Elixia power

Sain kuin sainkin itsestäni puristettua kasaan niin paljon energiaa, että jaksoin lähteä elixiaan. Esikoinen pääsi myös sinne haluamaansa lapsiparkkiin. :)

En ollut taas vähään aikaan käynyt powerissa mutta samat painot laitoin kuin viime kerrallakin eli ISOT.  Tuskaa niillä oli tehdä mutta tulipa tunne, että on jotain tehnytkin.  Pakarat ja etureidet olivat jonkin verran jumissa eilisestä juoksusta mutta yllättävän kevyesti pystyi kyykkyjä tekemään.

Tiedättekö sen tunteen kun tekisi mieli sanoa jollekin jotain mutta ei sitten uskallakaan?  Minua häiritsi ihan suunnattomasti kun edellä oleva nainen teki kyykyt ihan päin honkia.  Olisi tehnyt mieli opastaa mutta eihän se ole minun tehtävä. Miten te toimitte tämmöisessä tilanteessa?

P.s  Mieheni tilasi meille järjelmäkameran. :)  Odotan niin paljon,että päästään ottamaan kunnon kuvia eikä lukijoiden tarvitse kärsiä näistä puhelinkuvista loputtomiin.

Viimeisen viikon fiilikset ja pikku paljastuksia

Sinne meni bikini fitness dieetti. Nyt on hyvät ohjeet joilla voin kesän jälkeen aloittaa kaiken alusta jos vaikka pienempi muksuista olisi siihen mennessä oppinut nukkumaan yöt heräämättä. Vähillä yöunilla ja töissä ollessa huomaa,että ei vain jaksa mitään ylimääräistä. Kaiken ylimääräisen koen heti stressinä ja sitten paino alkaa junnaamaan jonka jälkeen menee motivaatio. Ensi viikolla on pakko yrittää mennä sinne elixiaan. Oikein harmittaa kun en ole vaan jaksanut mennä pariin viikkoon jolloin maksan aivan tyhjästä. Minkäs teet kun on muitakin menoja ja väsymys painaa iltaisin niin,että olen mennyt nukkumaan jo kahdeksain aikoihin.(Tästä minun nukkumaanmeno ajasta saan muuten kavereilta kaikkein eniten vittuilua.Mutta se ei ole mikään uusi juttu vaan on jatkunut lukioikäisestä asti.)

Anyway paino on dieetin aikan pudonnut pari kiloa joten pääsin siitä sen hetkisestä jumituksesta pois mikä kesti monen monta kuukautta. Paino lähti taas putoamaan kun liikunta jäi ja olen vain ollut ja syönyt kohtuu normaalisti.Eli suurimmaksi osaksi tätä,

mutta tätäkin on mahtunut joukkoon kohtuudella. :D

Useissa vaatteissa huomaa, että paino on tippunut. Tällä hetkellä löytyy parit housut mitkä on sopivat.Kaikki muut on liian löysiä. Vielä en viitsi kunnon remonttia tehdä vaatekaappiin vaikka sinne ei kohta kyllä mahdu enää mitään. :D Yhden vaatteen kun pistää kaappiin niin kymmenen putoaa. Ennen olin hirmu tarkka, että vaatekaapin pitää olla tiptop kunnossa mutta nykyään ei tunnu millään olevan enää väliä. Minusta on tullut se hälläväliä tyyppi joita olen aina ennen ihmetellyt. Miten sellaiset voivat elää jatkuvassa sekasorrossa? Nyt voin sanoa, että hyvin siinä sotkussa elää mutta kyllä se ottaa hermojen päälle.

Kävin sentään sunnuntaina Elixiassa kääntymässä ja nimenomaan kääntymässä aulassa. Otin esikoisen mukaan koska hän halusi lapsiparkkiin. Siinä aulassa ihmettelin miksi siellä oli niin hiljasta ja kysäisin, että onko lapsiparkki kiinni ja vastauksena sain ettei se ole koskaan sunnuntaisin auki. Aha no ei siinä mitään. Lähdettiin kauppaan.:(  Kotiin kun päästiin niin lähdin juoksemaan. Pikkasen tihutti vettä mutta ei haitannut yhtään.  Otin koiran mukaan mikä oli vikatikki kun sitä sai vetää taas loppumatkan perässä. Todella ärsyttävää!!! Oltiin juoksemassa vähän eri reittejä kun yleensä. Löysin kivan metsäpolun jossa syke nousi 190 kun vedin kivikkoista jyrkkää polkua ylös.  Matkaa lenkille tuli 8,7 kilometriä.

Lupauduin eilen myös tehtävään josta kerron teille omassa postauksessa enemmän.:)

Arvatkaa mitä?? Ilmoittauduin puolimaratoniin. Syyskuussa menen juoksemaan ruisrääkin. Hui kun jännittää jo nyt. Pikkasen pitää tsempata juoksun kanssa. Ilmoittauduin koska uskon sen olevan paras motivaattori. Olen vähän sellainen ihminen jolla pitää olla tavoite tai määränpää mihin suunnata. Koska painotavoitteeseen pääsy on niin vaikeaa niin pitää kokeilla muuta, jos se paino vaikka tippuisi siinä samalla.:D

Hauskaa viikonalkua kaikille!:)

Pikku prinsessani.

  
Paljon 

     onnea

          Aurelia.

A

Tyttäreni kolme Vee bileet

Tänään juhlittiin tyttäreni kolmevuotis synttäreitä. Juhliin oli kutsuttu naapureita lapsineen ja muutama muukin kaveri.  Eilen töiden jälkeen hirmu kiireellä aloin leipomaan mutta aika pitkälti menin sieltä mistä aita on matalin ja ostin valmis juttuja. Hyi minua! Ei vaan oikein ollut nyt innostusta leipoa. Tämä viikko on ollut yhtä menoa sinne ja tänne. Enkä ole kotona juuri ehtinyt olemaan kuin nukkumassa. Voinette arvata, kuinka kiire tänään tuli kun pääsin yhdeltä töistä ja on puolen tunnin ajomatka kotiin ja vieraat oli kutsuttu kahdeksi. En ollut oikein ajatellut asiaa taas loppuun asti tuon kellonajan kanssa mutta hyvin kaikki sujui.

