Kevään riemua kukkaloisteessa

Kevät saapuu kohisten. Pihalla näkyy jo maata ja linnut visertää niin pirtsakkaasti heti aamusta. Mieli piristyy heti kun näkee lämpömittarin aamulla ja se näyttää plussaa. Ihanaa kun ilmat lämpenee, ainakin toivottavasti ja pihalla tarkenee ilman michelin-ukko varustusta. Mä rakastan kukkia ja mikäs sen kauniinpaa keväällä kuin omalla pihalla kukkivat tulppaanit ja narsissit. Ei tarvitse lähteä kauppaan ostamaan leikkokukkia kun voi pihalta käydä napsimassa kukkia sisälle maljakkoon. Talvella piha on tylsän näköinen kun kaikkialla on vain lunta tai märkää maata. Keväällä, kesällä ja syksylläkin vielä pihalla on värejä mikä saa ainakin minut hyvälle tuulelle.

Olin yhtenä päivänä kaupassa hövelillä tuulella ja ostin pihalinnuille talipalloja. Parina ensimmäisenä päivää siellä ei näkynyt yhtään lintua ja olin ihan pettynyt. Mies sitten yhtenä päivänä lähetti mulle kuvan jossa lintuja oli vaikka kuinka paljon talipallojen kimpussa. Olin innoissani. Nyt näen joka päivä istuessani keittiön pöydän ääressä lintujen parveilevan talipallojen luona.

Miehen kanssa ollaan aamuisin ihmetelty kuinka valoisaa jo on kun lähdetään ajelemaan kohti työpaikkoja. Töiden jälkeenkin on vielä valoisaa mikä on mukavaa koska puuhailla pihallakin vielä juttuja ennen iltahämärää. Meillä ei pihalla ole kovin kummoiset valaistukset joten siksi siellä ei pimeään aikaan tule oleiltua ( ja mä pelkään pimeää ). Hieman vielä kun päivän valoisa aika pidentyy niin ehdin töiden jälkeen lenkille ihan kotipihalta. On ollut hieman ärsyttävää ajella 5 kilometrin päähän keskustaan päästäkseen juoksemaan paikkaan jossa on katuvalaistus.  Se,että voi lähteä pihalta suoraan juoksemaan pitkin lähinurkkien teitä ja metsiä on kyllä mahtavaa. Ei tarvitse juosta asfaltilla kuin korkeintaan ihan lyhyitä pätkiä, koska hiekkateitä täällä riittää.  

Keväällä starttaa juoksukisat ja ilmoituksia satelee sieltä sun täältä. Kivahan se on, että jokaisella paikkakunnalla tuntuu olevan joku pikku Matin hölkkäkisa. Täällä emidän lähinurkissa on Nousiaisten susihölkkä jossa kävin viime vuonna juoksemassa ensimmäisen puolikkaan.  Todennäköisesti tuo tapahtuma pääsee "kisakalenteriini" tänäkin vuonna. Omat suunnitelmat juoksukisojen osalta ovat kutakuinkin valmiit mutta aina niitä viime hetken muutoksia tapahtuu kuten sairastumisia.Minulle kevään juoksukisat tulee olemaan ihan ensimmäisiä laatuaan koska ensimmäiset kisat juoksin vasta viime syksynä. Jännityksellä odotan millaista on juosta raikkaassa kevätsäässä.Jos vaikka saa raikkaan ilmaan myrkytyksen.;)

Meillä tai siis mulla (mies vain toteuttaa) on vaikka mitä suunnitelmia keväälle mitä pihalla pitää saada tehtyä. Ostin jo viime vuonna tykötarpeet piha-altaan tekoon mutta sitä ei ehditty tekemään joten nyt se on saatava valmiiksi. Hulluna haaveilen piha-altaasta jossa olisi kaloja.: D Kasvimaata pitäisi hyötykäyttää muuhunkin kuin vain perunoiden kasvattamiseen, mutta ajanpuutteen takia sekin jää joka vuosi. Katsotaan jos tänä vuonna saisin jotain muutakin istutettua. Lapsien leikkimökki pitäisi myös saada valmiiksi jotta voisivat siellä touhuta. Huonekalutkin sinne on jo valmiiksi mutta ilman lattiaa on vaikeaa sisustaa.:D

Tykkäättekö te keväästä? Kertokaa mitä suunnitelmia teillä on keväälle.

Akut ladattu

Olen ollut dieetin aloittamisesta lähtien niin energinen,että ihan itseäkin ihmetyttää tämä villi meininki. On tiedättekö ihan mahtavaa jaksaa valvoa ilta kymmeneen sen sijaan,että just ja just jaksaa valvoa kahdeksaan jotta saa muksut nukkumaan. Nyt olen jaksanut iltaisin kokkailla ja treenata ilman väsymystä. Olen myös huomannut selkeän eron omassa jaksamisessa töissäkin. Pystyn keskittymään paremmin ja saan asioita hoidettua nopeammin loppuun. Kotona kiukuttelut on vähentynyt minun osaltani ihan minimiin josta myös olen iloinen. Ei ole ollut kiva olla räyhäävä äiti mutta kun pinna on palanut salamannopeasti. Kaiken kaikkiaan muutos on ollut vain kohti parempaa minää.  Mitä muutokseen sitten tarvittiin?

Suurin syy parempaan oloon on selvästi ollut kahvin juonnin pois jättäminen.  En ollut aiemmin tajunnut miten suuri vaikutus kahvilla on ollut esimerkiksi keskittymiseen ja unen laatuun. Olen sanonut miehellekin monta kertaa viime talven ja tämän kevään aikana,että haluaisin laitteen jolla mitataan unen laatua. Olen monesti nukkunut mielestäni hyvin ja herännyt aamulla älyttömän väsyneenä. Joskus taas katkonaisen yön jälkeen olenkin herännyt aamulla pirteänä päivään,joten jossain on ollut vikaa. Uskon,että kahvin pois jättäminen on vaikuttunut siihen,että nukun paremmin ja pidempiä pätkiä putkeen. En nimittäin aina edes herää lasten huutoihin yöllä. Näen myös paljon unia ja herään aamuisin pirteänä kellon soittoon. Yöt meillä ei ole muuten ole parantuneet yhtään vaan muksut heräilevät ihan yhtä paljon kuin ennenkin joten syy ei ole siinäkään, että olisin sen takia pirteämpi. Koska nukun yöt paremmin niin jaksan paremmin. Keskittyminen on paljon parempaa kuin esimerkiksi vuoden alussa jolloin sai jatkuvasti miettiä mitä oli tekemässä ja jos muisti mitä oli tekemässä niin oli kuitenkin pakko aloittaa tekeminen alusta. Tajuan vasta nyt miten "sekaisin" sitä on ollut. Ihmekös jos ei ollut motivaatiota treenaamiseen ja miksi olin jatkuvasti kipeä.

Hyvä oloni saa koko muunkin perheen hyvälle tuulelle. Olen niin pitkään ollut känkkäränkkä-äiti joten lapset varmasti nauttivat iloisesta äidistä. Kilpirauhaslääkitys taitaa olla kohdillaan olosta päätellen ja nyt kun sai minipillerit jätettyä pois niin toivon mukaan olo jää näin seesteiseksi. Hieman pelkään miten kroppa reagoi minipillereiden pois jättöön koska vuosia sitten niiden pois jättö aiheutti hirvittävän iho-ongelman nimittäin aknen. Pahinta oli,että näpyt oli juurikin naamalla ja selässä. Se oli sitä aikaa kun juostiin baarissa harvase viikonloppu ja olisi pitänyt olla ns. iskukunnossa. Oli kyllä itsetunto siihen aikaan 0.  Antibioottikuurien ja kaiken maailman voiteiden jälkeen iho silloin rauhottui enkä haluaisi uusintaa siitä. Kun naisella on hyvä olla niin kaikilla muillakin on.:)

Järkevämmät ruoka-ajat ja herkkujen pois jättö on varmasti myös vaikuttanut myönteisesti olotilaani. Ei pöhötä eikä tule sokerin aiheuttamia kiukunpuuskia. Sokeriarvot pysyvät paremmin hallinnassa eikä ehdi tulemaan hirveitä himotuksia jolloin on pakko syödä kaapit tyhjiksi. Eikä tällä dieetillä ole todellakaan tarvinnut nähdä nälkää vaan päinvastoin mietin joka ruokailun aikana,että miten saan kaiken uppoamaan sisääni. Toisaalta ihan kiva näin päin koska muuten kyllä jäisi dieetti varmasti lyhyeen jos heti alkuun pitäisi kitua pienillä kaloreilla. Olen myös tehostanut vedenjuontia ja litkinyt vettä 2-3 litraa päivässä mikä pitää ainakin aineenvaihdunnan vauhdissa.

