Blogi muuttaa

Blogini nimi vaihtuu ja siirtyy kokonaan uuteen osoitteeseen.  Jatkossa blogini löytyy nimellä Healthy style of living ja täältä pääset itse blogiin. Toivottavasti te vanhat lukijat pysytte edelleen lukijoina ja käytte klikkaamassa itsenne lukijoiksi uuteen blogiini. Uudet lukijat ovat hyvin tervetulleita ja onnellinen olen teistä kaikista. Pus! :))

Muutoksen tuulia

Pääsiäisen aikana blogi kokee muutoksia ja mm. nimi vaihtuu. Nimenvaihdosta olen pohtinut jo jonkin aikaa koska koen, että nykyinen nimi on niin "kahlittu" tuohon laihduttamiseen. Haluan blogini pitävän sisällään enemmän hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä juttuja jotka eivät niinkään liity laihduttamiseen. Blogini tulee jatkossakin kertomaan minusta ja elämästäni. Suurin muutos liittyy siis nimen muutokseen mutta muuten blogi pysyy aika pitkälti saman henkisenä.  Toivottavasti lukijat pysyy silti edelleen matkassani mukana ja toivottavasti saan haalittua matkan aikana uusiakin lukijoita. :)

Hauskaa pääsiäistä!

Maailman paras ruokavalio

Tuntuu,että joka tuutista pursuaa tietoa erilaisista ruokavalioista.Media ja varsinkin bloggarit kirjoittelevat ruokavalioista. Pienen ihmisen mieli menee totaalisen sekaisin luettuaan blogeja, tiede-lehden artikkeleita ja hyvinvoinnin kirjoja. Niihin uppoaa monen ihmisen mielipiteitä ja on vaikea sanoa kuka on oikeassa ja onko olemassa vain yksi ja oikea vaihtoehto?

Olen sitä mieltä, että dieettejä on just niin monta kuin on ihmisiäkin. Jokainen meistä syö erilailla. Ei ole yhtä hyvää ruokavaliota vaan se joka sopii minulle ei välttämättä sovi miehelleni. Olemme kaikki erilaisia kokonaisuuksia ja kehomme toimii eri tavoin. Joku pystyy syömään kuituja enemmän ja jonkun toisen suolisto taas prosessoi lihaa nopeammin.  Tämä on se syy miksi ei ole olemassa yhtä hyvää dieettiä. Jokaisen pitää itse tutkia mikä olisi paras vaihtoehto omalle keholleen. Mitä juuri sinun kehosi kaipaa? Jos tuntuu,että keho toimii vallan mainiosti juuri sillä ruokavaliolla mitä olet koko ajan muutenkin syönyt niin miksi kaipaat muutosta?  Haluatko kokeilla muutosta vain siksi,että on trendikästä olla dieetillä? Uskon, että on niitäkin ihmisiä varsinkin nuoria jotka lankeavat tuohonkin ansaan. Enkä nyt tarkoita kaikkia nuoria vaan,että on olemassa niitäkin jotka menevät niin median pauloissa, että aloittavat dieetin koska se on in.

Olin yllättynyt katsoessani Yle Teemalta tullut ohjelmaa maailman ruokavalioista, jossa oli listattu 50 eri ruokavaliota. Numerolla 50 oli muistaakseni joku polynesiassa olevan saaren asukkaat joilla oli tyyliin joka kolmannella diabetes. Tämän saaren asukkaat söivät käytännössä katsoen pelkkiä purkkiruokia vaikka asuivat saaressa eli vedestä olisi voinut kalastaa joka päivä tuoretta kalaa.  Ihan uskamatonta! Aloin miettimään asiaa esimerkiksi omien vanhempieni kantilta,koska he asuvat saaressa. Tosin vähän eri leveysasteella.:D  Jokatapauksessa ei vanhempanikaan enää nykyään kovin kalasta saati laita verkkoja mereen. Miksi eivät? Koska se on aikaanvievää puuhaa ja työssäkäyvillä ihmisillä on niin paljon muutakin puuhaa (mukamas).  Taas muistutin iskää,että vois käydä laittamassa verkot veteen koska tytär tahtoo kalaa.:D Ymmärränhän toki, että ei se homma jää siihen kun käyt heittämässä verkot veteen vaan ne pitää sieltä myös roudia takas ja perkaa kalat yms. On siinä hitonmoinen homma mutta olisi se niin paljon hienomapaa syödä tuoretta kalaa kuin osttaa Prisman kalatiskiltä ties kuinka vanhaa kalaa.  Laatuun kannattaa siis panostaa vaikka se veisi vähän enemmän aikaa. Kehomme kiittää ajan saatossa tuosta panostamisesta.