Eilen aloiteltiin siivoamista ja mieheni oli minun työpäivän aikana siivonnut loput. Töiden jälkeen ei tarvinnut kuin vaihtaa omat vaatteet ja laittaa tarjottavat esille. Eniten pelotti sään puolesta koska olin ajatellut, että voitaisiin olla ulkona sen pari tuntia.  Alkuun kun mietittiin juhlien järjestämistä niin uskottelin itselle, että keksin leikkejä yms touhuttavaa mutta enhän minä mitään ole saanut aikaiseksi.  Olisin jo halunnut perua koko kekkerit kun ei olisi ollut fiilistä järjestää saati leipoa.  Mieheni kuitenkin ystävällisesti muistutti ettei ne ole minun juhlat vaan tyttäremme. Tottahan tuo joten ei muuta kuin fiiliksen etsimistä jatkamaan.

Itse juhlat meni hyvin vaikka kyllä 10 alle kouluikäistä lasta vaan saa meteliä aikaan. Pari tunnin jälkeen  oli helpottunut olo kun kaikki lähtivät. Lapseton kaverini jäi vielä hetkeksi istuskelemaan.  Lapset oli yber väsyneitä mutta niin oltiin minä ja miehenikin. Mieheni oli siivonnut koko päivän ja hänen äitinsäkin oli pyydetty apuun. Nyt ymmärrän, että lasten kutsuja varten ei kannata siivota. Jälki oli mitä kamalinta kaikkien lähdettyä. Sipsejä ja popcornia kaikissa huoneissa.  Onneksi meillä on nuo karvaiset nelijalkaiset imurit.:D

Kaikenkaikkiaan loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt voi pistää pään pehkuihin. :)

P.s. Huomenna voi vetää vaikka aamiaiseksi täytekakkua! :D

Vaude! :)

Tasan 2500 kävijää käynyt blogissani. En olisi uskonut, että oikeasti ketään kiinnostaa minun höpinäni.:D

Omavaraisuus

Luin artikkelin, jossa kerrottiin omavaraisuudesta yhdessä perheessä. Minä ja mieheni olemme kiinnostuneita omavaraisuudesta ja meitä kiehtoo ajatus siitä, että suurimman osan ruuasta saisi tuotettua itse. Toki pitää tietenkin miettiä maalaisjärjellä ja kaikkea ei pysty itse tekemään saati tuottamaan. Lähinnä kiinnostaa ajatus siitä, että saisi maitotuotteet, kananmunat, hedelmät ( mm. Omenat, luumut,päärynät), marjoja ja jonkin verran lihaa. Kesällä tulee kasvatettua juureksia, salaattia, tomaattia, chilejä, paprikaa, kesäkurpitsaa, kurkkuja, yrttejä yms.

Kuka voisi vastustaa näitä ihanuuksia? Meillä on neljä kanaa ja kukko.  Kanat ovat käytännössä tuottaneet koko ajan neljä munaa päivässä.  Munia tuleekin nyt syötyä paljon enemmän kuin yleensä koska niitä ei tarvitse ostaa.  Aina löytyy munia jos iskee leipomisen himo.:)

Jos meillä vain olisi navetta kunnossa niin ottaisin lehmän ja pari vuohta. Aikomuksena olisi, että saataisiin vuoden aikana paikat laitettua kuntoon ja voisimme ensi kesänä ottaa  lisää eläimiä. Nämä siksi, että meillä kuluu maitoa ihan älyttömästi. Itse en juo mutta tulee sitä toki ruuanlaitossa käytettyä. Vuohenmaidosta haaveilen koska haluaisin tehdä juustoja.  Vuohet ainakin toimivat hyvinä   ruohonleikkureina ja meidän ruohonleikkuri vetää oikeasti viimeistä kesää. Siitä häviää joka kerta joku mutteri eikä varmaan kohta enää pysy kasassa.:D

En tiedä kuinka moni ravitsemuksesta kiinnostunut jaksaa itse ruokansa kasvattaa mutta meitä se kiinnostaa. Luomusruuasta puhutaan ja terveellisiä elämäntapoja noudattavat ihmiset tuntuvat ostavan luomua.  Minua kauhistuttaa luomuruokien hinnat. Eikä se, että on luomua kerro sen olevan sen terveellisempää, välttämättä. Riippuu tuotteista.  Mieluummin haen omenoita vanhempien pihapuista kuin, että ostan kalliita luomu omppuja. Syksyllä laitan valmiita omppupaloja pakastimeen annospusseihin jolloin voi vain ottaa sieltä kun tarve tulee.

Erilaisia marjapuskia on alkanut kerääntymään meidän pihalle.  Vielä ei olla satoa saatu kuin herukoista ja karviaisisista. Tänä vuonna aion tehdä herukkamehua. Viime vuonna koko homma jäi kun en jaksanut lähteä hakemaan mehystknta vanhempieni luota. Söin sitten punaherukat rahkan kanssa.:) Gojimarja, karhunvatukka, vadelma, pensasmustikka, Marja-aronia, marjatuomipihjala, ja makeasinikuusama vielä odotuttavat satoa kun ovat niin tuoreita ostoja.

Mansikat alkavat punertumaan ja kohta pääsee ensimmäisiä syömään ellei linnut ehdi ensin. Joka päivä on suunnitelmissa ollut laittaa lintuverkko mutta ei vain  ole ehtinyt. Kyllä sitten harmittaa kun marjoja on syöty.:(

Edellisinä vuosina olen  aikaväjän keräillyt marjoja pakkaseen kun ei ole ollut tilaa mutta tänä vuonna voin toimia kuin hamsteri nimittäin meillä on iso arkkupakastin. Niin siistiä kun on tilaa eikä kaikki tipu lattialle kun avaa pakastimen oven.:D

Yrttejä on kasvamassa jos jonkinmoista. Aika arka olen kuitenkin ollut niitä käyttämään. Ei ole ollut aikaa paneutua miten niitä käyttää. Kuivaamalla varmaan pääsisi helpoimmalla. Työkaverit juovat töissä yrttiteetä jossa on tosiaan kuivattuja yrttejä joten pitää ehkä heiltä kysellä enemmän tietoa.   Yrttejä kasvatan myös siksi, että houkuttavat hyönteisiä ja perhosia. Niitä kun kuitenkin puutarhassa tarvitaan.:)

Syksyllä pääsee sienestämään. Olen aina ollut innokas sienestäjä ja siihen kuulkaa iskee oikein himo.:D En tosin kerää kuin suppilovahveroita ja kanttarelleja. Muut sienet jätän suosiolla muille koska esimerkiksi suppilovahveroita löytyy meidän metsästä ihan mielettömästi. Näin kun menin sanomaan niin tänä vuonna ei varmaan kasva yhtään.Pitää sitten siirtyä naapurin metsään. :D

Tälläistä tällä kertaa. Välillä vähän muutakin luettavaa kun painokriiseilyä. 

