Maailman paras ruokavalio

Tuntuu,että joka tuutista pursuaa tietoa erilaisista ruokavalioista.Media ja varsinkin bloggarit kirjoittelevat ruokavalioista. Pienen ihmisen mieli menee totaalisen sekaisin luettuaan blogeja, tiede-lehden artikkeleita ja hyvinvoinnin kirjoja. Niihin uppoaa monen ihmisen mielipiteitä ja on vaikea sanoa kuka on oikeassa ja onko olemassa vain yksi ja oikea vaihtoehto?

Olen sitä mieltä, että dieettejä on just niin monta kuin on ihmisiäkin. Jokainen meistä syö erilailla. Ei ole yhtä hyvää ruokavaliota vaan se joka sopii minulle ei välttämättä sovi miehelleni. Olemme kaikki erilaisia kokonaisuuksia ja kehomme toimii eri tavoin. Joku pystyy syömään kuituja enemmän ja jonkun toisen suolisto taas prosessoi lihaa nopeammin.  Tämä on se syy miksi ei ole olemassa yhtä hyvää dieettiä. Jokaisen pitää itse tutkia mikä olisi paras vaihtoehto omalle keholleen. Mitä juuri sinun kehosi kaipaa? Jos tuntuu,että keho toimii vallan mainiosti juuri sillä ruokavaliolla mitä olet koko ajan muutenkin syönyt niin miksi kaipaat muutosta?  Haluatko kokeilla muutosta vain siksi,että on trendikästä olla dieetillä? Uskon, että on niitäkin ihmisiä varsinkin nuoria jotka lankeavat tuohonkin ansaan. Enkä nyt tarkoita kaikkia nuoria vaan,että on olemassa niitäkin jotka menevät niin median pauloissa, että aloittavat dieetin koska se on in.

Olin yllättynyt katsoessani Yle Teemalta tullut ohjelmaa maailman ruokavalioista, jossa oli listattu 50 eri ruokavaliota. Numerolla 50 oli muistaakseni joku polynesiassa olevan saaren asukkaat joilla oli tyyliin joka kolmannella diabetes. Tämän saaren asukkaat söivät käytännössä katsoen pelkkiä purkkiruokia vaikka asuivat saaressa eli vedestä olisi voinut kalastaa joka päivä tuoretta kalaa.  Ihan uskamatonta! Aloin miettimään asiaa esimerkiksi omien vanhempieni kantilta,koska he asuvat saaressa. Tosin vähän eri leveysasteella.:D  Jokatapauksessa ei vanhempanikaan enää nykyään kovin kalasta saati laita verkkoja mereen. Miksi eivät? Koska se on aikaanvievää puuhaa ja työssäkäyvillä ihmisillä on niin paljon muutakin puuhaa (mukamas).  Taas muistutin iskää,että vois käydä laittamassa verkot veteen koska tytär tahtoo kalaa.:D Ymmärränhän toki, että ei se homma jää siihen kun käyt heittämässä verkot veteen vaan ne pitää sieltä myös roudia takas ja perkaa kalat yms. On siinä hitonmoinen homma mutta olisi se niin paljon hienomapaa syödä tuoretta kalaa kuin osttaa Prisman kalatiskiltä ties kuinka vanhaa kalaa.  Laatuun kannattaa siis panostaa vaikka se veisi vähän enemmän aikaa. Kehomme kiittää ajan saatossa tuosta panostamisesta.

Arvaatteko mikä maa pääsi ykköseksi? Kerron sen kohta mutta sitä ennen palaan vielä ruokavalioihin ennen ykköstä. Niissä yhtenäinen tekijä oli prosessoidun ruuan vähyys, eineksiä ei ollut juuri yhtään.  Itse kasvattamat vihannekset,hedelmät,marjat ja oman tuotannon lihat oli pääasiallinen ravinto.  Italiaiset ylsivät aika ylös ja he tekevät lähes tulkoon kaiken ruuan itse pastoista lähtien.  Itseäni kiehtoi mm. Etelä-Korealaisten ruokavalio sillä he ovat hyvin hoikkia pääsääntöisesti kaikki. Sitten se ykkönen. Tattadaa and the winner is Island. Islanti tosiaan vei voiton hyvin terveellisellä ruualla. Vähän hiilihydraatteja, paljon proteiinia, rasvaa ja mitään prosessoitua ruokaa. Islantilaiset ovat muutenkin hyvin terveitä ja olikohan se juts islannissa jossa miesten odotettu elinikä on maailman korkein.