Ollaan kotona jaksettu treenatakin vaikka eihän se niin kivaa ole kuin salilla, mutta kun ei sitä salikorttia nyt ole niin tämä saa kelvata. Kyllä noilla kotoota löytyvillä painoilla saa hien pintaan ja tuntumaa. Tämän päivän treenistä takareidet nyt jo kipeät joten huomenna ei voi olettaa,että pääsee salamannopeasti sängystä ylös. :D

Hauskaa viikonloppua! :)

Stressitön viikko

Mä olen viettänyt stressitöntä viikkoa. Yleensä katson sunnuntaina tai viimeistään maanantaina seuraavan viikon menoja ja suunnitelmia. Nyt en jostain syystä tehnyt näin ja kuinka kävikään. Keskiviikko aamuna katsoin ensimmäistä kertaa ja mikä häpeä iski. Tiistaina olisi ollut tutustuminen yhteen kuntokeskukseen ja koiran rokotus. Ups! No ei muuta kuin soittamaan ja varaamaan uudet ajat. Onneksi katsoin keskiviikko aamuna kalenteria koska sinä päivänä oli ripsihuolto. Se olisi ollut harmittavaista jos olisi unohtunut koska klo 16 jälkeisiä aikoja on niin hankala aina saada. Yleensä jos mulla on menoja töiden jälkeen niin mennään kahdella autolla mutta koska katsoin kalenteria vasta matkalla töihin niin mies joutui hakemaan minut lasten kanssa ripsihuollosta mikä tarkoittaa älytöntä edestakaisin ajamista. Ei mahda mitään.

Stressittömän viikon saa kun ei katso kalenteria, mutta stressi iskee heti kun katsoo kalenteria ja tajuaa unohtaneensa jotain. Tänään käytiin hoitamassa koiran rokotuskin joten homma on taas hallussa ja lupaan katsoa kalenteria joka sunnuntai.:)

Maaliskuu tulee olemaan todella kiireinen sekä minulla, että miehellä joten saas nähdä miten saadaan arki sujumaan. Helsingin reissuja on kolme maaliskuun aikana kun alkaa koulu ja muita juttuja.  Miehellä myös pukkaa työreissuja vaikka maaliskuussa vaikka muuten on 24/7 ollut Turussa. Kaikki osuu aina samaan kuuhun ja aika pitkälti samoihin päiviin jolloin olen so sopinut jotain ja alkaa aikojen siirtorumba. Maaliskuussa on myös mun synttärit vaikka ei niistä kai pitäisi enää niin iloita tämän ikäisenä. :D

Dieetti on sujunut lähes täydellisesti. Ollaan syöty ohjeiden mukaan ja treenattu pari kertaa + kerran käyty lenkillä. Vielä on treenikertoja jäljellä joten tiedetään mitä tehdään viikonloppuna. Toivottavasti on upea ilma eikä sataisi vettä.  On itseasiassa tosi kivaa kun mies on hommassa mukana täysillä. Ei ole valittanut mun tekemistä dieettiruuista (mitä nyt hänen työkaveri oli ehdottanut, että mies voisi syödä kukkakaalinsa ulkona terassilla kun haisi niin pahalle).:D Yksinään olisin varmasti jättänyt treenejä väliin mutta nyt voidaan motivoida toinen toisiamme.  Kävin vaa'allakin tänään koska olen hätähousu. Tahdon tuloksia heti! Eihän painossa vielä mitään ollut tapahtunut ja yllätykseksi en ollut laisinkaan pettynyt vaan totesin,että kyllä se siitä sitten lähtee laskuun. Olenko mä aikuistumassa?:D

Onko teille käynyt kömmähdyksiä tällä viikolla?

Superdieetin alkutaival

Hengissä ollaan vaikka hieman hiljaista on blogissa ollut. Kiitos kiireen joka taas nostaa päätään joka päivä. Olen silti selvinnyt kiireisistä päivistä ilman itkupotkuraivareita ja jopa mennyt hyvällä tuulella nukkumaan joka ilta. Aamulla kellon soidessa 5.45 olen ollut pirteä ja keittänyt puuroa sekä lueskellut blogijuttuja. Perjantaina tehty toimipide on enää häilyvä muisto koska kivut hävisi lauantaina ja olo on kutakuinkin normaali. :D

 
Maanantaina se alkoi nimittäin 6 viikon superdieetti. Huhuh mä olen taistellut ruuanlaiton kanssa viimeiset pari päivää. Pakotin miehenkin mukaan joten ruokaa kuluu ja tässä dieetissä ei näköjään syödäkään ihan vähän näin alkuun. Toivon mukaan ruokakalorit jossain vaiheessa tippuu sillä muuten mä paisun kuin pullataikinia ja se ei kai ole superdieetin tarkoitus.  Ainut asia tosiaan mikä tökkii on tuo jatkuva eväiden teko mutta eiköhän siihenkin totu kuuden vikon aikana. :) Mitään ihmeellistä ruokavaliossa ei mielestäni ole ja ainekset on niitä samoja mitä kaikissa dieeteissä on. Ruuan punnitseminen on taas se tärkein pointti ja sitä noudatetaan pilkun tarkasti.

Maanantaina tehtiin kotitreeni jossa hypittiin ja pompittiin ties mitä liikkeitä. Hauskaa oli täytyy sanoa. Eilen käytiin koko perheen voimin reippaalla tunnin kävelyllä. Lapset istui kummatkin samassa vaunussa ja vuorotellen työnnettiin. Esikoinen halusi aina välillä tulla vaunusta juoksemaan mikä oli todella mukavaa koska hän tuppaa olemaan vähän sohvaperuna.:D Kiva oli myös huomata,että kävelytiet oli sulat ja valoisaakin kesti yllättävän pitkään.  Vielä olisi tälle viikolle kolme lenkkiä jäljellä ja kolme treeniä.Huoh! Olis kyllä jäänyt nämäkin treenit tältä viikolta tekemättä jos olisi yksin pitänyt tehdä. Nyt kun mies on mukana niin on helpompi innostua tekemään kaikkea.

Voitteko muuten uskoa,että kun jätin kahvinjuonnin kokonaan olen ollut iltaisin pirteämpi ja valvonut jopa kymmeneen?:D Aluksi ihmettelin pirteyttäni ja mietin mikä on muuttunut viime aikoina niin olen lopettanut kahvinjuonnin. En olisi uskonut,että kahvi vaikuttaa näin. Kai mä nukun yöt raskaammin ilman jatkuvaa kahvinjuontia jolloin olen levänneempi ja jaksan päivän paremmin. Mä en nimittäin ole väsynyt edes päivisin mutta toki välillä on "pää jäässä"-olotiloja mitkä johtuu vain siitä,että on tuijottanut tietokoneen ruutua viimeiset 4h putkeen.

