Treenin sovittaminen perhe-elämään

Aika ajoin koen todella vaikeaksi yhdistää treenaamisen, työn ja perheen. Itse koen syyllisyyttä siitä,että jos treenaan paljon olen myös paljon poissa kotoota. Pienet lapset yhdistettynä kahden aikuisen 8-16 työhön on hankala yhdistelmä jos mielii joskus tehdä itsekin jotain. Tosi monen suusta olen kuullut,että päivätyö on ihan mahtavaa kun siinä ehtii tekemään kaikkea. Öö,niinku mitä? Tykkään todella paljon uudesta työstäni ja onhan se kivaa kun on viikonloput vapaat, mutta illat on tosi lyhyitä ja ne menee niin nopeasti. Viiden aikaan kun ollaan kotona niin syödään ja monesti pitää lähteä asioille ja kello onkin jo useimmiten puoli 8 kun ollaan taas kotona. Ne illat kun ollaan kotona niin en raaski tai ylipäätään edes jaksa lähteä treenaamaan. Joskus on kiva vain olla kotona.:)  Kaikki omat mneoni kuten kynsihuollot,ripsihuollot,hieronnat ym pitää hoitaa töiden jälkeen joka taas syö aikaa mutta en kyllä silti luovu menoistani.:D  Joka viikonloppu päätän,että nyt lähden juoksemaan tai mennään koko porukka uimahalliin jos sattuu olemaan viikonloppu jolloin ei ole suunnitelmia. Nyt kun kaikki pitää koittaa sovittaa viikonloppuihin niin alkaa ihan vapaat päivät olemaan vain unelmaa. Mutta arvatkaa montako kertaa ollaan käyty uimassa ? 0. Entä montako kertaa olen käynyt juoksemassa? 2. Sanoisinko surkeaa.

Aina sanotaan,että liikuntaa ehtii harrastamaan milloin vain ja se on lähinnä vain omasta motivaatiosta kiinni. Varmasti voi olla monelle näin mutta ei ole mun mielestä mitään järkeä lähteä aamu viideltä juoksemaan koska päivässä ei ole muuta ajankohtaa treenille. Myönnän,että nukun mieluummin tuon ajan. Yritin tässä yksi aamu lähteä uimaan ja salille. Kello oli soimassa 5.30 mutta hyvin katkonaisen yön jälkeen siirsin yöllä herätyskellon aikaa myöhemmäksi. Suoraan sanottuna ei olisi ollut mitään järkeä mennä salille aamu kuudelta ilman voimia ja väsyneenä. Kyllä siellä piristyy varmasti mutta kuinka paljon harmittaa mennä ja maksaa siitä,että vetää 10 minuuttia crossarilla ja lähtee töihin.  Iltaisin kello 20.00 mua ei myöskään saa treenaamaan koska unelmoin silloin vain ja ainostaan nukkumisesta. Yleensä olen jo ennen yhdeksää untenmailla. Milloin sitä sitten treenaisi kun aamulla ei pysty eikä illalla? Kesken työpäivän periaatteessa joo voisi mutta tunnit pitää sitten tehdä takaisin. Osaksi on varmasti ihan tekosyitä mutta en halua vetää itseäni piippuun ihan tietein tahtoen.

Kroppa tarvitsee myös lepoa. Jos paahtaa menemään arkisin 5.45- 20.00 ja siihen kun lisää katkonaiset yöt lasten heräilyjen takia niin ei tarvitse paljon miettiä liikkumista. Olen todennut,että elämä on nyt tämmöistä ja tässä kohtaa elämää ei ylenpalttinen liikkuminen vain mahdu kuvioon. Kropassa on jos jonkinmoista vaivaa ja väsymys painaa jo varmaan kroonisena. Jatkuvat sairastelut myös kiusaavat ja tälläkin hetkellä taistellaan vatsatautia vastaan joka alkoi jo lauantaina perheessämme.  Tiedän,että varsinkin juokseminen saa hyvän olon tunteen mutta se,että lähden juoksemaan enkä jaksa kuin 5km tuo taas päinvastaisen tunteen. Lähinä *tuksen.