Arvaatteko mikä maa pääsi ykköseksi? Kerron sen kohta mutta sitä ennen palaan vielä ruokavalioihin ennen ykköstä. Niissä yhtenäinen tekijä oli prosessoidun ruuan vähyys, eineksiä ei ollut juuri yhtään.  Itse kasvattamat vihannekset,hedelmät,marjat ja oman tuotannon lihat oli pääasiallinen ravinto.  Italiaiset ylsivät aika ylös ja he tekevät lähes tulkoon kaiken ruuan itse pastoista lähtien.  Itseäni kiehtoi mm. Etelä-Korealaisten ruokavalio sillä he ovat hyvin hoikkia pääsääntöisesti kaikki. Sitten se ykkönen. Tattadaa and the winner is Island. Islanti tosiaan vei voiton hyvin terveellisellä ruualla. Vähän hiilihydraatteja, paljon proteiinia, rasvaa ja mitään prosessoitua ruokaa. Islantilaiset ovat muutenkin hyvin terveitä ja olikohan se juts islannissa jossa miesten odotettu elinikä on maailman korkein.

Prosessoidun ruuan pois jättäminen olisi yksi suuri tekijä monen ihmisen ruokavaliossa. Sorrun näihin itsekin koska yksinkertaisesti se on vaan niin helppoa. Työpäivän jälkeen on kiire tehdä nopeasti ruokaa joten mikä sen helpompaa kuin tehdä perunamuussia valmiista jauheesta ja paistaa nakkeja ja tehdä kastiketta kermasta. Useimmiten teen kyllä muussin itse mutta joskus vain haluaa saada kaiken tehtyä nopeasti. Olen monesti miettinyt miksi minä ja moni muu tuhoaa omaa kehoa tieten tahtoen syömällä mm. prosessoitua ruokaa. Mikä on tehnyt meistä niin laiskoja, että ei voi eikä muka ehdi tehdä itse ruokaa alusta loppuun? Kysyn tätä aika usein itseltäni kun olen kaupassa taas kerran pyörimässä hyllyvälejä ja mietin mitä tehdä päivälliseksi. Katsottuani tuon ruokavalioista kertovan ohjelman keskusteltiin asiasta miehenikin kanssa ja samoissa ajatuksissa mennään. Jos vaan pystytään panostamaan enemmän ruuan laatuun niin voidaan varmasti itsekin paljon paremmin.  Olen hyvin kypsä jatkuvaan sairasteluun ja siihen,että saan aina lääkärissä kuulla, että se nyt vaan kuuluu tuohon aikakauteen kun lapset ovat pieniä. Kuuluu vai? Haluaisin tietää onko esimerkiksi isovanhempani sairastelleet pikku lapsina näin paljon mutta miten sen selvittää kun ovat ollleet haudassa jo kohta kymmenen vuotta. Olen hyvin pitkälti sitä mieltä,että ruualla on vaikutusta tähän asiaan. Olin viimeksi tammikuussa flunssassa, helmikuussa meillä oli rotavirus ja nyt maaliskuussa taas flunssa. Joka kuukausi siis joku pöpö. Kyllä niitä pöpöjä toki saa kaikkialta mutta miksi nykyajan ihmisillä on niin huono immuniteetti? Immuniteetissä on selvästi joku porsaanreikä jos kaikki pöpöt pääsee iskemään enkä usko, että kroppa on tarkoitettu vastaanottomaan kaikki. Huonolla tuurillakaan ei voi kaikkea selittää saati, että kotona on pikku lapsia. Olisinko terveempi ilman lapsia? Vaikea sanoa. Muistaisin,että ihan näin usein en kipeänä ollut mutta kyllä flunssa on minut ennenkin usein vallannut.