Valtakunnassani siis kaikki hyvin. Mitäs teidän viikkoon kuuluu? Aloittiko joku muu Fitfarmin superdieetin maanantaina? :)

Paljastuksia ja kysy mitä vaan

 
Ajatus kouluttautumisesta on muhinut mielessä jo jonkin aikaa ja nyt voin paljastaa suunnitelmani. Maaliskuussa aloitan ravintoneuvoja ja fytoterapeutin opinnot Helsingissä Suomen terveysopisto Saluksessa. Koulutuksessa perehdytään juurikin niihin asioihin jotka minua kiinnostavat. Aina ei tarvita lääkkeitä vaan ravinnollakin saadaan muutoksia aikaan kehossa.  Innolla odotan mitä koulutus viikonloput tuovat tullessaan mutta kauhulla odottelen, että missä välissä aion opiskella.:D

Sitten ajattelin antaa teille rakkaat lukija vapaan sanan. Te esitätte kysymykset ja minä vastaan. Helppoa. :)

Meille riittää kaksi

Eilinen oli odotettu päivä. Pääsin nimittäin lopullisesti eroon minipillereistä ym ehkäisyn käytöstä koska nyt on piuhat pistetty kiinni. Olen syönyt pillereitä niin yhdistelmiä kuin minipillereitäkin pitkään. Toki nyt on viime vuosina ollut raskaudet mutta sitä ennen olen syönyt pitkiäkin aikoja putkeen. Onhan noissa minipillereissä ollut omat etunsa kuten kuukautisten pois jääminen mutta kyseessä on kuitenkin hormoonivalmiste josta halusin päästä eroon. Ystäväpiirissä on ollut tapauksia joissa on nähty pahimman kautta mitä pillerit voi aiheuttaa, joten jos on muukin vaihtoehto olemassa niin mieluummin otan sen.  Samuelin syntymän jälkeen mietittiin, että heti kun vain on mahdollista niin menen sterilisaatioon. Eilen oli se päivä kun toimenpiteessä vihdoin olin. 

Olen saanut kuulla lähes tulkoon kaikilta joille sterilisaatiosta kerroin,että miksi sinä menet etkä miehesi.  Tähän on yksiselitteinen vastaus: koska  halusin mennä siihen itse. Olisi mieskin siihen suostunut mutta tiedän,että jos miehen laittaa jotain tekemään niin se kestää ja kestää.  Ihmetyksen aihe oli myös se,että miksi menen koska olen vielä niin nuori. Entä jos eroan ja haluankin joskus uuden miehen kanssa lapsia? En halua enkä usko eroavani. Erotilastot joo on huipussaan mutta tarkoittaako se, että pitää epäillä kaikkien kavereidenkin eroavan. Pitääkö myös haluta lisää lapsia jos eroaa? Onko se mukamas joku sääntö? Ja sanottakoon vielä, että jos nyt tämän ikäisenä eroaisi niin aika vaikeaa tulisi olemaan löytää mies jolla ei lapsia olisi entuudestaan ellei puumaksi ala.;)

Eilen sitten menin Tyksiin aamulla 9 aikoihin ja pois pääsin kolmen aikoihin. Olo oli ihan kamala mutta ajattelin ettei siellä myöskään parane niin halusin lähteä kotiin. Toimenpide oli nopea about 20 minuuttia mutta siitä "koomasta" herääminen olikin vaikeampaa. Olin heräämössä niin kipeä,että oli pakko pyytää lisää kipulääkettä. Yhteen asti olin osastolla tosi väsynyt mutta kehoitettiin nousemaan vessaan ja syömään. Kävin pöydän ääressä ja koitin juoda mehua mutta oli niin pahaolo,että vessan kautta takaisin sänkyyn. Sain pahoinvointilääkettä ja lepäsin tunnin kunnes soitin miehen hakemaan.  Kotona kipu yltyi mutta missän vaiheessa ei sattunut vatsaan vaan yläreisiin. En oikein tiedä mistä moinen kipu johtui mutta tuntui ihan jälkisupistuksilta. Kun kipu oli pahimmillaan ja olin ottanut Burana 600mg x3 ja Panacod x2 illan aikana niin aloin miettimään oliko tämä kipu verrattavissa synnytykseen. Kipulääkkeitä en uskaltanut ottaa lisää joten lämmitin vehnätyynyjä.  Kaikesta lääkemäärästä huolimatta lämpöäkin oli 37,5.  Voinen sanoa suoraan,että olo oli helvetillinen, mutta kaiketi vaivan arvoista. Tänään aamulla olo oli parempi ja otin Buranan lähinnä ennaltaehkäisevästi. Olen saanut vähän jo touhuttuakin mutta pyrkinyt ottamaan rauhallisesti.

Meidän lapsiluku on täysi. Olen tyytyväinen,että menin toimenpiteeseen ja kaikki on nyt ohi. Olen onnellinen, että minulla on nämä kaksi pikku apinaa enkä haluaisi lisää.:) 

Treenin sovittaminen perhe-elämään

Aika ajoin koen todella vaikeaksi yhdistää treenaamisen, työn ja perheen. Itse koen syyllisyyttä siitä,että jos treenaan paljon olen myös paljon poissa kotoota. Pienet lapset yhdistettynä kahden aikuisen 8-16 työhön on hankala yhdistelmä jos mielii joskus tehdä itsekin jotain. Tosi monen suusta olen kuullut,että päivätyö on ihan mahtavaa kun siinä ehtii tekemään kaikkea. Öö,niinku mitä? Tykkään todella paljon uudesta työstäni ja onhan se kivaa kun on viikonloput vapaat, mutta illat on tosi lyhyitä ja ne menee niin nopeasti. Viiden aikaan kun ollaan kotona niin syödään ja monesti pitää lähteä asioille ja kello onkin jo useimmiten puoli 8 kun ollaan taas kotona. Ne illat kun ollaan kotona niin en raaski tai ylipäätään edes jaksa lähteä treenaamaan. Joskus on kiva vain olla kotona.:)  Kaikki omat mneoni kuten kynsihuollot,ripsihuollot,hieronnat ym pitää hoitaa töiden jälkeen joka taas syö aikaa mutta en kyllä silti luovu menoistani.:D  Joka viikonloppu päätän,että nyt lähden juoksemaan tai mennään koko porukka uimahalliin jos sattuu olemaan viikonloppu jolloin ei ole suunnitelmia. Nyt kun kaikki pitää koittaa sovittaa viikonloppuihin niin alkaa ihan vapaat päivät olemaan vain unelmaa. Mutta arvatkaa montako kertaa ollaan käyty uimassa ? 0. Entä montako kertaa olen käynyt juoksemassa? 2. Sanoisinko surkeaa.

Aina sanotaan,että liikuntaa ehtii harrastamaan milloin vain ja se on lähinnä vain omasta motivaatiosta kiinni. Varmasti voi olla monelle näin mutta ei ole mun mielestä mitään järkeä lähteä aamu viideltä juoksemaan koska päivässä ei ole muuta ajankohtaa treenille. Myönnän,että nukun mieluummin tuon ajan. Yritin tässä yksi aamu lähteä uimaan ja salille. Kello oli soimassa 5.30 mutta hyvin katkonaisen yön jälkeen siirsin yöllä herätyskellon aikaa myöhemmäksi. Suoraan sanottuna ei olisi ollut mitään järkeä mennä salille aamu kuudelta ilman voimia ja väsyneenä. Kyllä siellä piristyy varmasti mutta kuinka paljon harmittaa mennä ja maksaa siitä,että vetää 10 minuuttia crossarilla ja lähtee töihin.  Iltaisin kello 20.00 mua ei myöskään saa treenaamaan koska unelmoin silloin vain ja ainostaan nukkumisesta. Yleensä olen jo ennen yhdeksää untenmailla. Milloin sitä sitten treenaisi kun aamulla ei pysty eikä illalla? Kesken työpäivän periaatteessa joo voisi mutta tunnit pitää sitten tehdä takaisin. Osaksi on varmasti ihan tekosyitä mutta en halua vetää itseäni piippuun ihan tietein tahtoen.