Prosessoidun ruuan pois jättäminen olisi yksi suuri tekijä monen ihmisen ruokavaliossa. Sorrun näihin itsekin koska yksinkertaisesti se on vaan niin helppoa. Työpäivän jälkeen on kiire tehdä nopeasti ruokaa joten mikä sen helpompaa kuin tehdä perunamuussia valmiista jauheesta ja paistaa nakkeja ja tehdä kastiketta kermasta. Useimmiten teen kyllä muussin itse mutta joskus vain haluaa saada kaiken tehtyä nopeasti. Olen monesti miettinyt miksi minä ja moni muu tuhoaa omaa kehoa tieten tahtoen syömällä mm. prosessoitua ruokaa. Mikä on tehnyt meistä niin laiskoja, että ei voi eikä muka ehdi tehdä itse ruokaa alusta loppuun? Kysyn tätä aika usein itseltäni kun olen kaupassa taas kerran pyörimässä hyllyvälejä ja mietin mitä tehdä päivälliseksi. Katsottuani tuon ruokavalioista kertovan ohjelman keskusteltiin asiasta miehenikin kanssa ja samoissa ajatuksissa mennään. Jos vaan pystytään panostamaan enemmän ruuan laatuun niin voidaan varmasti itsekin paljon paremmin.  Olen hyvin kypsä jatkuvaan sairasteluun ja siihen,että saan aina lääkärissä kuulla, että se nyt vaan kuuluu tuohon aikakauteen kun lapset ovat pieniä. Kuuluu vai? Haluaisin tietää onko esimerkiksi isovanhempani sairastelleet pikku lapsina näin paljon mutta miten sen selvittää kun ovat ollleet haudassa jo kohta kymmenen vuotta. Olen hyvin pitkälti sitä mieltä,että ruualla on vaikutusta tähän asiaan. Olin viimeksi tammikuussa flunssassa, helmikuussa meillä oli rotavirus ja nyt maaliskuussa taas flunssa. Joka kuukausi siis joku pöpö. Kyllä niitä pöpöjä toki saa kaikkialta mutta miksi nykyajan ihmisillä on niin huono immuniteetti? Immuniteetissä on selvästi joku porsaanreikä jos kaikki pöpöt pääsee iskemään enkä usko, että kroppa on tarkoitettu vastaanottomaan kaikki. Huonolla tuurillakaan ei voi kaikkea selittää saati, että kotona on pikku lapsia. Olisinko terveempi ilman lapsia? Vaikea sanoa. Muistaisin,että ihan näin usein en kipeänä ollut mutta kyllä flunssa on minut ennenkin usein vallannut.

Olisi ihan mahtavaa pystyä tuottamaan itse enemmän ravintoa itse mutta niin kuin yllä kerroin niin tällä hetkellä ei ole resursseja sellaiseen mutta toivottavast jonain päivänä on. Ajatus esimerkiksi omasta hunajasta saa veden lorahtamaan kielelle ja voin vain kuvitella kuinka hyvää olisi oman vuohen maidosta tehty vuohenjuusto. Kesällä on helppoa kasvattaa kasviksia, juureksia,yrttejä ym mutta syksyn koittaessa alkaakin ongelmat. Pitäisi olla tilaa säilöä ja aikaa tehdä mehuja,hilloja ym.  Tuottamalla omaa ruokaa saa satavarmasti hyvää ruokaa (tai ainakin luoda itselleni sen illuusion) ja ne maistuvat taatusti paremmalta kuin kaupan tuotteet. Jo kananmunissa huomaa suuren eron. Pitäisi vain hiota suunnitelmia valmiiksi ja suunnata katse kohti tulevaisuutta.

Katsoiko kukaan teistä tuota kyseistä ohjelmaa ruokavalioista? Herättikö se ajatuksia? Areenasta voi käydä katsomassa kyseisen sarjan kummatkin jaksot jos jotakuta kiinnostaa.

Juoksu fiilistä etsimässä

Viikonloppu meni hujauksessa vietettyäni sen Helsingissä koulun penkillä. Ravintotietoutta on pumpattu päähän hurjasti ja tuntuu,että pää ja kroppa käy ylikierroksilla. Päästyäni kotiin sunnuntaina päätin heti lähteä juoksemaan jos vaikka saisin tuuletettua ajatuksia. Muu perhe oli appivanhempien luona kylässä joten ei ollut kiire minnekään.