Olisi ihan mahtavaa pystyä tuottamaan itse enemmän ravintoa itse mutta niin kuin yllä kerroin niin tällä hetkellä ei ole resursseja sellaiseen mutta toivottavast jonain päivänä on. Ajatus esimerkiksi omasta hunajasta saa veden lorahtamaan kielelle ja voin vain kuvitella kuinka hyvää olisi oman vuohen maidosta tehty vuohenjuusto. Kesällä on helppoa kasvattaa kasviksia, juureksia,yrttejä ym mutta syksyn koittaessa alkaakin ongelmat. Pitäisi olla tilaa säilöä ja aikaa tehdä mehuja,hilloja ym.  Tuottamalla omaa ruokaa saa satavarmasti hyvää ruokaa (tai ainakin luoda itselleni sen illuusion) ja ne maistuvat taatusti paremmalta kuin kaupan tuotteet. Jo kananmunissa huomaa suuren eron. Pitäisi vain hiota suunnitelmia valmiiksi ja suunnata katse kohti tulevaisuutta.

Katsoiko kukaan teistä tuota kyseistä ohjelmaa ruokavalioista? Herättikö se ajatuksia? Areenasta voi käydä katsomassa kyseisen sarjan kummatkin jaksot jos jotakuta kiinnostaa.

Juoksu fiilistä etsimässä

Viikonloppu meni hujauksessa vietettyäni sen Helsingissä koulun penkillä. Ravintotietoutta on pumpattu päähän hurjasti ja tuntuu,että pää ja kroppa käy ylikierroksilla. Päästyäni kotiin sunnuntaina päätin heti lähteä juoksemaan jos vaikka saisin tuuletettua ajatuksia. Muu perhe oli appivanhempien luona kylässä joten ei ollut kiire minnekään.

Olen pitänyt 1,5kk tauon juoksusta ihan huomaamatta. Olen sairastellut ja on ollut kiirettä ja liikaa muuta puuhaa. Kyllä tuon tauon huomasi juoksussa. Tahmeeta menoa oli sekä mulla,että koiralla. Kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen pohkeet oli jo ihan jumissa ja tuntui,etten olisi jaksanut enää yhtään metriäkään. Kuutisen kilometriä vedin väkisin ja kotiin päästyäni vähän niin kuin joka paikkaan koski. Juoksu fiilis kyllä alkoi nostaa päätään jostain puun takaata ja jäi hyvä maku juoksusta vaikka ei kovin hyvin sujunutkaan. Tästä on hyvä taas jatkaa viikottaista juoksua (*koputan puuta etten sairastu vähään aikaan )  :)

Mietteet ripsiseerumista

Sain yhteistyön merkeissä helmikuussa Swiss Clinicilta ripsiseerumin ja nyt olisi tarkoitus koota ajatukset tuosta tuotteesta. Täältä voit lukea aiemman postauksen aiheesta jonka kirjoitin saatuani tuotteen käsiini.  Olen erittäin kiitollinen Swiss Clinicille saatuani tuotteen testaukseen. Olen kirjoittanut arvostelun tuotteesta rehellisyyden nimissä enkä vain kehuakseni tuotetta yhteistyön merkeissä.

Olen käyttänyt Swiss Clinicin ripsiseerumia kuukauden ja tässä plussat sekä miinukset tuotteesta.

+ Tyylikäs pakkaus
+ Helppo käyttää
+ Leviää hyvin
+ Ei valu
+ Ripsipidennykset ainakin ovat pysyneet pidempään parempina joten oletan,että ripsiseerumilla on ollut vaikutusta siihen koska mitään muuta muutosta en ole tehnyt
+ Tuoksuton
+ Väritön
+ Riittoisa

- Saatavilla vain verkkokaupasta

Katselin itseäni peilistä tässä yksi päivä ja miettisin milloin seuraava huolto mahtaa olla (en ollut taaskaan katsonut kalenteria) ja olin yllättynyt kun huomasin miten paljon pidennyksiä oli vielä jäljellä. Useimmiten olen odottanut tai jopa joutunut aikaistamaan huoltoaikaa koska pidennykset ovat olleet niin surkeassa kunnossa. Positiivista oli huomata,että huolto on parin päivän päästä. Kerrankin en ollut odottanut ripsihuoltoa

Onko teillä kokemuksia ripsiseerumeista?  :)