Kroppa tarvitsee myös lepoa. Jos paahtaa menemään arkisin 5.45- 20.00 ja siihen kun lisää katkonaiset yöt lasten heräilyjen takia niin ei tarvitse paljon miettiä liikkumista. Olen todennut,että elämä on nyt tämmöistä ja tässä kohtaa elämää ei ylenpalttinen liikkuminen vain mahdu kuvioon. Kropassa on jos jonkinmoista vaivaa ja väsymys painaa jo varmaan kroonisena. Jatkuvat sairastelut myös kiusaavat ja tälläkin hetkellä taistellaan vatsatautia vastaan joka alkoi jo lauantaina perheessämme.  Tiedän,että varsinkin juokseminen saa hyvän olon tunteen mutta se,että lähden juoksemaan enkä jaksa kuin 5km tuo taas päinvastaisen tunteen. Lähinä *tuksen.

Mä en kirjoita tästä aiheesta valittaakseni vaan siksi,että haluan muistaa tämän kun lapset ovat isompia ja on ehkä enemmän aikaa liikkua.  Sanotaan,että pikkulapsi aika on elämässä rankinta ja erotilastot on tällöin huipussaan ja se on kyllä täyttä totta. Omat menot syö aikaasi lasten elämästä ja jos olet liian paljon poissa kotoota olet huono äiti. Olen pitkään potenut syyllisyyttä koska olen ollut paljon poissa kotoota sinä aikana kun minulla on lapset olleet. Olen opiskellut ja samaan aikaan tehnyt kahta eri työtä. Olen käynyt urheilemassa ja käynyt kahvilla kavereiden kanssa. Nämä ovat asioita joista ei mun mielestä kuulu potea huonoa omatuntoa mutta se ,että joku ulkopuolinen sulle näistä sanoo herättää. Olenko oikeasti ollut paljon poissa lasteni elämästä? Näkeekö ulkopuoliset elämästäni vain sen osan joka kertoo milloin en ole kotona? Kokonaisuutta elämästäni ei näe kuin minä ja perheeni. Mieheni ei ole koskaan syyllistänyt minua jos haluan lähteä urheilemaan vaan kannustaa siihen. Miksi siis potea omantunnontuskia asioista jotka eivät edes kuulu muille? Tämä on mun ja mun perheen elämä.

Ripsiseerumin valtakausi

Ripseni ovat olleet karmeassa kunnossa jo jonkin aikaa ripsipidennysten käytön takia. Kaikki ripsientekijät sanovat etteivät ripsipidennykset kuluta omia ripsiä mutta rohkenen olla eri mieltä asiasta. Olen käynyt usealla laitattamassa ripsiä ja joukossa on ollut alansa ammattilaisia sekä sitten niitä ei niin hyviä. Omat ripset on muutenkin lyhyet joten ripsipidennysten pois oton jälkeen on hyvinkin naku olo. Tuntuu,ettei ripsiä ole ollenkaan. Ne ovat oikeasti olleet niin lyhyet ettei saa edes ripsiväriä laitettua.  Odottaessani kuopusta oli pakko luopua ripsistä koska selkä ei kestänyt parin tunnin makaamista ripsihuollon yhteydessä. Annoin ripsien hengähtää vuoden verran ja laitatin ripset viime kesänä uudestaan töiden alkaessa. Ripset olivat kasvaneet sen verran,että niihin sai 10 mm pidennykset. Olihan se pettymys kun olin tottunut käyttämään 13-14 mm pidennyksiä mutta niillä oli mentävä. Nopeasti totuin lyhyempiin eikä ne tuntuneet hassummilta. Näyttävät tosin paljon luonnollisemmilta kuin ylipitkät.

Sain yhteistyön merkeissä Swiss Clinicalta ripsiseerumin kokeiluuni josta olen erittäin iloinen. Olen nimittäin miettinyt jo varmaan parin vuoden ajan ripsiseerumin ostoa mutta en ole vain raaskinut ostaa.  Nyt mulla on käsissä tuo heidän ripsiseerumi.Minua kiinnosti tuotteessa se,että sitä ei ole testattu eläimillä ja,että se sisältää vain luonnollisia ainesosia. Tärkeitä juttuja!  Tuloksia luvataan ja niitä jään odottelemaan. Toivottavasti ripseni vahvistuvat ja jaksavat kannatella paremmin pidennyksiä.Ennn ja jälkeen kuvaa on ripsipidennysten kera hankala laittaa koska muutoksiahan niissä ei varsinaisesti tule näkymään. Itse toki tulen huomaamaan tulokset siinä,että pidennykset toivottavasti pysyvät pidempään ja jos vaikka jossain vaiheessa saisin pidennyksiin lisää pituutta.:)

Swiss clinic tarjoaa myös teille lukijat mahdollisuuden hankkia ripsiseerumi alennettuun hintaan koodilla LashesFI. Käykäähän shoppailemassa. :) 

*Postaus toteutettu yhdessä Swiss Clinicin kanssa*

Canicross kisoihin valmistautumista

Canicross kisoihin valmistautuessa ei riitä, että minä olen hyvässä kunnossa vaan koirankin pitää olla. Koiran kuten minunkin pitää olla terve. Treenataan sekä juoksua, että käydään kaupungissa tekemässä ohitusharjoituksia. Koiran pitää pystyä ohittamaan juostessa muut koirat ilman pysähtelyä. Osassa koirajuoksukisoissa on yhteislähdöt jotka voivat olla todella stressaavia koiralle sekä juoksijalle jos koira a) on peloissaan muista koirista b) liian energinen (saa pelätä meneekö toisen koiran kimppuun). Jotkut koirat ovat vain niin innoissaan päästessään juoksemaan,että ne käyvät enemmän kuin ylikierroksilla. Ei kukaan kisoihin tuo aggressiivisia koiria mutta juurikin tuo ylikierroksilla meneminen tekee koirista hieman kaheleita.  Allaolevassa kuvassa mm. näkyy takanani oleva nainen joka saa pitää kovin kiinni koiratsaan ettei mene edelle olevan koiran luo. Claudia taas ihmettelee lähinnä maailman menoa.:D

Samalla kun treenaan ensimmäistä maratonia varten niin juoksen lenkkejä koiran kanssa. Koira pitää hyvin vauhtia yllä kun itse alkaa hyytymään ja vauhti hidastuisi yksinään juostessa.Vaikka tämä meidän Claudia ei olekaan nopeimmasta päästä oleva koira niin kyllä se minut pitää vauhdissa. Jos olisi koira joka vetää ihan täysillä kaikki lenkit niin voisi jäädä lenkit lyhyiksi. Ei täysillä jaksa pitkää matkaa mennä tai joku ehkä jaksaa mutta se en ole minä.:D Koiran täytyy myös osata vetää oikein ja tarvittaessa himmata vauhtia. Se,että koiralla ei ole jarruja ollenkaan on mielestäni huono juttu. Mitä vain voi sattua jolloin koiran on pysähdyttävä käskystä. 

Olen kaikki tai ei mitään ihminen jolloin myös haluan saada itsestäni aina vain enemmän irti. Saan suurta nautintoa ihan jo kotinurkilla juoksemisesta koirani kanssa mutta vielä enemmän nautin kilpailemisesta. Se tunne joka valtaa juuri ennen kisoja,kisojen aikana ja niiden jälkeen on mahtava. Alkuun jännittää niin ettei tahdo pysyä järjissään ja maaliin kun pääsee koittaa upea fiilis onnistumisesta. Sama onnistumisen tunne valtaa minut joka lenkin jälkeen jos lenkki on muuten sujunut hyvin. Koen onnistuneeni aina kunn edes olen lähtenyt lenkille. Se minkä matkan pystyn juoksemaan minäkin päivänä tuo vielä paremman tunteen. Jos juostaan parin kympin lenkki on fiilis jo ihan huikea.  Uusien polkujen löytäminen lähimetsistä tai ihan vain uuden reitin löytyminen on syy lähteä juoksemaan. Koiran kanssa ei tule pelkoa,että ainakaan eksyy yksin.:D Jos saisin valita niin juoksisin aina vain hiekkateitä ja polkuja pitkin. Asfaltilla juokseminen rasittaa mielestäni jalkoja paljon enemmän (voi olla ihan tottumiskysymys) ja metsässä juokseminen tuntuu kaikin puolin mukavemmalta.