Miksi viimeiset kilot on niin tiukassa?

Google antoi mielettömän paljon vastauksia hakuun " viimeiset kilot".  Ohjeita löytyy laidasta laitaan mutta perus kultainen keskilinja löytyy jokaisesta.

1. Juo vettä

2. Syö säännöllisesti

3. Tee ruuat itse

4. Liiku

Mitä vähemmän ylipainoa on, sitä hitaammin laihtuu joista viimeiset kilot ovat sitkeimmät. Tämä johtuu siitä, että laihdutuksen aikana energian kulutus vähenee koko ajan. Vaikka kevyempi ruokavalio jatkuu samanlaisena, kilot eivät enää putoakaan samaa vauhtia johtuen energiankulutuksen vähenemisestä. Jos tätä ei ota huomioon, ja siirtyy laihdutuksen jälkeen takaisin entisiin ruokailutottumuksiin, kilot tulevat auttamattomasti takaisin. Tämä viimeinen lause on minulle hyvinkin tuttu. Näin on käynyt useasti.   Tähän haluan myös muutosta. Haluan, että kilot pysyykin poissa. 

Mutta se miksi lähdin miettimään otsikon kysymystä johtuu siitä ettei minulla oikeasti ole kuin about 5 kiloa tavoitteeseen.  Olen vain koko ajan ollut huolestunut dieetin onnistumisesta mutta en ole miettinyt kuinka paljon olen jo pudottanut. Olen täälläkin monesti kertonut ( muistaakseni ), että suunnilleen 23 kiloa on jo lähtenyt.  Siinähän on jo paljon onnistumista ja pitäisi iloita jo tästä saavutuksesta. Moni ei pysty edes tuohon. Minä pystyin. :) Viimeiset viisi kiloa aion karistaa kesän aikana. Uskokaa tai älkää. En väitä, että onnistuisin siinä kuukauden aikana mutta jos edes elokuun loppuun mennessä olisin tavoitteessa. Se on kuitenkin realistinen tavoite.  :) 

Toiseksi viimeinen viikko dieettiä

Dieettiä en kyllä juurikaan ole juhannuksen tienoilla noudattanut. Ainoastaan aamurahka on tullut syötyä dieetin mukaisesti.  Oon suoraan sanottuna ollut hieman laiska ruuanlaiton suhteen viime aikoina ja syönyt juuri sitä minkä tekemiseen ei mene kauan kuten nakkeja ja ranskiksia ym pikaista. Täytyy aloittaa taas tsemppaamaan.

Liikuntaa en ole jaksanut enkä juuri ehtinyt harrastamaan. Iltaisin olen työpäivän jälkeen ollut ihan loppu ja mennyt nukkumaan jo kahdeksan aikoihin. Eikä nämä säät ole kyllä houkutelleet lenkkipoluille.:(  Kotona on kyllä muuten tullut touhuttua. Nurmikon leikkuussa hiki virtaa kun lääniä on vaikka muille jakaa. Monta tuntia saa siinäkin kulumaan jakun maasto on epätasaista niin tulee monet ärräpäät lausuttua.:D  Leikkimökkiä ollaan tyttären kanssa maalattu ja vielä olisi pari seinää maalaamatta. Enää puuttuu kattohuovan laitto ja lattia niin se olisi valmis. Toki viimeistelyä vielä on kuten maalaamista sisätiloissa ja terassin teko yms. Kukkia pitäisi istuttaa ja kävin alesta ostamassa pari omenapuuta ja luumupuun. Satoa odotellessa.:)

Tänään pääsen huollattaessaan ripseni jotka jo alkaa olla taas sen näköiset, että on syytäkin mennä huoltoon. Viime kerrasta ei tosin ole kuin kolme viikkoa mutta taitaa omat ripset olla vielä aika lyhyet ja huonossa kunnossa. Ripsiseerumin hankinta ei olisi yhtään huonompi juttu.

Hauskaa viikonalkua!

Motivaatiota mutta ei aikaa

Kuka muu kärsii samasta tilanteesta kuin mitä otsikko kertoo?   Tällä hetkellä tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Kaikki asiat vaan jäävät. Minun to-do listani vain tuntuu pitenevän päivä päivältä. Päivän aikana saa juuri ja juuri yhden asian hoidettua pois.  Haluaisin ehtiä treenaamaan mutta ikävä kyllä se on nyt se asia josta on joustettava. Pakko saada asiat kotona hoidettua ennen kuin voi kirmata salille. Kaipaan jo salille ja varsinkin tekemään jalkatreeniä. En ole pitkään aikaan tehnyt selkävaivojen takia jalkatreeniä mutta nyt on ollut niin hyvä olo, että voisi taas kokeilla. Uskokaa vaan niin seuraava postaus kertoo siitä kuinka jumissa olen. :D

Ruokailut on kyllä olleet aika huolimattomat. Muutama lonkku on tullut juotua juhannuksena.  Hyi minua!  En kuitenkaan usko, että paino on kovinkaan paljon noussut ja jos on niin se on todennäköisesti turvotusta.  Uskaltaisin sitä mennä huomenna vaa'alle? :D

Tarvitsisin vuorokauteen lisää tunteja. Saiskohan niitä ostaa jostain?:) Voin myös ottaa lahjoituksena vastaan jos jollain on liikaa. ;)

Elämäni ensimmäisten kuvausten kuvia

Tässä lupaamiani kuvia kuvauksista mallitoimistoa varten. Nämä kuvat jäävät todennäköisesti omaan käyttööni. Mallitoimistoon menevät kuvat saan kuvaajan tultua lomalta. :)

 

Mitäs tykkäätte? 

Itselle tuli näistä todella hyvä mieli koska olen mielettömän paljon tehnyt töitä painonputoamisen eteen. Ei näitä kuvia olisi otettu jos painaisin about 25 kiloa enemmän.  Enkä voi olettaa, että näyttäisin kuvissa 

langanlaihalta kun en kerran sellainen ole. Itise olen tyytyväinen joten muulla ei ole edes väliä.:D

Shokin poikanen

Ensimmäiset sanat aamulla päässä oli, että jippii ja kunnon tuuletus fiilikset. Kävin nimittäin vaa'alla ja se näytti 69,4. No kuinka ollakaan jouduin siirtämään vaa'an paikkaa ja loppu lukema 71. Kumpi nyt sittenkin oikea? Tämän jälkeen fiilikset oli enemmänkin itkupotkuraivaria. Argh! Kauan on ollut ostoslistalla uusi vaaka ja nyt se on kait pakko hakea. Ei kai niistä mikään ole 100% luotettava mutta nykyisestä vaa'asta puuttuu yksi pehmuste joka toki voi vaikuttaa tohon lukemaan.