Mä en kirjoita tästä aiheesta valittaakseni vaan siksi,että haluan muistaa tämän kun lapset ovat isompia ja on ehkä enemmän aikaa liikkua.  Sanotaan,että pikkulapsi aika on elämässä rankinta ja erotilastot on tällöin huipussaan ja se on kyllä täyttä totta. Omat menot syö aikaasi lasten elämästä ja jos olet liian paljon poissa kotoota olet huono äiti. Olen pitkään potenut syyllisyyttä koska olen ollut paljon poissa kotoota sinä aikana kun minulla on lapset olleet. Olen opiskellut ja samaan aikaan tehnyt kahta eri työtä. Olen käynyt urheilemassa ja käynyt kahvilla kavereiden kanssa. Nämä ovat asioita joista ei mun mielestä kuulu potea huonoa omatuntoa mutta se ,että joku ulkopuolinen sulle näistä sanoo herättää. Olenko oikeasti ollut paljon poissa lasteni elämästä? Näkeekö ulkopuoliset elämästäni vain sen osan joka kertoo milloin en ole kotona? Kokonaisuutta elämästäni ei näe kuin minä ja perheeni. Mieheni ei ole koskaan syyllistänyt minua jos haluan lähteä urheilemaan vaan kannustaa siihen. Miksi siis potea omantunnontuskia asioista jotka eivät edes kuulu muille? Tämä on mun ja mun perheen elämä.

Ripsiseerumin valtakausi

Ripseni ovat olleet karmeassa kunnossa jo jonkin aikaa ripsipidennysten käytön takia. Kaikki ripsientekijät sanovat etteivät ripsipidennykset kuluta omia ripsiä mutta rohkenen olla eri mieltä asiasta. Olen käynyt usealla laitattamassa ripsiä ja joukossa on ollut alansa ammattilaisia sekä sitten niitä ei niin hyviä. Omat ripset on muutenkin lyhyet joten ripsipidennysten pois oton jälkeen on hyvinkin naku olo. Tuntuu,ettei ripsiä ole ollenkaan. Ne ovat oikeasti olleet niin lyhyet ettei saa edes ripsiväriä laitettua.  Odottaessani kuopusta oli pakko luopua ripsistä koska selkä ei kestänyt parin tunnin makaamista ripsihuollon yhteydessä. Annoin ripsien hengähtää vuoden verran ja laitatin ripset viime kesänä uudestaan töiden alkaessa. Ripset olivat kasvaneet sen verran,että niihin sai 10 mm pidennykset. Olihan se pettymys kun olin tottunut käyttämään 13-14 mm pidennyksiä mutta niillä oli mentävä. Nopeasti totuin lyhyempiin eikä ne tuntuneet hassummilta. Näyttävät tosin paljon luonnollisemmilta kuin ylipitkät.

Sain yhteistyön merkeissä Swiss Clinicalta ripsiseerumin kokeiluuni josta olen erittäin iloinen. Olen nimittäin miettinyt jo varmaan parin vuoden ajan ripsiseerumin ostoa mutta en ole vain raaskinut ostaa.  Nyt mulla on käsissä tuo heidän ripsiseerumi.Minua kiinnosti tuotteessa se,että sitä ei ole testattu eläimillä ja,että se sisältää vain luonnollisia ainesosia. Tärkeitä juttuja!  Tuloksia luvataan ja niitä jään odottelemaan. Toivottavasti ripseni vahvistuvat ja jaksavat kannatella paremmin pidennyksiä.Ennn ja jälkeen kuvaa on ripsipidennysten kera hankala laittaa koska muutoksiahan niissä ei varsinaisesti tule näkymään. Itse toki tulen huomaamaan tulokset siinä,että pidennykset toivottavasti pysyvät pidempään ja jos vaikka jossain vaiheessa saisin pidennyksiin lisää pituutta.:)