Varusteista olen kirjoittanut aiemminkin ja voit lukea sen täältä. Varusteet sekä omat, että koiran on tärkeää olla sopivat. Älä lähde juoksemaan pitkää lenkkiä uusilla lenkkareilla! Sama koskee koiraa. Ei kannata laittaa uusia valjaita jos olette lähdössä pitkälle lenkille. Jos valjaat hiertääkin koiraa niin voi tulla pitkä matka kotiin kävellen ellei saa soitettua kyytiä kotiin. Mulla odottaa niken barefoot lenkkarit kesän juoksuja ja en malttaisi odottaa,että pääsen testaamaan niitä. En vain tiedä miten hyvin ne mahtaa toimia maastossa. Vielä kerran muistutus myös hyvän juoksuvyön hankintaan. Kannattaa panostaa laatuun.

Yksi huomionarvoinen seikka on myös tarkastaa,että koiran rokotukset on kunnossa. Onneksi tarkistin asian myös meidän koirien osalta sillä kummallakin on rokotukset menossa vanhaksi. Aika on jo varattu tälle kuulle joten rokotukset saadaan hoidettua kuntoon ennen kisoja.

Ennen kisoja kannattaa katsoa miltä kisapäivän sää näyttää. Huolehdi riittävästä nesteyttämisestä. Riittävä vedensaanti on koiran suorituskyvyn kannalta yhtä tärkeää kuin riittävä energiansaanti. Vedellä on myös suhteellisen suuri lämmönjohtokyky - toisinsanoen se sitoo lämpöä, jota muodostuu aineenvaihdunnan ja liikunnan seurauksena, ja osallistuu näin elimistön lämmönsäätelyyn. Esimerkiksi rekikoirien vedentarve voi olla jopa 5 litraa vuorokaudessa. "Kotikoirat"  taas haihduttavat 15-20 asteen lämmössä 0,5-7 grammaa vettä elopainokiloa kohti tunnissa. Nestehukka vaikuttaa laskevasti koiran suorituskykyyn ja palautumiseen ja jo kahden prosentin nestehukka eli 400 grammaa 20 kilon painoisella koiralla vaikuttaa negatiivisesti. Veri muuttuu "tahmeammaksi" ja sydämen on työläämpää pumpata sitä eteenpäin, jolloin myös muun verenkiertoelimistön työkuorma lisääntyy. Hidastunut verenkierto puolestaan viivästyttää ravintoaineiden kulkua työskenteleviin lihaksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koiran kyky jäähdyttää elimistöään heikentyy, jolloin ylikuumenemisen riski kasvaa. Lihakset eivät saa tarpeeksi ravintoa, jolloin koiran suorituskyky laskee ja palautuminen rasituksesta hidastuu merkittävästi.  Koiralle ei saa antaa ihmisille tarkoitettuja urheilujuomia koska koira ei hikoile kuten ihminen jolloin se ei menetä samoja suoloja. Nirsolle koiralle voi tarjota vaikka tonnikalalla maustettua vettä tai jotain muuta koiran herkkua tuomaan makua veteen.

Itselle kannattaa varata myös eväitä mukaan juoksulle (paitsi jos on kyseessä lyhyt matka). Matkan aikana kannattaa pitää neste- ja energiatasapaino kunnossa nauttimalla energiageeliä ja kaksi desiä vettä jokaisen viiden kilometrin kohdalla.Alle kympin kisoihin en itse ottaisi mukaan eväitä juoksun ajaksi mutta se on minun mielipiteeni.Energiageeleillä pärjää hyvin varsinkin jos muuten tankkaa vettä ja /tai urheilujuomaa huoltopisteillä. Canicross kisat ei ainakaan Suomessa ole kovin pitkiä joten aika vähällä pärjää niissä. Älä kuitenkaan kokeile kisoissa mitään uutta tuotetta sillä se voi koitua tuhoisaksi ratkaisuksi (bajamajoja ei välttämättä ole tarjolla pikku kisoissa).

Kuumana päivänä kannattaa varata vaikka pyyhe mukaan jonka voi kastaa viileään veteen ja levittää koiran päälle juoksun jälkeen. On niitä olemassa myös jäähdytyspeittoja jos haluaa hifistellä. Tuulettimet on myös kova sana kuumina päivinä. Kylmänä päivänä taas kannattaa olla mukana jotain lämmintä sekä itselle,että koiralle juoksun jälkeen. Juoksun aikana tulee varmasti kuuma mutta sen jälkeen tulee useimmiten kylmä. Itse ainakin kärsin siitä,että pitkän lenkin jälkeen iskee heikotus ja kylmä. Viluttaa vaikka olisi monta peittoa päällä.

Muista, että tärkeintä on viettää yhdessä aikaa koirasi kanssa. On se sitten huvikseen juoksua tai kilpailemista. Nauttikaa juoksemisesta. Juoskaa fiilistellen, vetäkää spurtteja tai mikä vain teidän rytmiin sopii. Lopuksi kiitos seisoo ja on kaikkensa antanut olo.:)

Luomua kotiin

Turun seudun luomukassiin laitettiin tossa jokunen aika sitten tilaus ja tavarat sai hakea kolmen päivän päästä kotiin. Valitsin hakupaikaksi tuon heidän myymälänsä koska halusin päästä näkemään mitä kaikkea siellä on myytävänä. Innoissani nuuhkin inkivääriä ja intiaanisokeria. Mielessä pyöri jos jonkinmoista reseptiä mitä pitää päästä kokeilemaan. Appelsiineista tein heti mehua koska jotain oli pakko päästä maistamaan.:)

Bataatti on hyvää ja saa helposti tehtyä vaikka maalaisranskalaiset.

Monessa paikassa on ruodittu onko ruoka kallista jos syö terveellisesti.  Mikä sitten on kenenkin mielestä kallista?  Seuraavaksi päästään kysymykseen mikä kenenkin mielestä on terveellistä?  Koen,että varsinkin luomu on kallista. Kauppalaskuissa on selvä ero jos ostaa luomua taikka ihan perus pöperöä. Tähän vuoden aikaan tuntuu, että kaikki salaattiainekset on kalliita. Tässä kun on kovasti koittanut panostaa siihen,että lautasella olisi mahdollisimman paljon kasviksia niin saa jatkuvasti käydä kaupassa.  Pyrin ostamaan ihan perus salaattiaineksia (salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, selleriä yms.) mieluummin kuin pakaste-altaasta kasvispusseja. Kyllä ostan niitäkin mutta miten ne voikin aina kaikki maistua ihan samalta vaikka olisi eri kasviksia. :( Olen huomannut,että mun kasvis intoilut mysö loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin jos syön pakastekasviksia  (paistettuna tai uunissa tehtyinä). Salaattiin voi lisätä sentään siemeniä, fetaa, aurinkokuivattua tomaattia tai jotain muuta makua. Mieluummin teen sitten wokkivihanneksia ihan tuoreista kasviksista mutta se vaatii enemmän aikaa päivästä ruuan tekoon.

Välillä mietityttää koko luomuhössötys. Kaikki pitää olla luomua. Ei riitä enää pelkkä ruuan terveellisyys. Pitää hifistellä missä on eniten sitä ja tätä niin sitä pitää ostaa saadakseen kaikki mahdolliset ravintoaineet. Myönnän itsekin syyllistyneeni tähän aina välillä kun mediassa kerrotaan jostain yber terveellisestä tuotteesta/kasviksesta tai hedelmästä. Pakkohan sitä on kokeilla.:D


Mitä mieltä te olette luomuruuasta? Suositteko luomua?