Ehdin jo olla tosi fiiliksissä. Ihan kuin olisi karkkipussi viety lapselta. :( jokatapauksessa paino on ollut laskusuunnassa eli jos unohdan tämän päivän lukeman ja käyn taas ensi viikolla uudestaan.  Tänään on kuitenkin viikon viimeinen työpäivä ja pääsen vieläpä jo kahdelta töistä.siinä on ilonaihetta. :)

Work, work, work

Tuntuu, että päivät menevät älyttömän nopeasti kun on töissä. Eilenkin olin niin väsynyt töiden jälkeen, että nukahdin ennen kahdeksaa.:D Tämä on minulle tosin ihan normaalia kun olen työelämässä, että menen aikaisin nukkumaan. Lapset kuitenkin heräilivät öisin ja univelkaa kertyy jatkuvasti lisää joten fiksuinta on mennä aikaisin nukkumaan. Tekemistä tosin olisi mutta säästetään ne viikonloppuun.:)

Odottelen saavani lopulliset kuvat kuvaajalta, että saan ne lähetettyä mallitoimistoon. Olisi taas yksi asia hoidettu pois to-do listalta ja se lista on muuten  PITKÄ. Teen aina listoja kaikesta koska haluan pitää langat omissa käsissä ja pysyä kärryillä asioista. Tunnen huonoa omaatuntoa jos unohdan jonkin asian.  Toki odotan kuvia ihan muutenkin, että saan näyttää ne esille teillekin. On niin outoa katsoa itseään niistä kuvista. Tuntuu, että se en ole minä vaikka en näytä edes erilaiselta vaan ihan omalta itseltäni. Itse katsoo kuvia myös paljon kriittisemmin kuin joku muu. Mielestäni näytin monessa kuvassa todella läskiltä jonka takia en voinut niitä valita. Valitsin vain sellaisia joissa näytän mielestäni kauniilta, hymy on oikeanlainen, hiukset nätisti ja vartalon asento oli hyvä. Joku muu olisi ehkä valinnut toisin.

Juhannus saapuu ihan kohta. Me ollaan tylsiä ja hengaillaan kotona. Pakko myöntää, että en nauti illan istumisesta muiden luona jos lapset on mukana. Koen sen stressaavaksi, että ilta pitää aikatauluttaa ja, että ilta on sitten lyhyt kun lapset pitää saada nukkumaan. Eriasia on jos lähtisi vaikka mökille missä ollaan sitten yötä.   Minusta on muutenkin tullut laiska kyläilijä. Tuntuu, että on ollut niin paljon kaikkea viime aikoina, että nautin ihan vain oman perheen parissa olosta.  Tiedän, että kohta tulee taas se vaihe kun on kiva käydä kavereidenkin luona. Aikansa aina kutakin vaihetta.:D

Työn aloittaminen on muuten ollut huippu juttu painoakin takia. Paino on pysynyt alhaalla  vaikka en ole ehtinyt liikkumaan  mutta olen syönyt töissä kevyesti ja säännöllisesti.  Olen pysynyt erossa työpaikalla olevista kahvihuoneen herkuista.  Kotona olen sitten jotain pientä herkkua syönyt mutta ei ole painossa näkynyt. Vettä tulee työpäivän aikana juotua reippaasti monta pullollista ja toki joutuu pissalla juoksemaan vähän väliä.  Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen painon vähäisenkin laskuun.:)

Mitkä fiilikset jäi töistä?

Työpäivä meni nopeasti. Paljon tuli uutta asiaa mutta aika pitkälle pärjään myös vanhoilla tiedoilla. Pää on niin täynnä tietoa, että ei oikein pysty keskittymään mihinkään.  Huvittavin asia oli se miten vatsani reagoi työpäivään. Kotona liikun päivän aikana todella paljon joten tämän päiväinen istuminen aiheutti kamalan turvotuksen. Näytän kuin olisin 5 kuulla raskaana. Söin töissä kevyesti kanasalaattia koska tiesin, ettei terveyskeskustyö oli raskasta.  Pahin pelkoni myös kävi heti toteen töissä. Kahvihuoneessa oli keksejä, sämpylää, juustoja ym mutta en syönyt koska eihän siellä mitään gluteenitonta ollut. Turvotuksesta olisi tosin voinut luulla, että olen syönyt pussillisen sämpylöitä.

Työpäivä oli jokatapauksessa mukava. Työkavereista jäi hyvä mieli ja ilmapiiri tuntui rennolta.  Nyt on hyvä fiilis mennä nukkumaan ja mennä taas huomenna töihin. Öitä. <3

Hip hei ja töihin

Tänään ne alkaa, nimittäin työt. Kohta pitää lähteä kohti työpaikkaa. Jännittää. Uusi paikka ja uudet työtoverit sekä asiakkaat. Työ on tuttua mutta jokapaikassa kaikki kuitenkin tehdään aina jotenkin erilailla.  Odotan kyllä töihin paluuta. On ihana päästä näkemään ihmisiä ja päästä tekemään. Toivon vain mieheni pärjäävän kotona hyvin lasten kanssa. Ruuanlaittoa kun hän ei ole harrastanut viimeiseen neljään vuoteen juurikaan. Jos hän jää yksin niin syö eineksiä tai jotain muuta tosi helppoa kuten nakit ja ranskikset.  :D  Mutta muuten hän varmasti pärjää paremmin kuin minä. Hänellä on hyvät hermot joten se on plussaa.:)

Hauskaa työpäivää muillekin töihin meneville! Tulen illalla kertomaan kuulumisia.:)

Viikko 11

Loppusuoralla aletaan olemaan tätä juttua. Päin persettähän tämä on mennyt jos totta puhutaan. Motivaatio heitellyt nollasta sataan, mutta olen silti tyytyväinen. Paino ei ole nimittäin noussut vaan laskenut. Nyt ollaan enää 5,2 kilon päässä tavoitteestani. Huippu juttu! En tosiaan ole hetkeen käynyt vaa'alla koska pelkäsin painon nousseen tällä lusmuilulla.

                                         I'm eating like a pig because I can

Kävin tiistaina xyclingissa ja voi juma mitkä jumit tuli heti. Pakarat ja selkä veti seuraavana päivänä täysin lukkoon. Venyttelyllä ja pilatesrullalla sain oloa hieman paremmaksi. Pystyin jo kävelemään suht selkä suorana. :D

                                         Every muscle and bone in my body aches

Liikuntaa ei sitten tullut muuta tällä viikolla harrastettua sen lisäksi mitä hyvinvointivalmennuksessa tehtiin. Ne oli kyllä hyvinkin tehokkaita joten meni kunnon treeneistä.