Swiss clinic tarjoaa myös teille lukijat mahdollisuuden hankkia ripsiseerumi alennettuun hintaan koodilla LashesFI. Käykäähän shoppailemassa. :) 

*Postaus toteutettu yhdessä Swiss Clinicin kanssa*

Canicross kisoihin valmistautumista

Canicross kisoihin valmistautuessa ei riitä, että minä olen hyvässä kunnossa vaan koirankin pitää olla. Koiran kuten minunkin pitää olla terve. Treenataan sekä juoksua, että käydään kaupungissa tekemässä ohitusharjoituksia. Koiran pitää pystyä ohittamaan juostessa muut koirat ilman pysähtelyä. Osassa koirajuoksukisoissa on yhteislähdöt jotka voivat olla todella stressaavia koiralle sekä juoksijalle jos koira a) on peloissaan muista koirista b) liian energinen (saa pelätä meneekö toisen koiran kimppuun). Jotkut koirat ovat vain niin innoissaan päästessään juoksemaan,että ne käyvät enemmän kuin ylikierroksilla. Ei kukaan kisoihin tuo aggressiivisia koiria mutta juurikin tuo ylikierroksilla meneminen tekee koirista hieman kaheleita.  Allaolevassa kuvassa mm. näkyy takanani oleva nainen joka saa pitää kovin kiinni koiratsaan ettei mene edelle olevan koiran luo. Claudia taas ihmettelee lähinnä maailman menoa.:D

Samalla kun treenaan ensimmäistä maratonia varten niin juoksen lenkkejä koiran kanssa. Koira pitää hyvin vauhtia yllä kun itse alkaa hyytymään ja vauhti hidastuisi yksinään juostessa.Vaikka tämä meidän Claudia ei olekaan nopeimmasta päästä oleva koira niin kyllä se minut pitää vauhdissa. Jos olisi koira joka vetää ihan täysillä kaikki lenkit niin voisi jäädä lenkit lyhyiksi. Ei täysillä jaksa pitkää matkaa mennä tai joku ehkä jaksaa mutta se en ole minä.:D Koiran täytyy myös osata vetää oikein ja tarvittaessa himmata vauhtia. Se,että koiralla ei ole jarruja ollenkaan on mielestäni huono juttu. Mitä vain voi sattua jolloin koiran on pysähdyttävä käskystä. 

Olen kaikki tai ei mitään ihminen jolloin myös haluan saada itsestäni aina vain enemmän irti. Saan suurta nautintoa ihan jo kotinurkilla juoksemisesta koirani kanssa mutta vielä enemmän nautin kilpailemisesta. Se tunne joka valtaa juuri ennen kisoja,kisojen aikana ja niiden jälkeen on mahtava. Alkuun jännittää niin ettei tahdo pysyä järjissään ja maaliin kun pääsee koittaa upea fiilis onnistumisesta. Sama onnistumisen tunne valtaa minut joka lenkin jälkeen jos lenkki on muuten sujunut hyvin. Koen onnistuneeni aina kunn edes olen lähtenyt lenkille. Se minkä matkan pystyn juoksemaan minäkin päivänä tuo vielä paremman tunteen. Jos juostaan parin kympin lenkki on fiilis jo ihan huikea.  Uusien polkujen löytäminen lähimetsistä tai ihan vain uuden reitin löytyminen on syy lähteä juoksemaan. Koiran kanssa ei tule pelkoa,että ainakaan eksyy yksin.:D Jos saisin valita niin juoksisin aina vain hiekkateitä ja polkuja pitkin. Asfaltilla juokseminen rasittaa mielestäni jalkoja paljon enemmän (voi olla ihan tottumiskysymys) ja metsässä juokseminen tuntuu kaikin puolin mukavemmalta.