Elämäntapamuutos alkaa nyt ja arvonnan voittajat

Kirjoittelin aiemmin ajatuksistani mitä tavoitteleminen kohti maratonia herättää ja tänään juttu jatkuu painonpudotuksen parissa. Viime vuosi meni kutakuinkin painon kanssa kamppaillessa ja marraskuussa alkoi ote lipsumaan todenteolla. Oli aika laittaa painonpudotusprojekti jäihin koska selvästikään motivaatiota ei ollut ja stressatessa paino vaan nousee joten ei kannata silloin pudottaa painoa.  Onneksi annoin itselleni aikaa koska nyt olen päästänyt itseni pisteeseen josta on päästävä pois. Parin kolmen kuukauden "mässäily" on tuottanut tulosta ja olo on ollut karmea. Sokeririippuvuus aiheuttaa niin huonon olon kuin huonon ihonkin. En halua elää sellaista elämää jossa itsellä ei ole hyvä olla joten nyt alkaa taistelu läskien karistamiseksi.

Koska kaikki on kiinni lähinnä siitä miten syön ja miten paljon on aika kaivaa talousvaaka kaapista. Rakastan hyvää ruokaa (kukapa ei) ja syön useimmiten liian paljon siihen nähden mitä kulutan. Tällä hetkellä treenikerrat ovat olleet aika minimaaliset joten pitäisi syödä paljon vähemmän. Tiedän,että dieetillä ei tarvitse syödä parsaa ja kanaa mutta onhan niiden tekeminen niin paljon helpompaa kuin hifistellä hienoja annoksia. Katsoin eilen Jutan superdieetti ohjelmaa ja siinä laihduttaja sanoi juuri sen mitä itsekin olen ajatellut. Laihduttaessa ruuanlaittoon menee yllättävän paljon aikaa. En ole koskaan tykännyt tehdä pakastimeen ruokaa valmiiksi enkä aio niin tehdä nytkään. Haluan syödä tuoretta ruokaa ja se vie ikävä kyllä aikaa. Haluan kuitenkin säilyttää hyvän suhteen ruokaan enkä tehdä sitä virhettä ruoka alkaa maistua pahalle ja syöminen vähenee äärimmäisyyksiin jolloin olen taas pulassa. Tarkoitus on muuttaa elämäntapoja ja samalla pudottaa painoa eikä vain laihtua tavoitteeseen. Mutta koska olen nainen ja painolukema on tärkeä niin olen päättänyt tähdätä lähemmäs 60 kiloon kesäkuun 1. päivään mennessä. Siinäpä tavoitetta kerrakseen mutta auttaa taatusti minua maratonin juoksemisessa koska liikakilot eivät ole kuin rasitteena juoksussa.

Aion panostaa ruokaan kunnolla enkä vain jättää hiilihydraatteja pois ja syödä ylenmäärin rahkaa. Ei ei. Olemme perheenä miettineet siirtymistä luomuruokaan mutta eihän sekään takaa terveellistä ruokaa jos kaiken uittaa kermassa. Ruuantekotapoihin on siis tultava muutosta jos haluaa elää terveellisesti ja vieläpä laihtua. Kaikkea ei tarvitse aina paistaa voissa ja lisätä kermaa. Elämäntapamuutos alkaa tästä ja jää pysyvästi. Ei enää kikka kolmosia ja ihmedieettejä vaan perus suomalaista ruokaa terveellisesti tehtynä. En ala ituhipiksi ja syö vain vihersalaattia sekä lihaa vaan nyt täytyy katsoa enemmän mitä suuhunsa laittaa. Olen lukenut Kaisa Jaakkolan kirjoittamaa kirjaa hormoonitasapainosta ja saanu hyviä vinkkejä. Kirjaa lukiessa tulee sellainen olo,että kaikki vaikuttaa kaikkeen joten on entistä tärkeämpää miettiä mitä syö.

Tällä kertaa motivaatio pitää hakea täysin itsestäni koska en ole hankkinut uutta jäsenyyttä mihinkään kuntokeskukseen Satselixian jäsenyyden loputtua viime vuoden joulukuussa. Sporttipassin sain uuden työpaikan etuutena ja pitäisi keksiä paikka jossa sitä käyttää. Juoksu ja kotitreenit toimivat innoittajina tässä elämäntapamuutoksessa näin alkuun. Katsotaan sitten myöhemmin mitä ja missä päätän jatkaa salitreenaamista. Vinkkejä Turun kuntosaleista otetaan vastaan.;)

Nyt on aika arpoa kaksi onnellista voittajaa jotka pääsevät Brandan verkkokauppaan shoppailemaan. Nämä onnekkaat ovat  Hukkakukka sekä Jelena. Olen heihin yhteydessä sähköpostitse. Onnea! :) 

Kohti maratonia

Tänään näkyi aurinkokin hetken aikaa.:)

Välillä oikein kauhistuttaa ajatella,että maratoniin on enää 8kk aikaa treenata. Aikanahan tuo kuulostaa älyttömän pitkältä mutta se,että pitäisi jaksaa tuolloin juosta maraton kuulostaa pelottavalta. Nyt olen taas päässyt juoksun makuun kaikkien hidastustöyssyjen jälkeen ja motivaatiokin on nostanut päätään. Painonpudotusprojektikin saa jatko-osan joka alkaa tänään. Jihuu!  Kerron siitä sitten enemmän toisessa postauksessa.  Tässä keskitytään maraton kuntoon pääsyä.  Ensinnäkin lenkkien määrää pitäisi lisätä lihaskuntoakin jaksaa treenata. Viime viikot on menty parin kolmen lenkeillä per viikko ja kilometri määrissä ei todellakaan ole kehuttavaa. Toinen virhe on juosta aina koiran kanssa. Vaikka saan juostua koiran kanssa kovemmin mikä takaa todennäköisesti paremman vauhdin myös yksin juostessa niin tulee yksin juokseminen tuntumaan tosi hitaalta. Pitäisi tehdä lenkkejä yksinään mutta tässä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla pois päivän järjestyksestä. Joka kerta kun vedän juoksukamppeet päälle menee koira istumaan eteiseen odottamaan.:) 

Lisää kuvateksti

Vielä ollaan kaiken sairastelun ja huonon ruokavalion takia siinä pisteessä,että lenkit tuntuu raskailta ja enemmänkin ärsyttäviltä. Lyhyillä lenkeillä ei edes pääse juoksu fiilikseen mutta kympin lenkeillä jo alkaa juoksu sujumaan ja tuntumaan ihan mukavalta. Haluan saada itselleni joka lenkille sen hyvän fiiliksen ja sitä tässä nyt lähdetään tavoittelemaan.  Tiedän ettei liikunta ja treenaaminen aina ole kivaa ja joskus pitää mennä mukavuusalueiden ulkopuolelle. Vauhtisammakon järjestämät ultralenkit on olleet mulle näitä mukavuusalueen ulkopuolelle jääviä treenejä. Ne tuntuvat vasta jälkikäteen mukavilta mutta juoksun aikana ihan tuskaiselta. Tykkään rikkoa rajojani ja mikään ei tuo parempaa tunnetta kuin tajuavansa pystyä tekemään jotain mitä luulin etten kykene tekemään.

Tälle vuodella on jo jotain kisasuunnitelmiakin tehty Tallinnan maratonin lisäksi. Nimittäin Maskun maratonilla olisi tarkoitus mennä vetämään joko kymppi taikka puolikas. Sen jälkeen toukokuussa olisi koirajuoksukisat Tammelassa (14km) ja Turussakin olisi 9.5 mahdollisuus juosta kymppi taikka puolikas. Siinähän niitä olisi. Mitä suunnitelmia teillä on tälle vuodelle? Meinaatteko kisata jossain lajissa? Onko tavoitteita? :)

Nukkumatin paras ystävä

Olen aina ollut erittäin huono valvomaan iltaisin ja kömmin sänkyyn monesti niin aikaisin,että kaverit suorastaan nauravat asiasta.  Kyllä myönnän meneväni usean kerran viikossa jopa kahdeksalta nukkumaan. Tämä on jatkunut lukioisästä asti. Silloin menin jopa seitsemän aikoihin nukkumaan ja heräsin seuraavana aamuna 6.30 kouluun lähtöä varten.  Olen siis huono iltakukkuja mutta en ole kovin pirteä aamuisinkaan,ainakaan tällä hetkellä kun lapset "tornadoivat" meidän yöunet heräämällä USEIN.  Jos yhden toiveen saisi esittää niin haluaisin yöt läpeensä nukkuvat lapset.:D  Herään kyllä viikonloppuisinkin 7-8 aikoihin suht pirteänä päivän touhuihin ja tykkään treenata aamuisin joten kaiketi olen enemmän aamuihminen.  Sitten päästäänkin itse aiheeseen eli omaan aikaani. Koska menen nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan ja nousun aamulla lasten kanssa samaan aikaan niin oma aika on täysi 0. Surullista mutta totta ja jopa ihan oma valintani. Luovun mieluummin omasta ajastani kuin unen määrästä jota muutenkaan ei saa tarpeeksi. Ei ole siis mitään järkeä valvoa katsomalla telkkarista ohjelmia jotka ei edes kiinnosta ja herätä aamulla vielä väsyneempänä. 