                                         Learning is a lifelong journey

Odotan ensi viikkoa, että pääsen treenaamaan. Työt toki tulevat hieman haittaamaan ja varmasti ensimmäisen työviikon jälkeen olen ihan puhki. Yöt kun on kotona katkonaisia, kiitos kultamussukoiden niin lepo ja palautuminen ei ole parasta mahdollista.

                                           Sometimes you just need to rest

Hullu viikko!

Huh huh mikä viikko. Menoa ollut ihan älyttömästi. Nyt saan loppuillan ja huomisen levätä. Tekemistä tosin kotonakin riittää ja ne olisi pakko tehdä koska maanantaina alkaa työt.

Käytiin tosiaan keskiviikkona hakemassa kanojen seuraksi kukko ja siinä menikin se ilta.

Koitin pakata tavaroita valmiiksi seuraavan päivän kuvauksia varten. Olin otattamassa kuvia mallitoimistoa varten. Älkää kysykö miksi. :D Oli taas oikea päähänpistos. :D Jokatapauksessa olin ensiksi kaverini käsittelyssä hiushuone Cascadossa. Hiukset pestiin, föönattiin ja latvat kiharrettiin. Tämän olisi periaatteessa voinut tehdä itsekin mutta piti ottaa ilo irti siitä, että kerrankin saan omaa aikaa.

Hiustenlaiton jälkeen suuntasin nopeasti autolla kohti ostoskeskus myllyä. Olin ostanut Grouponilta meikkiopastuksen Inglottiin. Tämänkin olisin voinut tehdä itse mutta koska halusin oikeasti opastusta juuri häivytyksiin ja korostuksiin niin tämä oli mahtava tilaisuus siihen. Olin tosi tyytyväinen saamaani palveluun. Kerrankin joku Grouponilta ostamani juttu toimi hyvin.  Meikistä tuli kaunis ja haettiin aika luonnollista olemusta.

Sitten olikin aika saapua itse kuvauspaikalle. Katja toimi kuvaajana ja olin ihan häkeltynyt hänen iloisuudesta ja positiivisesta ilmapiiristä joka siellä vallitsi. En tuntenutkaan oloani tukalaksi vaan heti tuli hyvä fiilis.en ollutkaan norsu posliinikaupassa vaan ihan oma itseni kameran edessä. Ensimmäisten kuvien jälkeen pystyi rentoutumaan enemmän ja monien vaatteiden vaihtojen jälkeen olin jo ihan fiiliksissä. Mallina olo olikin hauskaa eikä yhtään niin vaikeaa kuin olin kuvitellut.
Välillä tosin tuntui vaikealta kun kädet ja jalat ei tuntuneet tekevän yhtään yhteistyötä aivojen kanssa. :D  Sain esittää itse toiveita millaisia kuvia haluan ja Google oli hyvinkin paljon apuna.  Saimme paljon hyviä kuvia. Eilen sain koevedokset ja on todella vaikeaa valita niistä neljä. Huoh!  Tykkään niin monesta.

Eilinen ja tämä päivä meni tosiaan hyvinvointivalmennuksessa. Pitkiä päiviä ja paljon tietoa. Pää lyö hyvin hyvin paljon tyhjää tällä hetkellä. Tuntuu, että pitää kertoa miehelle heti kaikki opittu tieto, ettei vaan unohdu. Kertomalla jollekin jää ainakin itselle asiat paremmin mieleen.  Vielä en aio jatkaa koulutusputkeen josta valmistuisi personal traineriksi.  Koulupäivät tuottavat ongelmia kun aloitan kokopäivätyön. Jos sitten loppu vuodesta katsotaan uudestaan kun alkaa seuraava koulutus. Silloin olen taas töissä vanhassa paikassani ambulanssissa.  Vuorotyö antaa enemmän mahdollisuuksia tehdä asioita.  Koulutuksen pitäjät oli ihan huippu tyyppejä. He antoivat paljon konkreettisia esimerkkejä omista pt-asiakkaistaan jonka takia asiat jäi paremmin mieleen.

Kumpanakin päivänä treenattiin, ettei ollut pelkästään istuskelua. Perjantaina treenattiin gymstickeillä ja tehtiin tiukka setti käsipainojen kanssa. Otin viiden kilon puntit ja 12 minuutin jälkeen olin loppu.   Tehtiin aina minuutin ajan yhtä liikettä ja liikkeitä oli neljä erilaista.  Tänään aamulla kun heräsin niin oli reidet jumissa ja niska. Pää ei käänny vasemmalle. Liekö syynä luennot joissa istuin niin, että katsoin koko ajan oikealle vai ilmastointi.  :(  Tänään testailtiin sykkeitä kävelyn, hölkän ja juoksun muodossa. Oli todella mielenkiintoista. Itse vedän aina sata lasissa enkä edes ole tiennyt noita sykealueita.  No mutta nyt tiedän. :) Pitää muuttaa hieman lenkkeilyn taktiikkaa. Olen juossut ne koko ajan maksimissykkeellä joten olisi kai hyödyllistä vetää välillä vähän matalammilla sykkeillä.  Pitää koittaa myös intervalleja lenkkien aikana. Olen huono vaihtamaan tahtia yksin lenkkeillessä. Toki jos joku koko lenkin sanoisi mitä pitää tehdä niin kyllähän minä tottelisin. Miksi sitten on niin vaikeaa totella itseään?:D Sanopas se. Eli ilmoittautukoon se ihminen joka haluaa tulla rääkkäämään minua lenkillä eteenpäin. :D

Käsiteltiin myös liikkuvuutta ja ravintotietoutta. Taas saatiin paljon hyviä esimerkkejä jotka jäi minulle kyllä niin hyvin päähän.  Paljon ideoita sain myös joita aion kokeilla. Kokonaisuudessaan super hyvä mieli tästä koulutuksesta.  Ei mennyt rahat hukkaan.:)

Fiiliksiss

Tämän päivän koulutus oli ihan huikea. Pää on niin täynnä infoa ja kroppa kipeenä treeneistä. Lisää tälläistä. Päivä oli tosi pitkä 12-20 mutta ei sitä edes huomannut. Omilla eväillä pärjäsi hyvin kun löi kylmälaukussa kaikki tarvittava. Huomenna koulutusta jatketaan 9-17. Kuinkahan sekaisin kaikesta tiedosta olen huomen illalla?:D

Hyvät yöt!:)

Hyvinvointivalmennus

Eilisistä kuvauksista selvitty hengissä. Jännitti ihan älyttömästi mutta loppujen lopuksi oli todella hauskaa. Kerron siitä lisää myöhemmin. :) Koevedoksia odotellessa.