Varusteista olen kirjoittanut aiemminkin ja voit lukea sen täältä. Varusteet sekä omat, että koiran on tärkeää olla sopivat. Älä lähde juoksemaan pitkää lenkkiä uusilla lenkkareilla! Sama koskee koiraa. Ei kannata laittaa uusia valjaita jos olette lähdössä pitkälle lenkille. Jos valjaat hiertääkin koiraa niin voi tulla pitkä matka kotiin kävellen ellei saa soitettua kyytiä kotiin. Mulla odottaa niken barefoot lenkkarit kesän juoksuja ja en malttaisi odottaa,että pääsen testaamaan niitä. En vain tiedä miten hyvin ne mahtaa toimia maastossa. Vielä kerran muistutus myös hyvän juoksuvyön hankintaan. Kannattaa panostaa laatuun.

Yksi huomionarvoinen seikka on myös tarkastaa,että koiran rokotukset on kunnossa. Onneksi tarkistin asian myös meidän koirien osalta sillä kummallakin on rokotukset menossa vanhaksi. Aika on jo varattu tälle kuulle joten rokotukset saadaan hoidettua kuntoon ennen kisoja.

Ennen kisoja kannattaa katsoa miltä kisapäivän sää näyttää. Huolehdi riittävästä nesteyttämisestä. Riittävä vedensaanti on koiran suorituskyvyn kannalta yhtä tärkeää kuin riittävä energiansaanti. Vedellä on myös suhteellisen suuri lämmönjohtokyky - toisinsanoen se sitoo lämpöä, jota muodostuu aineenvaihdunnan ja liikunnan seurauksena, ja osallistuu näin elimistön lämmönsäätelyyn. Esimerkiksi rekikoirien vedentarve voi olla jopa 5 litraa vuorokaudessa. "Kotikoirat"  taas haihduttavat 15-20 asteen lämmössä 0,5-7 grammaa vettä elopainokiloa kohti tunnissa. Nestehukka vaikuttaa laskevasti koiran suorituskykyyn ja palautumiseen ja jo kahden prosentin nestehukka eli 400 grammaa 20 kilon painoisella koiralla vaikuttaa negatiivisesti. Veri muuttuu "tahmeammaksi" ja sydämen on työläämpää pumpata sitä eteenpäin, jolloin myös muun verenkiertoelimistön työkuorma lisääntyy. Hidastunut verenkierto puolestaan viivästyttää ravintoaineiden kulkua työskenteleviin lihaksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koiran kyky jäähdyttää elimistöään heikentyy, jolloin ylikuumenemisen riski kasvaa. Lihakset eivät saa tarpeeksi ravintoa, jolloin koiran suorituskyky laskee ja palautuminen rasituksesta hidastuu merkittävästi.  Koiralle ei saa antaa ihmisille tarkoitettuja urheilujuomia koska koira ei hikoile kuten ihminen jolloin se ei menetä samoja suoloja. Nirsolle koiralle voi tarjota vaikka tonnikalalla maustettua vettä tai jotain muuta koiran herkkua tuomaan makua veteen.

Itselle kannattaa varata myös eväitä mukaan juoksulle (paitsi jos on kyseessä lyhyt matka). Matkan aikana kannattaa pitää neste- ja energiatasapaino kunnossa nauttimalla energiageeliä ja kaksi desiä vettä jokaisen viiden kilometrin kohdalla.Alle kympin kisoihin en itse ottaisi mukaan eväitä juoksun ajaksi mutta se on minun mielipiteeni.Energiageeleillä pärjää hyvin varsinkin jos muuten tankkaa vettä ja /tai urheilujuomaa huoltopisteillä. Canicross kisat ei ainakaan Suomessa ole kovin pitkiä joten aika vähällä pärjää niissä. Älä kuitenkaan kokeile kisoissa mitään uutta tuotetta sillä se voi koitua tuhoisaksi ratkaisuksi (bajamajoja ei välttämättä ole tarjolla pikku kisoissa).

Kuumana päivänä kannattaa varata vaikka pyyhe mukaan jonka voi kastaa viileään veteen ja levittää koiran päälle juoksun jälkeen. On niitä olemassa myös jäähdytyspeittoja jos haluaa hifistellä. Tuulettimet on myös kova sana kuumina päivinä. Kylmänä päivänä taas kannattaa olla mukana jotain lämmintä sekä itselle,että koiralle juoksun jälkeen. Juoksun aikana tulee varmasti kuuma mutta sen jälkeen tulee useimmiten kylmä. Itse ainakin kärsin siitä,että pitkän lenkin jälkeen iskee heikotus ja kylmä. Viluttaa vaikka olisi monta peittoa päällä.