Aamulla puhuttiin tästä aiheesa mieheni kanssa kun hänen mukaansa lapset pitäisi pistää myöhemmin nukkumaan. Esitin miehelle vastakysymyksen,että kuka heidän kanssa sitten valvoo. Ei ole paha asia valvoa 20.30-21 mutta minunlaiselleni nukkumattia rakastavalle se on kamalaa. Hän saa siis valvoa! Asiasta puhuessamme tajusin,ettei minulla tosiaan ole mitään omaa aikaa iltaisin/päivisin/aamuisin. Käyn kyllä juoksemassa ja se pitäisi ajatella omaksi ajaksi mutta haluaisin kotonakin pystyä tekemään asioita ilman miestä ja lapsia. Ostin mm. neljä kirjaa joulukuussa joista olen ehtint lukea yhdestä kirjasta alle 10 sivua. Olen iltaisin niin poikki, etten kykene lukemaan saati keskittymään oikein mihinkään.  Odotan vain sitä hetkeä kun saa käpertyä sänkyyn peiton alle.:)

Lisää buustia iltaan pitäisi hankkia,mutta mistä? Suurin osa taitaa kärsiä enemmänkin siitä,miten rauhoittua iltaisin mutta minä haluaisin lisää energiaa iltaan. Olen koittanut juoda kahviakin myöhemmin iltapäivällä,mutta ei siitä piristy vaan unesta tulee katkonaista. Urheileminen illalla on kanssa kokeiltu ja sekin toimii mulla nukkumattina. Joskus kauan sitten kun jaksoin paremmin seurata tv-sarjoja lempparini oli Greyn anatomia joka silloinkin tuli klo 21.00 kuten nykyäänkin niin nukahdin aina jumpan jälkeen sängylle ensimmäisellä mainoskatkolla.  Pitäisikö vaan uskoa jo,että nukkumatti is my best friend ja turha sitä on muuttaa? :D

Ootteko yökukkujia vai nukkumatin ystäviä? :)

Alusvaatteiden villi länsi

Hyvien alusvaatteiden osto on kuin yrittäisi löytää neulaa heinäsuovasta tai ainakin itse koen näin. Vaikka en ole rintava ja liivien kokoani löytyy melkeinpä aina kaikista marketeista niin ongelmaksi koituu liivinolkaimet. Kun ei ole kunnon olkapäitä joissa olkaimet pysyisi hyvin niin olen oppinut vihaamaan perus liivejä joissa on tavis olkaimet.  Moni asia on ärsyttävä omalla tavallaan mutta jos olet liikkeessä ja jatkuvasti joudut nostamaan olkaimia niin alkaa K nousemaan otsaan hyvin nopeasti.  Suosinkin paljon liivejä joissa olkaimet menee ristiin tai ei ole olkaimia ollenkaan. Käytän olkaimettomia ihan työpäivinäkin enkä pelkästään kesällä olkaimettomien toppien kanssa. On ihana tunne kun ei tarvitse nostella olkaimia päivän aikana. Tässä kohtaa moni alusvaateliikkeessä töissä oleva varmaan tuhisee ärtymyksestä, että kyllä vaan meidän liikkeestä löytyisi liivit tollekin. Ovat varmasti oikeassa ja täytyy myöntää,etten ole koskaan esimerkiksi Changesta ostanut liivejä. Olen kokenut sen jotenkin vieraaksi paikaksi itselle koska löydän alusvaatteita lähes tulkoon kaikista vaatekaupoista joissa alusvaatteita myydään.  Laadussa on varmasti paljon eroja ja laadukkaampiin kannattaisi panostaa. Ostin varmaan lähemmäs 10 vuotta sitten Stocmannilta Calvin Kleinin alusvaatesetin ja ne on edelleen kuin uudet kun taas H&M:n alusvaatteet ovat kulahtaneen väriset jo yhden pesun jälkeen ja muutaman kuukauden käytön jälkeen liivin olkaimet ovat venahtaneet.  

Samantien kun sähköpostiin napsahti viesti Björn Borgilta siirryin katsomaan alusvaatetarjontaa.  Alusvaatteita kun pitää olla vähän joka lähtöön niin Björn Borg on hyvä paikka koska heillä on tarjolla sekä arkeen, että urheiluun sopivia. Itse tykkään värikkäistä mutta kaikkien vaatteiden alle ei vaan sovi värikkäät liivit jolloin joutuu mm. ostamaan ne "rumat" mummon pikkarinväriset liivit. Kesällä saadun rusketuksen kanssa pirtsakan väriset alusvaatteet on upeat kun taas talven kalpeaa ihoa vasten räikeät punaiset voivat olla liikaa monelle. Minähän en välitä yhtään mutta tunnen heitäkin joita tämä asia haittaa.  Se millä myös merkitystä ostaessani alusvaatteita on kangas. Ei ole mukavaa pitää esimerkiksi hiostavia pikkareita tai pitsistä tehtyjä liivejä jotka kutittavat.  Nuorempana tuli juurikin ostettua vain niitä jotka näyttivät hyvältä ja nykyään taas panostaa enemmän siihen miltä tuntuvat. Seuraavassa kollaasissa mun lemppareita joista joitakin lähti tilaukseen.

* Toteutettu yhteistyössä Björn Borgin kanssa ja sisältää tuotesijoittelua*

Pitsiliivit / Pitsiset hot pantsit / Mustavalkoiset / Push up


Varsinkin urheillessa on tärkeää,että pikkarit on mukavat. Juostessa "vakoon" menevät pikkarit on inhottavat ja menee maku koko treenaamiseen. Kannattaa katsoa,että materiaali on hengittävää. 

Mustavalkoiset stringit / Turkoosia  / Mini shortsit / Punaiset minit

Hyvät urheiluliivit varsinkin rintavalla on kaiken a ja o. Niiden pitää pystyä pitämään rinnat paketissa jolloin välttyy monelta muulta ongelmalta. Varsinkin treeneissä kuten juoksussa, ryhmäliikunnassa ja ratsastuksessa rinnat joutuvat aika koetukselle ja jokainen tietää mistä mä puhun kun on kokeillut näitä lajeja huonoilla urheiluliiveillä. Laadukkaat maksavat paljon enemmän kuin esimerkiksi H&M:n urheiluliivit mutta kyllä niissä vaan on eroa. Olen käyttänyt paljon ihan noita halpoja liivejä mm.salilla mutta juostessa pitää olla jo jotain tukea vaikkakaan "nämä" ei hölsky mihinkään.  Björn Borgin urheiluliiveistä tykkään koska ovat ainakin minun käytössäni napakat.  Enkä kehu heidän tuotteitaan ihan vain yhteistyön puitteissa vaan kokemuksen kautta. :)

Urheiluliivit /Pinkit urheiluliivit / Turkoosit urheiluliivit


Nyt on hyvä tilaisuus laittaa tuotteita tilaukseen koska alusvaatteista saa 14% alennusta koodilla VALENTINE14 ja on voimassa 8.2.2015 saakka.