Tänään ohjelmassa Hyvinvointivalmentaja-koulutus mikä jatkuu myös huomenna. Kiirettä siis pitää ja viestit täällä blogissa hyvinkin lyhyitä kunnes pääsen taas ajan kanssa koneelle kirjoittelemaan.  

Hauskaa viikonloppua! :)

Ihan normipäivä tai sitten ei,nimittäin tänään kokeilen jotain ihan uutta

Aluksi suuntaan viemään lapset veljeni luo hoitoon ja sitten alkaa MUN OMA AIKA.  Menen kampaajalle ja sieltä kiireen vilkkaan meikattavaksi, tietysti toiselle puolelle kaupunkia koska muualla ei enää ollut aikoja just siihen aikaan olisin tarvinnut.  Sen jälkeen menen kuvauksiin. Hieman siistiä, tosin jännittää koska mielestäni en osaa olla luonteva kameran edessä.  Tänään se sitten nähdään. Kerron myöhemmin lisää miksi kuvat otettiin ja miten kaikki meni. :)

Nyt kahvia, että herään tähän päivään.

Hauskaa päivänalkua kaikille. <3

Kuuluuko personal trainerilla olla esimerkillinen rantakunto kroppa?

Tätä jäin miettimään nähtyäni uusimman kaappaus keittiössä-ohjelman jossa turkulainen personal trainerilla oli perheen syömisten kanssa ongelmia.  Samainen personal trainer toimii salillani pt: na. Miten voi olla, että ihminen jolle kroppa on käytännössä käyntikortti työssä voi mennä televisioon sanomaan, ettei jaksa/osaa tehdä perheelle ruokaa? Miten tuollainen pt kannustaa asiakkaitaan syömään hyvin ellei itsekään syö? Olemme itseasiassa jo aiemmin hieman treenikaverini kanssa ihmetelleet  kyseistä pt:tä koska kaikki muut ovat hyvinkin timmejä. Hän toki treenaa voimannostokisoihin joten ei kai siinä ihan mikään kukkakeppi voi olla.  No mutta se hänestä.

Yleisesti ottaen pt: t on aina hyvässä kunnossa, lihaksia näkyy ja viimeisen päälle hienot vaatteet. Motivoiko se sitten asiakasta enemmän kuin pt jolla on Adidaksen kulahtaneet kolmiraitaverkkarit ja joko tosi laiha lihakseton tai ylipainoinen? Olen sitä mieltä että, asenteesta on moni asia kiinni, mutta tässä asiassa on kroppa ehkä jopa ykkösasia. Itse ainakin ihailen salilla muiden lihaksia ja kateellisena mietin miksi minulla ei vielä ole tuollaisia.  Jos treenaisin pt:n kanssa niin haluaisin hänen olevan timmi, sellainen miksi minäkin haluaisin tulla. Ei minua motivoi pt, joka ei jaksaisi treenata kanssani. Ihan mielenkiinnosta toki voisin ottaa ja katsoa kuinka käy. Enhän ketään voi tuomita kokeilematta. Nämä vain ovat mielipiteitäni ja ajatuksia asiasta.

Muunmuuassa Katri kirjoitti Blogissaan , että jos hän ei ilmesty sovittuihin treeneihin niin miksi asiakas tulisi niihin.  Pitääkö pt:n sitten olla jokin ihme ihminen joka ei liho, treenaa hulluna, syö hyvin, ei syö herkkuja?  Ei.  Kyllä pt ammatin takaata löytyy ihminen joka tekee kaikkea edellä mainittuja. Ostaa ehkä jopa karkkipussin eikä hänen maailma kaadu siihen.   Joskus voi varmasti käydä juhlimassa kavereiden kanssa eikä se maailma kaatunut siihenkään.  Mutta pt:n asiakas joka käy ostamassa karkkipussin on asia erikseen. Hän on se joka todennäköisesti yrittää pudottaa painoa jolle herkuttelua ei suoda.  Hän on se jonka tulisi kieltäytyä alkoholista kunnes ollaan paino tavoitteessa.  Voidaan myös yrittää tasapainoilla herkutteluiden, treenaamisen ja normaalin ruuan kanssa.  Pt:n kanssa pitää synkata. Pt:n kanssa pitää pystyä puhumaan ja kertoa mitä treeneistä haluaa. Jos Treeniohjelma sisältää vain liikkeitä joista et tykkää niin puhu asiasta. Varmasti löydätte vaihtoehtoisia liikkeitä.  Ei kannata luovuttaa heti vaikka ei onnistuisi.

Kaikille löytyy joku tie mitä seurata ja itselle hyvä pt.

Monday

Maanantai. Viikon alku. Viikonlopun jälkeiset sotkut odottaa siivousta. Tiskiallas täynnä. Pyykkikoriin myöskin täynnä. What a feeling. Muksut on väsyneitä viikonloppuna valvotuista öistä. Helteet on ihania mutta öisin häiritsevät kaikkien unia. Kämppä näyttää koirien jälkeen siltä kuin imuria ei olisi.  Haluan kaataa loputkin pihakoivut, ettei koirat tuo norkoja sisään.  Hiekkapiha on pahin vaihtoehto koiralliselle.  Tekemistä olisi mutta motivaatiota ei.

Taidan juoda pari kuppia kahvia ja kerätä voimia tähän maanantaipäivään. Selviän hengissä- mantrani soi päässä. Pitäisi lähteä ajamaan kohti saaristoa vanhempieni luo.

Tunne joka on kaikkina aamuina. Ihastus. Kävelen pihalla kahvikupin kanssa. Kierrän kaikki kukkapenkit ja ihastellen mitä kaikkea tänään puhkeaa kukkaan. Kesän alun mahtavin tunne on se kun luonto puhkeaa kukkaan. Joka päivä jokin uusi kukka aloittaa kukinnan. <3

10 viikkoa takana, kolme jäljellä.

Maanantaina tuli liikunnan suhteen oltua reipas. Kävin nimittäin kävelyllä kaverini kanssa sekä illalla vielä yksinäni melkein 10 kilsan juoksulenkillä. Se fiilis kun pääset kotiin, henki ei kulje, jalat tuntuvat keitetyltä spagetilta mutta jaksoin  kuitenkin juosta koko matkan. Ihan huippu fiilis! Juoksin huonomman ajan kuin viimeksi mutta jalat painoi koko matkan tosi paljon ja olin moneen kertaan luovuttamassa matkan aikana. Päätin kuitenkin, että juoksen vielä tohon ja siitä taas uusi päätös ja loppujen lopuksi olinkin jo kotona. :)

Tiistaina kävin ehostamassa itseäni joten ei liikuntaa.