Muista, että tärkeintä on viettää yhdessä aikaa koirasi kanssa. On se sitten huvikseen juoksua tai kilpailemista. Nauttikaa juoksemisesta. Juoskaa fiilistellen, vetäkää spurtteja tai mikä vain teidän rytmiin sopii. Lopuksi kiitos seisoo ja on kaikkensa antanut olo.:)

Luomua kotiin

Turun seudun luomukassiin laitettiin tossa jokunen aika sitten tilaus ja tavarat sai hakea kolmen päivän päästä kotiin. Valitsin hakupaikaksi tuon heidän myymälänsä koska halusin päästä näkemään mitä kaikkea siellä on myytävänä. Innoissani nuuhkin inkivääriä ja intiaanisokeria. Mielessä pyöri jos jonkinmoista reseptiä mitä pitää päästä kokeilemaan. Appelsiineista tein heti mehua koska jotain oli pakko päästä maistamaan.:)

Bataatti on hyvää ja saa helposti tehtyä vaikka maalaisranskalaiset.

Monessa paikassa on ruodittu onko ruoka kallista jos syö terveellisesti.  Mikä sitten on kenenkin mielestä kallista?  Seuraavaksi päästään kysymykseen mikä kenenkin mielestä on terveellistä?  Koen,että varsinkin luomu on kallista. Kauppalaskuissa on selvä ero jos ostaa luomua taikka ihan perus pöperöä. Tähän vuoden aikaan tuntuu, että kaikki salaattiainekset on kalliita. Tässä kun on kovasti koittanut panostaa siihen,että lautasella olisi mahdollisimman paljon kasviksia niin saa jatkuvasti käydä kaupassa.  Pyrin ostamaan ihan perus salaattiaineksia (salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, selleriä yms.) mieluummin kuin pakaste-altaasta kasvispusseja. Kyllä ostan niitäkin mutta miten ne voikin aina kaikki maistua ihan samalta vaikka olisi eri kasviksia. :( Olen huomannut,että mun kasvis intoilut mysö loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin jos syön pakastekasviksia  (paistettuna tai uunissa tehtyinä). Salaattiin voi lisätä sentään siemeniä, fetaa, aurinkokuivattua tomaattia tai jotain muuta makua. Mieluummin teen sitten wokkivihanneksia ihan tuoreista kasviksista mutta se vaatii enemmän aikaa päivästä ruuan tekoon.

Välillä mietityttää koko luomuhössötys. Kaikki pitää olla luomua. Ei riitä enää pelkkä ruuan terveellisyys. Pitää hifistellä missä on eniten sitä ja tätä niin sitä pitää ostaa saadakseen kaikki mahdolliset ravintoaineet. Myönnän itsekin syyllistyneeni tähän aina välillä kun mediassa kerrotaan jostain yber terveellisestä tuotteesta/kasviksesta tai hedelmästä. Pakkohan sitä on kokeilla.:D


Mitä mieltä te olette luomuruuasta? Suositteko luomua?

Elämäntapamuutos alkaa nyt ja arvonnan voittajat

Kirjoittelin aiemmin ajatuksistani mitä tavoitteleminen kohti maratonia herättää ja tänään juttu jatkuu painonpudotuksen parissa. Viime vuosi meni kutakuinkin painon kanssa kamppaillessa ja marraskuussa alkoi ote lipsumaan todenteolla. Oli aika laittaa painonpudotusprojekti jäihin koska selvästikään motivaatiota ei ollut ja stressatessa paino vaan nousee joten ei kannata silloin pudottaa painoa.  Onneksi annoin itselleni aikaa koska nyt olen päästänyt itseni pisteeseen josta on päästävä pois. Parin kolmen kuukauden "mässäily" on tuottanut tulosta ja olo on ollut karmea. Sokeririippuvuus aiheuttaa niin huonon olon kuin huonon ihonkin. En halua elää sellaista elämää jossa itsellä ei ole hyvä olla joten nyt alkaa taistelu läskien karistamiseksi.