Mikä teidän mielestä on tärkeintä alusvaatteen ostossa? Panostatteko laatuun, ulkonäköön, merkkiin ym? :)

Uuden haasteen kimppuun

Aloitin sunnuntaina lankutus haasteen ja haastoin mieheni mukaan touhuun.  Pari päivää ollaan jo lankutettu ja vielä menee hyvin kun on lyhyitä pätkiä. Huomasin lauantaina Spartan Gearin treenipäivän aikana, että vatsalihakseni on älyttömän huonossa jamassa. Osa vatsalihasliikkeistä jäi jopa tekemättä koska en pystynyt tekemään.  Siksi päätin aloittaa lankuttamisen jos sillä saisi aktivoitua vatsalihaksia.  Sikpäkistä on turha edes haaveilla mutta jos pystyisi tekemään joskus ne liikkeet jotka nyt jouduin jättämään väliin niin olisin super happy.:)

Kuva

 En suoraan sanottuna muista missä kunnossa vatsalihakseni on olleet ennen ensimmäistä raskautta.   Todennäköisesti eivät kovinkaan hyvät ole koskaan olleet mutta uskoisin,että raskauksien myötä niitä pitäisi aktivoida paljon enemmän. Joskus kymmenisen vuotta sitten kun aloitettiin kaverin kanssa taas kerran jumpassa käyminen, sain vatsalihakset niin kipeiksi etten tahtonut päästä autoon istumaan. Kaverilla taas tuli luupiikki jalkaan joten meidän jumppaaminen taisi jäädä siihen yhteen kertaan.:D Tämän kerran jälkeen muistin taas ottaa ensimmäiset jumpat treenitaukojen jälkeen rennommin. Vetää nimittäin mielen aika matalaksi kun tulee paikat niin kipeeksi ettei kykene seuraavaan viikkoon liikkumaan tai,että jumpassa tuntuu taju lähtevän korkeiden sykkeiden takia.   Juoksemisen kanssa olen taistellut vähän samojen asioiden kanssa. Sairastelun jälkeen sykkeet huitelee joka lenkillä päälle 190 ja ei ole helppoa juokseminen niissä sykkeissä. Tiedän,että pitäisi välillä vaikka kävellä jotta sykkeet laskee mutta kun se tuntuu heti luovuttamiselta. Vaikka juoksisin kuinka hiljaa niin syke on siinä 170 päälle ja jos kiihdyttää niin pääsen sinne 200. Ei terveellistä sitten yhtään. Tuntuu yllättävältä,että kuukauden sairastelun ja treenitauon aikana kunto huononee noin paljon, mutta kai se voi. Tästä ei onneksi ole muuta suuntaa  kuin ylöspäin ja kohti parempaa kuntoa.:)

Ootteko kokeilleet lankkuhaastetta? Pysyittekö viimeisenä päivänä 5 minuuttia lankussa?

Pää pursuaa tietoa ja kroppa turtana treenistä

Spartan Gear järjesti seminaarin toiminnallisesta harjoittelusta ja hyvinvoinnista viime lauantaina. Koulutus järjestettiin toiminnallisen harjoittelun gurun Antti Nurmen ja Bodyweight / Fitness expert Eveliina Tistelgrenin kanssa.Seminaarissa keskityttiin siihen miten opit terveelliset elämäntavat ja miten harjoittelet kotiolosuhteissa oikeaoppisesti. Ilmoittauduin mukaan seminaariin mielenkiinnosta ja halusta päästä kurkistamaan millaista toiminnallinen harjoittelu on. En ole koskaan kokeillut toiminnallista harjoittelua ja ainoa tieto mitä lajista on,niin olen lukenut jostain blogista tai kuullut kaverilta. 

Seminaarin tai paremmin sanottuna treenipäivä aloitettiin foamrollerilla. Kaikille foamrollerit ja lähdettiin rullailemaan kropan jumeja auki ja lämmittämään lihaksia. Kyllä oli paikat pahasti jumissa mutta tässä vaiheessa en vielä tajunnut,että kuinka pahasti vaikka rullaus tuntuikin välillä pahalta. Huomasin mikä ero on halvassa foamrollerissa ja laadukkaassa. Meillä on kotona sellainen Prismasta ostettu halpa jolla ei saa tuntumaan oikein mihinkään ellei ole tosi jumissa paikat. Spartanilla olevat laadukkaammat foamrollerit oli ihan killereitä. Niillä sai kyllä tuntumaa. Rullailun jälkeen siirryttiin kahvakuulan kimppuun ja käytiin perustekniikoita läpi. Tämäkin osio oli mielenkiintoinen vaikka olen joskus käynyt kahvakuulatunnilla. Tuli huomattua kuinka erilailla voi näitäkin juttuja tehdä. Ryhmäliikuntatunnilla olen ainakin itse tehnyt puolet liikkeista ihan väärin  koska kunnon opastusta ei tunneilla anneta. Nyt tiedän miten liikkeet kuuluu tehdä ilman,että kroppa ratkeaa liitoksistaan. Ennen ruokataukoa käytiin vielä läpi oikeaoppisen kyykyn tekniikkaa. Siihen kuluikin kivasti 45 minuuttia ja taas tuli paljon uusia juttuja. 

Ruuan jälkeen siirryttiin Eveliinan pitämään luennon pariin. Juurikaan ei mitään uutta asiaa tullut koska luennolla käytiin paljolti läpi hyvän ravnnon lähteitä,treenin järkevää määrää,unen merkityksestä yms. Mielenkiintoisinta luennolla oli Eveliinan omat kokemukset treeneistä ja ravinnosta. 

Eveliinan luennon jälkeen bodyweight harjoittelun perusteisiin ja liikkuvusharjoitteisiin. Ensimmäinen ajatus oli,että olenko osallistunut lasten leikkileiriin.:D  Siellä me kaikki päälle parikymmentä aikuista tehtiin karhukävelyä,mittarimatoja,taskurapuja,pikku possua yms. Olihan se hauskaa ja yllättävän haasteellista. Bodyweight harjoitteet vasta kamalia olikin.Kyllä huomasi nopeasti,että kroppa vaatii PALJON lisää treeniä. Keskivartalo oli kuin mikäkin keitetty spagetti joka vaatii erittäin paljon harjoitteita vahvistuakseen.  Osa harjoitteista tehtiin parin kanssa ja niissä oli kyllä tekemisen makua. Hyvinkin rankkaa pakko myöntää. Näiden jälkeen siirryttiin HIIT-treenin pariin ja ryhmissä jouduttiin keksimään lyhyt HIIT-treeni. Sen jälkeen alkoi taas kunnon treenit. Eveliina veti meille lyhyen HIITin ja sen jälkeen Antti.  Lopuksi vielä rullailtiin yläkroppaa foamrollerilla ja päivä oli vihdoinkin pulkassa. Mielettömän hauska ja opettavainen päivä mutta todella raskas kropalle. Tällä hetkellä kroppa on totaalijumissa ja joka paikkaan sattuu.:D 

Hymy huulilla loppuun asti! :)

Arvonnalla huikeita värejä juuri sinulle

Tässä vielä nämä mun ostamat treenipöksyt.

Kerroinkin jo aiemmin ostamistani Brandan treenihousuista joista ei väriä puutu.  Olen käynyt niiden kanssa pari kertaa juoksemassa ja ovat kyllä hyvät päällä. Korkean vyötärön ansiosta pysyvät hyvin ylhäällä eikä tarvitse pelätä alaselän paleltumista. Itse tykkään siitä,että kaikilla ei ole samanlaisia vaatteita kun menee vaikka salille tai jumppaan. Näitä Brandan housuja en ole vielä nähnyt kenelläkään ainakaan täällä Turun suunnalla.:)

Kaksi onnekasta arvontaan osallistujaa saavat 15€ arvoisen alekoodin kyseiseen verkkokauppaan. Käykää kurkkaamasa verkkokaupassa täällä ja kertokaa alas kommenttiboksiin sähköpostin kera mikä on teidän lempparituote tuolta.  Arvontaan on aikaa osallistua ensi viikon sunnuntaihin eli 8.2.2015 klo 18.00 asti.

Tässä vielä muutama kollaasi tuotteista joista itse tykkään.