Keskiviikkona salilla ojentaja-, hauis- ja rintatreeni.

Torstaina kävin taas salilla koska tytär halusi lapsiparkkiin .:D kävin sitten tekemässä selkää, vatsoja ja ojentajia. Illalla vielä kävin kävelylenkillä kaverin kanssa josta alku ja loppupätkän juoksin. Hyvä minä. Tsemppi päällä! :)

Perjantai. Kyläläiset luulevat minua varmaan ihan hulluksi kun käyn perjantai iltaisin lenkillä. :D Reilu kahdeksan kilsaa meni tällä kertaa hyvinkin ripeästi ja hyvällä tahdilla. Mihinkään ei sattunut ja matka meni kevyesti.

Lauantaina oli muuta puuhaa niin paljon, että liikkuminen rajoittui vain puutarhassa kävelemään. Trampoliinilla tuli hypättyä pitkä tovi joten sai lihakset vähän treeniä. :)

Sunnuntaina kiukutti. En tehnyt mitään järkevää.

Viikon treenit:
Sali x2
Juoksu x2
Kävely x2

Kaloreita kulutettu 2443 ja yhden kävelyn kalorit tuosta puuttuu.

Herkutellut olen kyllä pitkin viikkoa. Hyi minua!

Huonon päivän spekulointia

Ei voi muuta sanoa kuin, että tämä päivä on ollut jostain hyvin syvältä. Aamusta asti tai oikeastaan eilis illasta asti on suoraan sanoutunut vituttanut hyvinkin paljon. Ei oikein pysty sanoin edes kuvaamaan olotilaa.  Suurin syy tähän olotilaan on lapset. Minun omat pikku kullunmuruni mutta onko ne niitä. Mietitäänpä.

Lapset
A) kuristaa parisuhteen pikku hiljaa kokonaan
B) tuhoaa mielenterveyden
C) pilaavat vartalosi

Miksi sitten hankimme niitä?
A) jatkavat sukua, ehkä
B) on niilläkin hyvät hetkensä
C) ne ovat osa sinua

Nyt puhun siis pikku lapsista eli alle kolmivuotiaista joita itsellä on. Joskus tuntuu tai suurin piirtein aina, että olen vain ÄITI. En vaimo, ystävä tai mikään muukaan vaan kotiäiti ( orja). Aamusta asti luuttuat lattioita, peset pyykkiä, täytät tiskikoneen, täytät kuivurin, uudestaan pyykkikone päälle, tyhjennän tiskikoneen, taas täytät, teet ruokaa ( välillä kaksikin kertaa päivässä kumpanakin kertana kahta eri ruokaa), leikit lasten kanssa, syötät ne useasti päivän aikana, vaihdat vaippoja, nukutut huutavaa lasta, komennat uhmaikäistä, koirat kaipaavat seuraasi ja haluavat lenkille. Lopussa voit illalla huokaista ja todeta, että ainoa joka ei oikeasti enää tunnukaan kaipaavan sinua on miehesi. Tähänkö on tultu jo näin lyhyessä ajassa.

Tämä on vaihe josta päästään yli kun lapset kasvavat mutta vaihe on pitkä ja kivinen. Tähän vaiheeseen päättyy varmasti moni suhde, avoliitto ja avioliitto. Kaikkien hermo ei vain kestä ja minunkin on hyvin lähellä hermoromahdusta.  Välillä tuntuu, ettei kertakaikkiaan jaksa. Mistään ei tunnu saavan sitä elämäniloisuutta takaisin joka joskus on ollut mutta on hyviäkin hetkiä perheen kanssa jolloin elämä hymyilee.  Siksi meillä on siis perhe, hetkellisten hyvien juttujen takia.  No ei.

Kukaan kavereistani joilla oli lapsia minun vasta podettua vauvakuumetta ei kertonut kuinka rankkaa elämä lasten kanssa on. Kaikilta sai sen kuvan, että ne tuovat elämään niin paljon iloa ja ovat aina hyvällä päällä. Not! Kukaan ei myöskään kertonut, että hyvistä yöunista on turha haaveilla moneen vuoteen. Nyt jo univelkaa vuodelta  2010 syyskuulta jolloin meille muutti pissatulehduksesra kärsivä koiranpentu ja samaan aikaan odotin esikoista. Raskausaikana. Tein kaikkea muuta kuin hehkuun elämäni kunnossa. Joka paikkaan sattui ja lihoin lähes 35 kiloa kun ei pystynyt liikkumaan. Synnytyksestä en viitsi edes kertoa. Katastrofaalinen. Kesto 63 tuntia ja lopuksi keisarinleikkaus.  Esikoinen oli ja on edelleen huono nukkuja. Kuopuksen odotus meni yhtä huonosti selkäkipujen ja raskauspahoinvoinnin kanssa loppuun asti. Toivoin keisarinleikkausta mutta minut tyrmättiin siinä täysin. Lopulta taas traumat kamalasta synnytyksestä josta kuopus joutui suoraan lasten teholle hengitysvaikeuksien takia. Hänkin nukkuu huonosti. Summa summarum. En nuku edelleenkään montaa tuntia yössä ja kyllä se pistää kiukuttamaan kaiken muun kurjuuden keskellä.

Yritä tässä sitten
A) laihduttaa
B) nauttia elämästä
C) vaalia parisuhdetta
D) nauttia lapsista niin kauan kuin ne on pieniä ( kuka hitto tämänkin on keksinyt). Mä tasan odotan sitä, että ne kasvaa isoiksi eikä niitä tarvitse vahtia, ne voi jäädä yksin kotiin ja pystyvät leikkimään keskenään.

Älkää nyt luulko väärin ettenkö rakastaisi lapsiani. Kyllä rakastan mutta joskus on huono päivä ja pakko saada purkautua. Nautitaan hyvinä päivinä hyvistä hetkistä. Itketään huonoina. Niinhän ne lapsetkin.

Viikon treenit tehty

Loppuviikon voin olla rauhassa, koska viikon liikuntasaldo on täysi. Tein päätöksen, että pyrin käymään kaksi kertaa viikossa salilla tekemässä keskivartaloa, selkää, rintaa ja käsiä. Sekä pari vähintään viiden kilsan juoksulenkkiä viikossa. Minä tein sen. Onnistuin pysymään päätöksestäni. Kerrankin. :) on kuulkaas hyvä olo kun on oikeasti taas päässyt treenien makuun. Salitreenit on tuntuneet taivaalliselta vaikka hiki on virrannut näillä helteillä ja lihaksiin sattunut kun rehkinyt " isoilla" painoilla.  Lepoa ja lihashuoltoa. Siitä on lauantai ja sunnuntai tehty. :)

Aamukahvi

Ilman aamukahvia ei päivä lähde käyntiin.  Olisi ihanaa kun aamukahvin saisi juoda rauhassa vaikka blogia päivitellen, mutta toiveajattelua. Kahvin keitän useasti jo aamulla kahdeksalta mutta juomaan pääsen vasta yhdeksän aikaan. Otan aina kupillisen aiemmin mutta se ehtii jäähtyä kylmäksi ennen kuin pääsen juomaan. Miksi sitten keitän kahvia niin aikaisin, jos en sitä juo heti? Se on tullut tavaksi ja joinain aamuina ehdin jopa hörppiä sitä aiemmin.  Päänsärynkin saan kaveriksi jos jää aamukahvi väliin. Useimmiten aamukahvi myös on päivän ainoa kahvini ellen käy kyläilemässä.

Olen myös tapani orja kahvin merkin suhteen. Ostan nimittäin aina juhlamokkaa.:D Kerran ostin vahingossa jotain presidentin tumma paahtoa ja yök. Minkä merkkistä kahvia te juotte?  Vai suositteli näitä uusia hienoja kapselikoneita? Meiltäkin itseasiassa löytyy sellainen kaapista mutta en koskaan muista ostaa kapseleita lisää. :(

Nautinnollisia kahvihetkiä kaikille! <3

Mä niin olen taas treenien lumoissa

Kävin tänään salilla tekemässä hauikset, ojentajat ja rinnan. Kyllä taas sai niin huikean fiiliksen kun pumppasi peilin edessä. Hiki virtasi ja vettä kului.  Huomenna ohjelmassa tanssillista jumppaa tai juoksulenkki. Katsotaan se sitten huomisen innon mukaan. :) Hetkeksi ehdin vielä pihalle touhuamaan ennen kuin menen onnellisena nukkumaan. Tänään oli hyvä päivä ( vaikka lapset ovatkin huutaneet/itkeneet niin, että hermo ollut ajoittain koetuksella pahastikin). :)

Hieman itsensä hemmottelua

Kävin laitattamassa ripsienpidennykset Hoitola Bravassa.  Ripsienpidennykset minulla on ollut ennenkin ja olen niitä myös itse tehnyt työkseni jossain vaiheessa joten se ei ole minulle mikään uusi juttu. Sen sijaan menen uudelle ihmiselle laitattamaan. Se onkin se jännin osuus. Minusta " hoidon" tekijän kanssa pitää synkata. Muuten tulee pitkä aika maata paikoillaan. Se, että heti tulee juttuun puoltaa myös sitä, että haluaa mennä sinne uudestaankin.( Ja voin kertoa, että aika oli pitkä. Kumpikaan ei puhunut koko tunnin aikana mitään. )

Tästä lähdettiin. Anteeksi todella huonot kuvat, mutta kun kiireessä muistin, että kuvakin pitää ottaa niin tässä lopputulos.

Ja tässä lopputulos. Sekin surkea kuva, koska ehdin juuri pestä meikit pois kun muistin, että hitto se kuva.  Hyvä bloggaaja...:D

Miten olenkaan pärjännyt ilman ripsienpidennyksiä viimeisen puolen vuoden ajan? Se miksi juuri nyt kävin otattamassa nämä johtuu siitä, että joudun töihin parin viikon päästä. Nämä helpottavat kummasti aamulla vaikka todellisuudessa ripsivärin laittoonkaan ei montaa minuuttia mene, mutta silti on aamulla laitetumman näköinen kun on pidennykset. Minä tykkään! :)

Minulla on aikaisemmin aina ollut todella pitkät (14mm) mutta tällä hetkellä omat ripset on hyvin lyhyet eikä niiden kovinkaan pitkää saatu. En loppu peleissä edes muistanut kysyä minkä pituista niissä nyt on.  Näistä tuli luonnollisen näköiset. Kyllä kai pärjään tämänkin pituisilla. :D

9 viikkoa dieettiä

Tällä viikolla vaihtui treenimäärät ja saliohjelma. (Minä kun olen nyt muutenkin noudattanut niitä niin pilkuntarkasti. ;) ) Ruokaohjelmaan sen verran muutosta, että herkkupäivä on kerran viikossa. ( Hieman olen säveltänyt tätäkin kun jäätelöä on uponnut  melkein joka päivä. UUPS! ) Aamiainen tosin on näyttänyt tältä
joka aamu.

Kävin sentään sunnuntaina salilla heti elixian auettua. Ei huvittanut sitten yhtään lähteä sinne, mutta kyllä vaan fiilistä löytyi kun ekan sarjan maastavetoja teki. En tehnyt täysin saamani saliohjelman mukaan vaan sovelsin sitä oman mielen mukaan. Kaikkea kun ei siitä tehnyt mieli tehdä, mutta vatsoja taas halusin tehdä ja niitä ei tänään olisi ollut ohjelmassa. Vähään aikaan en myöskään ole tehnyt jalkojen lähentäjiä ja menin sitten siihen repäisemään 105 kilolla. Pikkasen on kipeät paikat tänään voin kertoa. :D

Tämä viikko oli taas aikamoista motivaation keräilyä. Olen kuitenkin saamassa todennäköisesti aika kivankin jutun tehtäväksi joten täytyy kropan eteen panostaa. Parin viikon päästä alkaa myös työt jolloin elämään tulee enemmän rytmiä kuin mitä nyt on lasten kanssa kotona.  Jos sekin helpottaisi ainakin syömisiä. Treenaaminen tuleekin olemaan haasteellisempaa kun pitää töiden jälkeen jaksaa mennä. Ennen töitä en ehdi kun sali aukeaa 6.30 ja töissä pitää olla 7.45. Harkitsen myös vaihtoehdoksi käydä aamuisin uimassa kun uimahalli sentään aukeaa 6.00 ja on suht lähellä työpaikkaani.  Mutta saa nähdä kuinka väsynyt sitä aamuisin on kun muksut pitää öisin hereillä ja päivät menee sitten töissä. Huoh! Melkein jo pelkkä ajatus alkoi haukoituttamaan.