Thankful

Joskus vain tulee tunne,että pakahtuu siitä kaikesta rakkaudesta ja onnellisuudesta.  Olen oikeasti hyvinkin kiitollinen siitä kuinka hyvin mulla pyyhkii tällä hetkellä. Olen aidosti todella onnellinen. Onhan niitä huonojakin päiviä toki mutta niinhän meillä kaikilla. Vaikka nyt eletään sitä mun pelkäämää perus arkea niin olen tyytyväinen elämääni just sellaisena kun se nyt on.  Eikö kuullostakin ällöttävän siirappimaiselta?:D  

Olen pitkään pelännyt sitä hetkeä kun joudutaan elämään arjessa eikä jatkuvasti tapahdukaan muutoksia tai ei olekaan mitään mitä odottaa. Ehkä tämä pelkoni on hävinnyt sitä myötä mitä vanhemmaksi on tullut. Olen aina tehnyt pitkän tähtäimen suunnitelmia ja tykkään jollain oudolla tavalla elää jatkuvassa kaaoksessa. Enkä tarkoita, että kämppä olisi kaaoksessa tai elämä vaan,että pieni kiire on mukavaa. Se,että kalenteri ammottaa koko viikon tyhjyyttä on ahdistavaa vaikka tekemistä silti aina riittää.  Kaikkea kuten kotiaskareita ei tule kirjattua kalenteriin.  Liian kiire taas vetää hermot kireiksi mutta se,että selviää hengissä ja saa kaiken tehtyä kiireestä huolimatta on mahtava tunne. Sovellan toki menoni niin,että perheellekin riittää aikaa. Tämän asian oppimiseen on mennyt aikaa kun on ennen perheentuloa saanut mennä miten haluaa. Elämä perheellisenä on kyllä yhtä menoa ja meininkiä pikku lasten kanssa joten tylsää hetkeä ei ole koskaan. :)

Mites muilla? Tykkäättekö perus arjesta? Millä saatte arkeen lisäpotkua jos kaipaatte sellaista?

Nuhanenänen

Pikaiset kuulumiset. Taas on päivät vierähtäneet kotona sairastupaa pidellen. Keskiviikkona oli pakko luovuttaa töissä kesken päivän ja lähteä kotiin sairastelemaan. Ihan hirveä flunssa iskenyt ja päivä päivältä olo vain pahentunut. Särkylääkkeitä ym lääkkeitä olen popsinut jo karkkien tavoin saadakseni paremman olon, mutta ei näytä tepsivän. Päätä jyskyttää parista Buranasta huolimatta ja nenä on niin tukossa,että happea ei saa kuin suun kautta. Selkä on kipeä sängyssä makaamisesta mutta kun ei juuri muuta oole voinut tehdä. Hetken pystyy ja jaksaa aina kerrallaan olla pystyssä mutta sitten alkaa silmät vuotamaan kuin niagaran putoukset eikä näe enää mitään. Duactista on selvästi apua tähän mutta sen seurauksena nenän limakalvot kuivuu saharan autiomaaksi. Todetakseni, että on vain joko tai vaihtoehdot joista on valittava vähemmän paskempi vaihtoehto.:D

Mies ja lapset menivät pihalle nauttimaan ripsakasta pakkassäästä ja mun pitäis lukea ensi viikon koulua varten nipullinen papereita.  Etätehtävätkin odottaa aikaa jolloin saisin ne tehtyä mutta onneksi niiden tekemisellä ei ole kiire vaan voin rauhassa työstää. Mä tykkään deadlineista koska silloin on pakko tehdä tiettyyn päivään mennessä. Se, että mulla on vaikka kolme vuotta aikaa tehdä etätehtävät antaa liikaa vapautta ja tehtävien tekoon ei tunnu ikinä löytyvän aikaa. Eli mitä lyhyemi deadline sen parempi. Pidemmittä puheitta siirryn opiskelumateriaalin pariin.

Hauskaa viiikonloppua kaikille! :)

Luonnon omat pelastajat

Jos jokin on todettu terveelliseksi niin, se tieto riittää suurimmalla osalle ihmisistä. Kuinka moni jää enää siinä vaiheessa miettimään,että miksi jokin on terveellistä? Useimmiten mediassa ruoditaan vain sitä miksi joku ei ole terveellistä ja miksi sitä taikka tätä ei kannata syödä.  Olen itse syönyt marjoja mm. sillä ajatuksella, että ne on terveellisiä  ajattelematta sen koommin mitä ne kropassa tekevät. Sairaslomapäivän kunniaksi päätin selvittää mikä tekee marjoista niin terveellisiä. Marjoissa on toki paljon hyviä ominaisuuksia mutta postauksessa käsittelen asiaa vain liikkujan näkökulmasta enkä niin kokonaisvaltaisesti.