Koska kaikki on kiinni lähinnä siitä miten syön ja miten paljon on aika kaivaa talousvaaka kaapista. Rakastan hyvää ruokaa (kukapa ei) ja syön useimmiten liian paljon siihen nähden mitä kulutan. Tällä hetkellä treenikerrat ovat olleet aika minimaaliset joten pitäisi syödä paljon vähemmän. Tiedän,että dieetillä ei tarvitse syödä parsaa ja kanaa mutta onhan niiden tekeminen niin paljon helpompaa kuin hifistellä hienoja annoksia. Katsoin eilen Jutan superdieetti ohjelmaa ja siinä laihduttaja sanoi juuri sen mitä itsekin olen ajatellut. Laihduttaessa ruuanlaittoon menee yllättävän paljon aikaa. En ole koskaan tykännyt tehdä pakastimeen ruokaa valmiiksi enkä aio niin tehdä nytkään. Haluan syödä tuoretta ruokaa ja se vie ikävä kyllä aikaa. Haluan kuitenkin säilyttää hyvän suhteen ruokaan enkä tehdä sitä virhettä ruoka alkaa maistua pahalle ja syöminen vähenee äärimmäisyyksiin jolloin olen taas pulassa. Tarkoitus on muuttaa elämäntapoja ja samalla pudottaa painoa eikä vain laihtua tavoitteeseen. Mutta koska olen nainen ja painolukema on tärkeä niin olen päättänyt tähdätä lähemmäs 60 kiloon kesäkuun 1. päivään mennessä. Siinäpä tavoitetta kerrakseen mutta auttaa taatusti minua maratonin juoksemisessa koska liikakilot eivät ole kuin rasitteena juoksussa.

Aion panostaa ruokaan kunnolla enkä vain jättää hiilihydraatteja pois ja syödä ylenmäärin rahkaa. Ei ei. Olemme perheenä miettineet siirtymistä luomuruokaan mutta eihän sekään takaa terveellistä ruokaa jos kaiken uittaa kermassa. Ruuantekotapoihin on siis tultava muutosta jos haluaa elää terveellisesti ja vieläpä laihtua. Kaikkea ei tarvitse aina paistaa voissa ja lisätä kermaa. Elämäntapamuutos alkaa tästä ja jää pysyvästi. Ei enää kikka kolmosia ja ihmedieettejä vaan perus suomalaista ruokaa terveellisesti tehtynä. En ala ituhipiksi ja syö vain vihersalaattia sekä lihaa vaan nyt täytyy katsoa enemmän mitä suuhunsa laittaa. Olen lukenut Kaisa Jaakkolan kirjoittamaa kirjaa hormoonitasapainosta ja saanu hyviä vinkkejä. Kirjaa lukiessa tulee sellainen olo,että kaikki vaikuttaa kaikkeen joten on entistä tärkeämpää miettiä mitä syö.

Tällä kertaa motivaatio pitää hakea täysin itsestäni koska en ole hankkinut uutta jäsenyyttä mihinkään kuntokeskukseen Satselixian jäsenyyden loputtua viime vuoden joulukuussa. Sporttipassin sain uuden työpaikan etuutena ja pitäisi keksiä paikka jossa sitä käyttää. Juoksu ja kotitreenit toimivat innoittajina tässä elämäntapamuutoksessa näin alkuun. Katsotaan sitten myöhemmin mitä ja missä päätän jatkaa salitreenaamista. Vinkkejä Turun kuntosaleista otetaan vastaan.;)

Nyt on aika arpoa kaksi onnellista voittajaa jotka pääsevät Brandan verkkokauppaan shoppailemaan. Nämä onnekkaat ovat  Hukkakukka sekä Jelena. Olen heihin yhteydessä sähköpostitse. Onnea! :)