Olen pitänyt 1,5kk tauon juoksusta ihan huomaamatta. Olen sairastellut ja on ollut kiirettä ja liikaa muuta puuhaa. Kyllä tuon tauon huomasi juoksussa. Tahmeeta menoa oli sekä mulla,että koiralla. Kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen pohkeet oli jo ihan jumissa ja tuntui,etten olisi jaksanut enää yhtään metriäkään. Kuutisen kilometriä vedin väkisin ja kotiin päästyäni vähän niin kuin joka paikkaan koski. Juoksu fiilis kyllä alkoi nostaa päätään jostain puun takaata ja jäi hyvä maku juoksusta vaikka ei kovin hyvin sujunutkaan. Tästä on hyvä taas jatkaa viikottaista juoksua (*koputan puuta etten sairastu vähään aikaan )  :)

Mietteet ripsiseerumista

Sain yhteistyön merkeissä helmikuussa Swiss Clinicilta ripsiseerumin ja nyt olisi tarkoitus koota ajatukset tuosta tuotteesta. Täältä voit lukea aiemman postauksen aiheesta jonka kirjoitin saatuani tuotteen käsiini.  Olen erittäin kiitollinen Swiss Clinicille saatuani tuotteen testaukseen. Olen kirjoittanut arvostelun tuotteesta rehellisyyden nimissä enkä vain kehuakseni tuotetta yhteistyön merkeissä.

Olen käyttänyt Swiss Clinicin ripsiseerumia kuukauden ja tässä plussat sekä miinukset tuotteesta.

+ Tyylikäs pakkaus
+ Helppo käyttää
+ Leviää hyvin
+ Ei valu
+ Ripsipidennykset ainakin ovat pysyneet pidempään parempina joten oletan,että ripsiseerumilla on ollut vaikutusta siihen koska mitään muuta muutosta en ole tehnyt
+ Tuoksuton
+ Väritön
+ Riittoisa

- Saatavilla vain verkkokaupasta

Katselin itseäni peilistä tässä yksi päivä ja miettisin milloin seuraava huolto mahtaa olla (en ollut taaskaan katsonut kalenteria) ja olin yllättynyt kun huomasin miten paljon pidennyksiä oli vielä jäljellä. Useimmiten olen odottanut tai jopa joutunut aikaistamaan huoltoaikaa koska pidennykset ovat olleet niin surkeassa kunnossa. Positiivista oli huomata,että huolto on parin päivän päästä. Kerrankin en ollut odottanut ripsihuoltoa

Onko teillä kokemuksia ripsiseerumeista?  :)

Thankful

Joskus vain tulee tunne,että pakahtuu siitä kaikesta rakkaudesta ja onnellisuudesta.  Olen oikeasti hyvinkin kiitollinen siitä kuinka hyvin mulla pyyhkii tällä hetkellä. Olen aidosti todella onnellinen. Onhan niitä huonojakin päiviä toki mutta niinhän meillä kaikilla. Vaikka nyt eletään sitä mun pelkäämää perus arkea niin olen tyytyväinen elämääni just sellaisena kun se nyt on.  Eikö kuullostakin ällöttävän siirappimaiselta?:D  

Olen pitkään pelännyt sitä hetkeä kun joudutaan elämään arjessa eikä jatkuvasti tapahdukaan muutoksia tai ei olekaan mitään mitä odottaa. Ehkä tämä pelkoni on hävinnyt sitä myötä mitä vanhemmaksi on tullut. Olen aina tehnyt pitkän tähtäimen suunnitelmia ja tykkään jollain oudolla tavalla elää jatkuvassa kaaoksessa. Enkä tarkoita, että kämppä olisi kaaoksessa tai elämä vaan,että pieni kiire on mukavaa. Se,että kalenteri ammottaa koko viikon tyhjyyttä on ahdistavaa vaikka tekemistä silti aina riittää.  Kaikkea kuten kotiaskareita ei tule kirjattua kalenteriin.  Liian kiire taas vetää hermot kireiksi mutta se,että selviää hengissä ja saa kaiken tehtyä kiireestä huolimatta on mahtava tunne. Sovellan toki menoni niin,että perheellekin riittää aikaa. Tämän asian oppimiseen on mennyt aikaa kun on ennen perheentuloa saanut mennä miten haluaa. Elämä perheellisenä on kyllä yhtä menoa ja meininkiä pikku lasten kanssa joten tylsää hetkeä ei ole koskaan. :)

Mites muilla? Tykkäättekö perus arjesta? Millä saatte arkeen lisäpotkua jos kaipaatte sellaista?

Nuhanenänen

Pikaiset kuulumiset. Taas on päivät vierähtäneet kotona sairastupaa pidellen. Keskiviikkona oli pakko luovuttaa töissä kesken päivän ja lähteä kotiin sairastelemaan. Ihan hirveä flunssa iskenyt ja päivä päivältä olo vain pahentunut. Särkylääkkeitä ym lääkkeitä olen popsinut jo karkkien tavoin saadakseni paremman olon, mutta ei näytä tepsivän. Päätä jyskyttää parista Buranasta huolimatta ja nenä on niin tukossa,että happea ei saa kuin suun kautta. Selkä on kipeä sängyssä makaamisesta mutta kun ei juuri muuta oole voinut tehdä. Hetken pystyy ja jaksaa aina kerrallaan olla pystyssä mutta sitten alkaa silmät vuotamaan kuin niagaran putoukset eikä näe enää mitään. Duactista on selvästi apua tähän mutta sen seurauksena nenän limakalvot kuivuu saharan autiomaaksi. Todetakseni, että on vain joko tai vaihtoehdot joista on valittava vähemmän paskempi vaihtoehto.:D

Mies ja lapset menivät pihalle nauttimaan ripsakasta pakkassäästä ja mun pitäis lukea ensi viikon koulua varten nipullinen papereita.  Etätehtävätkin odottaa aikaa jolloin saisin ne tehtyä mutta onneksi niiden tekemisellä ei ole kiire vaan voin rauhassa työstää. Mä tykkään deadlineista koska silloin on pakko tehdä tiettyyn päivään mennessä. Se, että mulla on vaikka kolme vuotta aikaa tehdä etätehtävät antaa liikaa vapautta ja tehtävien tekoon ei tunnu ikinä löytyvän aikaa. Eli mitä lyhyemi deadline sen parempi. Pidemmittä puheitta siirryn opiskelumateriaalin pariin.

Hauskaa viiikonloppua kaikille! :)

Luonnon omat pelastajat

Jos jokin on todettu terveelliseksi niin, se tieto riittää suurimmalla osalle ihmisistä. Kuinka moni jää enää siinä vaiheessa miettimään,että miksi jokin on terveellistä? Useimmiten mediassa ruoditaan vain sitä miksi joku ei ole terveellistä ja miksi sitä taikka tätä ei kannata syödä.  Olen itse syönyt marjoja mm. sillä ajatuksella, että ne on terveellisiä  ajattelematta sen koommin mitä ne kropassa tekevät. Sairaslomapäivän kunniaksi päätin selvittää mikä tekee marjoista niin terveellisiä. Marjoissa on toki paljon hyviä ominaisuuksia mutta postauksessa käsittelen asiaa vain liikkujan näkökulmasta enkä niin kokonaisvaltaisesti.

Aiemmin uskottiin, että marjojen terveelliset vaikutukset on antioksidanttien ansiota. Nykytutkimusten mukaan marjat kuitenkin aktivoivat monipuolisen puolustusmekanismien kirjon kehossamme.  Marjojen syönti  auttaa kehoa selviytymään paremmin stressistä ja palautumaan tehokkaasti arjen kuormituksesta sekä urheilusta.  Stressin aikana kuten myös urheilun jälkeen hapetusstressi on korkeimmillaan joka nimenomaan aiheuttaa soluvaurioita.  Hapetusstressin eli ns. oksidatiivinen stressin aiheuttaa vapaat happiradikaalit ja muut reaktiiviset happiyhdisteet. Nämä radikaalit ja yhdisteet edistävät elimistön vanhenemista ja vaikuttavat monien sairauksian syntyyn. Meidän omat elintapamme aiheuttavat myös hapetusstressiä. Runsas tupakointi ja huono ruokavalio lisäävät happiradikaalien syntyä. Antioksidantit joita esiintyy niin luonnossa kuin kehossamme suojaavat vapaiden happiradikaalien vaikutuksilta. Kun elimistön antioksidanttijärjestelmä toimii voit sinäkin paremmin.

Tässä vielä kuvin kerrottuna mitä elimistössä tapahtuu. Kuvan bongasin Kuntoplus-lehdestä odottaessani hierojalle menoa.Tuo NF-kb on haitallinen välittäjäaine joka aiheuttaa mm. tulehduksia.

Ylläoleva tutkimus oli mielenkiintoinen ja harmittaa etten ottanut kuvaa tutkimuksen tekijästä. Olisi ollut kiinnostavaa lukea koko juttu. Minua kiinnostaisi tietää,että onko tuossa tutkittu sitten onko näille tutkittaville tullut tulehduksia tai vammoja yms.Toki sellainen voisi olla vähän liian pitkäikäinen tutkimus koska sairaudet eivät yleensä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta vaan tulevat pikku hiljaa. Tieto sairaudesta voi tulla yllättäen mutta harvemmin itse sairaus tulee päivässä.

Arktiset aromit sivusto on niin kattava tietopaketti suomalaisista marjoista, että sinne pelkää eksyvänsä tieto paljouteen. Lukiessa vierähti muutama tunti kun löysin mielenkiintoisia tutkimuksia. Kannattaa siis kurkata.:) Nyt on pakko kömpiä takaisin sänkyyn ennen kuin lähtee taju. Flunssa on vallannut mun koko kropan päästä varpaisiin. Joka paikkaan sattuu ja räkää tulee ylenmäärin. Menen lääkitsemään itseäni aimo annoksella mustikoita ja kuumalla teellä.

Onnenpäivä

Tässä on lähiviikkoina ollut enemmän juhlimisen aihetta kuin muina vuoden aikoina. Viime viikolla juhlittiin tyttären nimipäiviä. Aurelia löytyy vain ruotsinkielisestä kalenterista mutta Josefiina löytyy ihan suomenkielisestä.  Tytär oli ihmeissään kun sai mummilta kortin ja kerrottiin, että se on onnittelukortti. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, että monella on kaksi tai jopa kolme etunimeä. Hän kuulemma vain Aurelia ei Aurelia Josefiina.:D

Meidän suvusta tosi moni on syntynyt maaliskuussa kuten minäkin. Tänään on syntymäpäiväni ja vuosia kerääntyy mittariin 32. Lapsena sitä ajatteli, että kolmekymppinen on vanha mutta en mä nyt niin vanhaksi itseäni tunne. Tänään on myös muu syy juhlimiseen. Tasan kaksi vuotta sitten menimme naimisiin.  Hääpäivänä oli kyllä juhlimisen aihetta kerrakseen kun oli häät,mun kolmekymppiset ja pari viikkoa ennen häitä tehty positiivinen raskaustesti. Tänään juhlitaan kuitenkin vain minua ja toista hääpäiväämne ilman muita yllätyksiä. :)

Kesäisissä tunnelmissa

Torstaina oli Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa Rekorderligin Summer in The midst of winter bileet. Bileet on ehkä hieman väärä käsite mutta kerron siitä lisää myöhemmin. Paikka oli hieno, varsinkin jos tykkää kasveista ja lämmöstä (kosteudesta).  Mä en muista koskaan käyneeni kyseisessä paikassa joten kiitos järjestäville kivan paikan valinnasta.

Kutsussa oli maininta, että tuolla paikassa on about 25 astetta lämmintä ja kannattaa pukeutua sen mukaisesti. Hmm ensimmäinen ajatus oli,että vai kesämekko mistä? Nyt on tyyliin lopputalvi tai ihan alkukevät eikä kaupoissa juurikaan näy kesävaatteita. Kierros Turun keskustan vaatekaupoissa alkoi tuntumaan jo tuskaiselta. Ei niin mitään kesäistä.  Hetken tuumattuani suuntasin Stockalle ajatuksena, että sieltä löytyy mitä vaan ja nyt ei voi tuijottaa hintaa vaan jos jotain kesäistä löytyy niin mä ostan,maksoi mitä maksoi. Melkein heti silmiini osui värikäs Desigualin mekko. Se on siinä ajattelin ennen kuin ehdin katsoa onko oikeaa kokoa jäljellä sanomattakaan,että olisin ehtinyt sovittaa sitä vielä. Suuntasin sovituskoppiin ja heti kun sain mekon päälleni totesin,että se on tämä.Tämän mä otan ja niin mä ostin elämäni ensimmäisen vihreän mekon (on siinä toki muutakin väriä).

Älkää välittäkö hölmöstä ilmeestä!

Löydettyäni mekon  aloin miettimään hiusväriäni. Juurikasvu oli räjähtänyt näkyviin rumasti joten jotain suunnitelmaa olisi tehtävä. Hiusväriostoksille ja ei kun värjäämään. Totesin,että tämä oli viimeinen kerta kun värjään hiukseni kotona. Ne on vaan kertakaikkisesti niin pitkät, että on vaikeaa saada yksin värjättyä. Punapäänä olin taas mennyt marraskuusta lähtien joten oli ehkä aika siirtyä tummaksi. Mä vaihtelen vähän väliä punapäästä tummaan ja takas. Kyllästyn hirmu nopeasti ja kaipaan vaihtelua. Nyt hiukset on taas tummat mutta ei  mustat.

Seuraavaksi ongelmaksi koin ihonvärini. Siitä lähti kesäisen rusketuksen metsästys ja varasin ajan Hoitola Bravaan suihkurusketukseen. Enhän mä ole muutenkaan kovin vaalea edes talvella mutta vihreän mekon kanssa näytin kalkkilaivan kapteenilta.  Rusketuksesta tuli just passeli,ei liian tumma mutta niin, että näkyy hieman väriä. Alkuun katsoin, että eihän väriä tullut juuri lainkaan mutta kun katsoo pikkuhousuista jääneitä rajoja niin kyllä vaan on rusketusraidat.:D

Kynnet oli toki saatava kuntoon vielä ennen bileitä koska harmiksi yksi kynsi oli napsahtanut poikki jo monta viikkoa sitten. En vain ole jaksanut käydä sitä korjauttamassa.  Vanhat kynnet ei myöskään olisi menneet tuon vihreän mekon kanssa joten siinäkin mielessä oli hyvä käydä kynsihuollossa. Mä rakastan pitkiä ja värikkäitä kynsiä. Tällä kertaa kynteni loihti Kynsihuoneen Krista. Jouduin
vaihtamaan kynsihuoltajaa luottokynsihuoltajani lopetettua mutta sanotaanhan sitä,että vaihtelu virkistää joten olen positiivisella mielellä.:)

Töiden jälkeen tai no livahdin hieman aiemmin, että ehdin käydä veljen luona vaihtamassa vaatteet ennen Helsinkiin lähtöä. Kävin ihailemassa heidän matkakuvia Thaimaan reissulta ja matkakuume sen kun kasvaa.  Ajellessa taas kohti Helsinkiä olin ihan fiiliksissä tulevasta illasta. Enhän tiennyt oikein mitään illan ohjelmasta tai mitä siellä tehdään. Parin eksymisen jälkeen pääsin perille.

Ensinnäkin oli tosi kiva saada kutsu moisiin bileisiin mutta täytyy sanoa,että en oli tylsät! Okei olin autolla ja tarjolla ei ollut kuin siideriä ( vettä olisi voinut olla) niin ehkä ei meininki noussut kattoon itsellä sen takia. Suoraan sanottuna kaikki vaan tönötti ja seurusteli omien tuttujen kanssa, osa otti kuvia mutta mitään ihmeellistä ei tapahtunut sinä aikana kun itse siellä olin. Aloin olla puoli kahdeksan maissa ( tapahtuma alkoi klo 18 ja oli tarkoitus loppua 21) niin tylsistynyt,että lähdin ajelemaan takaisin Turkuun. Olisin kaivannut edes pientä juontua järjestäjiltä illan kulusta. Jos ajatus oli vain tönöttää niin fine,mutta koska mitään ei oltu kerrottu niin olihan se vähän outoa. Onneksi oli edes hyvät sapuskat.:)

Nautinnosta morkkis

Miksi niin moni aina potee morkkista syötyään leivoksen tai jonkin ihanan jälkiruuan? Minä mukaan lukien. Katsoin ohjelmaa joka kertoi ranskalaisten upeista leivonnaisista ja ohjelmassa vierailtiin hienoissa konditorioissa. Ohjelmassa haastateltiin amerikkalaista kirjailijaa. Hän kertoi, että jos lähtisi amerikkalaisten ystävien kanssa kahville niin ystävät sanoisivat maistettuaan leivosta, että onpa hyvää mutta voinkohan minä nyt syödä tämän? Tässä viitattiin siihen,että ranskalaiset eivät mieti heti ensimmäisenä paljonko siinä oli kaloreita vaan nauttivat upeasta leivoksesta. Aloin ajattelemaan asiaa ohjelman jälkeen. Me elämme täällä vain kerran joten miksi jatkuvasti painaa jarrua kaikkien asioiden kanssa. Kyllä kroppa joka ei muutenkaan ole fitnessmallin kestää joskus herkuttelun ilman morkkista.:)

Too much information

 Tänään taas koin sen istuessani koulun penkille kolmen vuoden tauon jälkeen, sain ihan liikaa tietoa käsiteltäväksi. Päässä pyörii super monta blogipostaus ideaa ja tämän päivän asioita pitäisi tänään pystyä käsittelemään koska huomenna infoa tulee roppakaupalla lisää.  Huomasin tiedonjanoni jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Halusin tunti tunnilta aina vain enemmän tietoa ja päivän päätteeksi oli jo ähky kaikesta uudesta tiedosta.  Pakko kehua tuota koulua (Suomen terveysopisto Salus), että kerrankin on koulutus jossa oikeasti käsitellään pintaa syvemmältä ravintotietoutta eikä sitä samaa pintaraapaisua jonka saa kaikissa urheiluun liittyvissä koulutuksissa. Tässä tosin keskitytään enemmän muihin ravinnon aiheuttamiin ongelmiin mutta taisin löytää unelma-ammattini (ravintoterapeutti). Jos tuosta ammatista tulen joskus saamaan vielä kokopäivätyön niin olen taatusti onnellisin ihminen maan päällä.

Sairaanhoitajan työtaustalla oivallettavia asioita on toki vähemmän ja saanpa vielä hyväksiluettua vanhoista opinnoista peruslääketieteenopinnot. Aika hieno asia tuokin mikä tarkoittaa, että voin valmistua aiemmin.Valmistumiseen on kyllä vielä hyvin pitkä aika sillä normaalilla aikataululla tuolta valmistuu ravintoterapeutiksi 3-3,5 vuodessa. Alkuun suoritetaan ravintoneuvojan pätevyys jonka jälkeen sitten saa opiskella ravintoterapeutin pätevyys. Kaikki ei kuitenkaan sitä halua joten osa jää tekemään ravintoneuvojan töitä ja kerää kokemusta jonka jälkeen sitten menevät suorittamaan ravintoterapeutin pätevyyden. Mä olen niin innokas tässä asiassa,että tähtään heti tuohon ravintoterapeutin pätevyyteen koska sitten kursseja voi suorittaa limittäin. Ravintoterapeutin työalue on muutenkin enemmän sitä mikä itseäni kiinnostaa ja innolla odotan sitä hetkeä kun päästään harjoitusasiakkaiden kimppuun vaikka siihen vielä menee tovi jos toinen.

Palatakseni vielä tuohon liian informaation saamiseen niin kaikkea tietoa ei tosiaankaan ole helppoa suodattaa. Moni asia on hyvin ristiriidassa sen tiedon kanssa joka on opittu jo pienenä mm. maidon juominen. Itse en juo maitoa mutta mies ja lapset sitäkin enemmän. Tämän päivän tiedonanti maidosta jätti kyllä miettimisen varaa sen suhteen, että onko siitä maidon juonnista sitten niinkuin mitään hyötyä jos osteoporoosia on suomalaisilla enemmissä määrin. Toinen asia mikä lähtee tasan tästä päivästä lähtien ruokavaliostani on rahka. Olen syönyt sitä kolme purkkia päivässä koska ihan joka ikisessä dieetissä sitä hehkutetaan,että on niin hyvä proteiininlähde ja paskat. Iltasanomat kirjoitti aiheesta aiemmin tällä viikolla ja silloin jo mietin tätä asiaa. Jos THL on listannut rahkan hyväksi proteiininlähteeksi listallaan 773 niin ei siinä kyllä paljon proteiinia silloin voi olla. Tänään saatu lisätieto osui ja upposi ja rahkat jää unholaan. Älkää nyt pelästykö,että alan nästä paasaamaan täällä siihen malliin,että kukaan ei saa juoda maitoa tai syödä rahkaa. Jokainen tekee omat valintansa ja on itse vastuussa omasta itsestään. Jos joku hakee multa apua ravinto-ongelmiin niin autan sitten kun tietoa on enemmän mutta en syytä ketään valinnoistaan. Tulen jatkossakin kertomaan omia valintojani jos ja kun koen,että niistä on hyötyä mun keholle.

Soitin miehellenikin innoissani koulupäivän jälkeen, että odotan jo seuraavaa päivää ja maaliskuun lopussa olevaa seuraavaa koulutus viikonloppua. Aamulla ajattelin,että näistä viikonlopuista tulee varmaan rankkoja mutta olen niin täynnä virtaa tuon tämän päiväisen jälkeen, että kyllä tällä tiedon määrällä minkä viikonlopun aikana tulen saamaan jaksaa porskuttaa ensi viikon. Hieman lievitystä näihin koulutus viikonloppuihin tuo se,että jään Helsinkiin yöksi hotelliin jolloin ei tarvitse ajaa kotiin kun matkaa kuitenkin 2h per suunta. Toki oma rauha yksin hotellissa näinä koulu viikonloppuina on ihanaa mutta kyllä perhettäkin on jo ikävä.

Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu? Huomiseksi oli ainakin luvattu hienoa keliä joten siinä olisi mahtavat puitteet lähteä ulkoilemaan. :)

Ihan vaan väsynyt.:D

Blogini jo yksivuotias.

Miltä tuntuu kun blogin aloittamisesta on kulunut tasan vuosi? Miltä elämä näytti vuosi sitten? Miten painonpudotus on edennyt? Mitä tavoitteita asetan seuraavaksi vuodeksi? Näihin kysymyksiin saatte vastaukset tässä postauksessa.

Ensinnäkin en olisi koskaan uskonut, että jaksan ylipäätään kirjoittaa blogia näin pitkään mutta tämä on vienyt minut kyllä niin mennessään. On ollut hauskaa kirjoitella laihduttamisesta, treeneistä ja omasta elämästäni.  En ole halunnut lukita blogia vain johonkin lokeroon vaan haluan kirjoittaa kaikesta. Tiedän että lokeroituminen ehkä lisäisi lukijoita mutta sen aika ei ole vielä ellei tapahdu jotain mullistavaa. 

Vuoden aikana on tapahtunut valtavasti asioita. Olen saanut painon putoamaan ihan reippaasti ja kunto on paljon parempi kuin vuosi sitten. Kuka olisi uskonut vuosi sitten, että painan nyt lähemmäs 15 kiloa vähemmän? Tähän voisin todeta, että yksi tavoite on suoritettu. Olen nimittäin normaalipainoinen. 

En olisi myöskään koskaan uskonut kirjoittavani näin paljon juoksusta koska en ole tykännyt juoksemisesta. Juoksusta on tullut tapa purkaa paineita ja höyryjä.  Puolimaraton on juostu ja tänä vuonna tulen juoksemaan maratonin. Ihan huikea kehitys on tapahtunut vuoden sisällä. Nollasta sataan on mottoni ja sillä jatketaan. 

En voi sanoa, että blogin avulla olisin päässyt kokeilemaan mitään uutta mutta se on tuonut paljon uutta sisältöä elämääni. Blogissani ette näe hyviä treenivinkkejä tai mitä mahtavampia reseptejä. Te kuitenkin pääsette kurkistamaan minun elämääni äitinä, vaimona, työntekijänä, treenaavana naisena ja ystävänä. Joku voisi sanoa, että normaali elämä on tylsää ja siitä kertominen blogissa vielä tylsempää. Haluan kuitenkin tuoda esiin, että laihduttaminen onnistuu vaikka olisi pieniä lapsia ja
mies joka on perso makealle. Kun jotain päättää niin sitä kohti kuuluu tavoitella. Vain sinä voit päättää tavoitteen jota kohti kuljet.

Mitä sitten seuraavan vuoden aikana tulee tapahtumaan? Tavoitteena on saada kroppa entistäkin parempaan kuntoon.  Tulevana vuonna aion tosiaan juosta ensimmäisen maratonini Tallinnassa. Aikatavoitetta en sen kummemmin tee koska haluan, että maratonista jää ns. hyvä maku suuhun.  Jos taas mennään blogin puolelle niin toivottavasti tutustun lisää uusiin ihmisiin ja pääsisin toteuttamaan haaveitani. :)

Kiitos! 

Susanna

Uusi ihonhoitosarja etsinnässä

En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.  Ihoni reagoi johonkin nyt tosi huonolla tavalla, nimittäin näppylöillä. Mä en kestä! Päälle kolmekymppisenä en tosiaan halua ihoni muistuttavan 15-vuotiaan teinin ihoa. Yleensä perus näpyt häipyvät muutamassa päivässä mutta nämä eivät tosiaankaan häivy edes viikossa.  Naama ei ole ainoa paikka joka reagoi vaan myös selkä. Vaivun kohta epätoivoon. Iho-ongelmat olivat jo ennen minipillereiden lopettamista ja dieetin aloittamista joten eivät voi liittyä niihinkään. Osaako kukaan sanoa mistä voisi johtua yhtäkkinen muutos ihossa?

Meikit ovat kutakuinkin pysyneet samoina kuin aiemmin kuten kasvonhoitotuotteetkin. Jossain vaiheessa käytin mineraalimeikkejä ja iho pysyikin silloin todella hyvässä kunnossa. Silloin ihon ongelmana oli lähinnä kuivuminen. Nyt olen taas ajautunut takaisin perus meikkien pariin vähän vahingossa. Kasvonhoitotuotteissakin haluaisin suosia luonnonkosmeettisia tuotteita mutta sarja on hakusessa joten jos jollain on antaa vinkkiä hyvästä tuotesarjasta niin laitapa kommenttiboksiin viestiä.:) 

Not happy at all.:(