Aiemmin uskottiin, että marjojen terveelliset vaikutukset on antioksidanttien ansiota. Nykytutkimusten mukaan marjat kuitenkin aktivoivat monipuolisen puolustusmekanismien kirjon kehossamme.  Marjojen syönti  auttaa kehoa selviytymään paremmin stressistä ja palautumaan tehokkaasti arjen kuormituksesta sekä urheilusta.  Stressin aikana kuten myös urheilun jälkeen hapetusstressi on korkeimmillaan joka nimenomaan aiheuttaa soluvaurioita.  Hapetusstressin eli ns. oksidatiivinen stressin aiheuttaa vapaat happiradikaalit ja muut reaktiiviset happiyhdisteet. Nämä radikaalit ja yhdisteet edistävät elimistön vanhenemista ja vaikuttavat monien sairauksian syntyyn. Meidän omat elintapamme aiheuttavat myös hapetusstressiä. Runsas tupakointi ja huono ruokavalio lisäävät happiradikaalien syntyä. Antioksidantit joita esiintyy niin luonnossa kuin kehossamme suojaavat vapaiden happiradikaalien vaikutuksilta. Kun elimistön antioksidanttijärjestelmä toimii voit sinäkin paremmin.

Tässä vielä kuvin kerrottuna mitä elimistössä tapahtuu. Kuvan bongasin Kuntoplus-lehdestä odottaessani hierojalle menoa.Tuo NF-kb on haitallinen välittäjäaine joka aiheuttaa mm. tulehduksia.

Ylläoleva tutkimus oli mielenkiintoinen ja harmittaa etten ottanut kuvaa tutkimuksen tekijästä. Olisi ollut kiinnostavaa lukea koko juttu. Minua kiinnostaisi tietää,että onko tuossa tutkittu sitten onko näille tutkittaville tullut tulehduksia tai vammoja yms.Toki sellainen voisi olla vähän liian pitkäikäinen tutkimus koska sairaudet eivät yleensä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta vaan tulevat pikku hiljaa. Tieto sairaudesta voi tulla yllättäen mutta harvemmin itse sairaus tulee päivässä.

Arktiset aromit sivusto on niin kattava tietopaketti suomalaisista marjoista, että sinne pelkää eksyvänsä tieto paljouteen. Lukiessa vierähti muutama tunti kun löysin mielenkiintoisia tutkimuksia. Kannattaa siis kurkata.:) Nyt on pakko kömpiä takaisin sänkyyn ennen kuin lähtee taju. Flunssa on vallannut mun koko kropan päästä varpaisiin. Joka paikkaan sattuu ja räkää tulee ylenmäärin. Menen lääkitsemään itseäni aimo annoksella mustikoita ja kuumalla teellä.

Onnenpäivä

Tässä on lähiviikkoina ollut enemmän juhlimisen aihetta kuin muina vuoden aikoina. Viime viikolla juhlittiin tyttären nimipäiviä. Aurelia löytyy vain ruotsinkielisestä kalenterista mutta Josefiina löytyy ihan suomenkielisestä.  Tytär oli ihmeissään kun sai mummilta kortin ja kerrottiin, että se on onnittelukortti. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, että monella on kaksi tai jopa kolme etunimeä. Hän kuulemma vain Aurelia ei Aurelia Josefiina.:D

Meidän suvusta tosi moni on syntynyt maaliskuussa kuten minäkin. Tänään on syntymäpäiväni ja vuosia kerääntyy mittariin 32. Lapsena sitä ajatteli, että kolmekymppinen on vanha mutta en mä nyt niin vanhaksi itseäni tunne. Tänään on myös muu syy juhlimiseen. Tasan kaksi vuotta sitten menimme naimisiin.  Hääpäivänä oli kyllä juhlimisen aihetta kerrakseen kun oli häät,mun kolmekymppiset ja pari viikkoa ennen häitä tehty positiivinen raskaustesti. Tänään juhlitaan kuitenkin vain minua ja toista hääpäiväämne ilman muita yllätyksiä. :)

Kesäisissä tunnelmissa

Torstaina oli Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa Rekorderligin Summer in The midst of winter bileet. Bileet on ehkä hieman väärä käsite mutta kerron siitä lisää myöhemmin. Paikka oli hieno, varsinkin jos tykkää kasveista ja lämmöstä (kosteudesta).  Mä en muista koskaan käyneeni kyseisessä paikassa joten kiitos järjestäville kivan paikan valinnasta.

