En ollut taas vähään aikaan käynyt powerissa mutta samat painot laitoin kuin viime kerrallakin eli ISOT. Tuskaa niillä oli tehdä mutta tulipa tunne, että on jotain tehnytkin. Pakarat ja etureidet olivat jonkin verran jumissa eilisestä juoksusta mutta yllättävän kevyesti pystyi kyykkyjä tekemään.
Tiedättekö sen tunteen kun tekisi mieli sanoa jollekin jotain mutta ei sitten uskallakaan? Minua häiritsi ihan suunnattomasti kun edellä oleva nainen teki kyykyt ihan päin honkia. Olisi tehnyt mieli opastaa mutta eihän se ole minun tehtävä. Miten te toimitte tämmöisessä tilanteessa?
P.s Mieheni tilasi meille järjelmäkameran. :) Odotan niin paljon,että päästään ottamaan kunnon kuvia eikä lukijoiden tarvitse kärsiä näistä puhelinkuvista loputtomiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti