keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Blogini jo yksivuotias.


Miltä tuntuu kun blogin aloittamisesta on kulunut tasan vuosi? Miltä elämä näytti vuosi sitten? Miten painonpudotus on edennyt? Mitä tavoitteita asetan seuraavaksi vuodeksi? Näihin kysymyksiin saatte vastaukset tässä postauksessa.

Ensinnäkin en olisi koskaan uskonut, että jaksan ylipäätään kirjoittaa blogia näin pitkään mutta tämä on vienyt minut kyllä niin mennessään. On ollut hauskaa kirjoitella laihduttamisesta, treeneistä ja omasta elämästäni.  En ole halunnut lukita blogia vain johonkin lokeroon vaan haluan kirjoittaa kaikesta. Tiedän että lokeroituminen ehkä lisäisi lukijoita mutta sen aika ei ole vielä ellei tapahdu jotain mullistavaa. 

Vuoden aikana on tapahtunut valtavasti asioita. Olen saanut painon putoamaan ihan reippaasti ja kunto on paljon parempi kuin vuosi sitten. Kuka olisi uskonut vuosi sitten, että painan nyt lähemmäs 15 kiloa vähemmän? Tähän voisin todeta, että yksi tavoite on suoritettu. Olen nimittäin normaalipainoinen. 

En olisi myöskään koskaan uskonut kirjoittavani näin paljon juoksusta koska en ole tykännyt juoksemisesta. Juoksusta on tullut tapa purkaa paineita ja höyryjä.  Puolimaraton on juostu ja tänä vuonna tulen juoksemaan maratonin. Ihan huikea kehitys on tapahtunut vuoden sisällä. Nollasta sataan on mottoni ja sillä jatketaan. 

En voi sanoa, että blogin avulla olisin päässyt kokeilemaan mitään uutta mutta se on tuonut paljon uutta sisältöä elämääni. Blogissani ette näe hyviä treenivinkkejä tai mitä mahtavampia reseptejä. Te kuitenkin pääsette kurkistamaan minun elämääni äitinä, vaimona, työntekijänä, treenaavana naisena ja ystävänä. Joku voisi sanoa, että normaali elämä on tylsää ja siitä kertominen blogissa vielä tylsempää. Haluan kuitenkin tuoda esiin, että laihduttaminen onnistuu vaikka olisi pieniä lapsia ja
mies joka on perso makealle. Kun jotain päättää niin sitä kohti kuuluu tavoitella. Vain sinä voit päättää tavoitteen jota kohti kuljet.

Mitä sitten seuraavan vuoden aikana tulee tapahtumaan? Tavoitteena on saada kroppa entistäkin parempaan kuntoon.  Tulevana vuonna aion tosiaan juosta ensimmäisen maratonini Tallinnassa. Aikatavoitetta en sen kummemmin tee koska haluan, että maratonista jää ns. hyvä maku suuhun.  Jos taas mennään blogin puolelle niin toivottavasti tutustun lisää uusiin ihmisiin ja pääsisin toteuttamaan haaveitani. :)

Kiitos! 


Susanna

4 kommenttia:

  1. Upeita saavutuksia ja suunnitelmia, joihin pystyt varmasti :)

    VastaaPoista
  2. Onnea kivasta blogista ja paljon tsemppiä maratonille! Itse juoksin yhden mutta täytyy tunnustaa, että en harjoitellut tarpeeksi. Aika oli 4.26 ja erityisesti viimeiset 10 km oli silkkaa tuskaa. En aio juosta sitä enää koskaan. (Tosin lääkärikin sen kielsi luustoni kunnon takia.) Mutta olen ymmärtänyt, että jos pitkäjänteisesti harjoittelee eli jos tossuhin kertyy tarpeeksi kilometrejä, voi tuosta kuninkuusmatkastakin nauttia.
    Kivaa naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos.Tsemppiä tosiaan tarvitsen maratoniille ja PALJON.:D Tiedän jo nyt,että tuosta maratoonista tulee tuskien taival mutta koska olen sen itselleni tavoitteeksi laittanut niin se on juostava. Puolikas oli jo ihan tuskaa niin kokonainen on sitten helvetillistä. Tod näk.

      Hauskaa naistenpäivää näin jälkikäteen myös sinulle.:)

      Poista