Kutsussa oli maininta, että tuolla paikassa on about 25 astetta lämmintä ja kannattaa pukeutua sen mukaisesti. Hmm ensimmäinen ajatus oli,että vai kesämekko mistä? Nyt on tyyliin lopputalvi tai ihan alkukevät eikä kaupoissa juurikaan näy kesävaatteita. Kierros Turun keskustan vaatekaupoissa alkoi tuntumaan jo tuskaiselta. Ei niin mitään kesäistä.  Hetken tuumattuani suuntasin Stockalle ajatuksena, että sieltä löytyy mitä vaan ja nyt ei voi tuijottaa hintaa vaan jos jotain kesäistä löytyy niin mä ostan,maksoi mitä maksoi. Melkein heti silmiini osui värikäs Desigualin mekko. Se on siinä ajattelin ennen kuin ehdin katsoa onko oikeaa kokoa jäljellä sanomattakaan,että olisin ehtinyt sovittaa sitä vielä. Suuntasin sovituskoppiin ja heti kun sain mekon päälleni totesin,että se on tämä.Tämän mä otan ja niin mä ostin elämäni ensimmäisen vihreän mekon (on siinä toki muutakin väriä).

Älkää välittäkö hölmöstä ilmeestä!

Löydettyäni mekon  aloin miettimään hiusväriäni. Juurikasvu oli räjähtänyt näkyviin rumasti joten jotain suunnitelmaa olisi tehtävä. Hiusväriostoksille ja ei kun värjäämään. Totesin,että tämä oli viimeinen kerta kun värjään hiukseni kotona. Ne on vaan kertakaikkisesti niin pitkät, että on vaikeaa saada yksin värjättyä. Punapäänä olin taas mennyt marraskuusta lähtien joten oli ehkä aika siirtyä tummaksi. Mä vaihtelen vähän väliä punapäästä tummaan ja takas. Kyllästyn hirmu nopeasti ja kaipaan vaihtelua. Nyt hiukset on taas tummat mutta ei  mustat.

Seuraavaksi ongelmaksi koin ihonvärini. Siitä lähti kesäisen rusketuksen metsästys ja varasin ajan Hoitola Bravaan suihkurusketukseen. Enhän mä ole muutenkaan kovin vaalea edes talvella mutta vihreän mekon kanssa näytin kalkkilaivan kapteenilta.  Rusketuksesta tuli just passeli,ei liian tumma mutta niin, että näkyy hieman väriä. Alkuun katsoin, että eihän väriä tullut juuri lainkaan mutta kun katsoo pikkuhousuista jääneitä rajoja niin kyllä vaan on rusketusraidat.:D

Kynnet oli toki saatava kuntoon vielä ennen bileitä koska harmiksi yksi kynsi oli napsahtanut poikki jo monta viikkoa sitten. En vain ole jaksanut käydä sitä korjauttamassa.  Vanhat kynnet ei myöskään olisi menneet tuon vihreän mekon kanssa joten siinäkin mielessä oli hyvä käydä kynsihuollossa. Mä rakastan pitkiä ja värikkäitä kynsiä. Tällä kertaa kynteni loihti Kynsihuoneen Krista. Jouduin
vaihtamaan kynsihuoltajaa luottokynsihuoltajani lopetettua mutta sanotaanhan sitä,että vaihtelu virkistää joten olen positiivisella mielellä.:)

Töiden jälkeen tai no livahdin hieman aiemmin, että ehdin käydä veljen luona vaihtamassa vaatteet ennen Helsinkiin lähtöä. Kävin ihailemassa heidän matkakuvia Thaimaan reissulta ja matkakuume sen kun kasvaa.  Ajellessa taas kohti Helsinkiä olin ihan fiiliksissä tulevasta illasta. Enhän tiennyt oikein mitään illan ohjelmasta tai mitä siellä tehdään. Parin eksymisen jälkeen pääsin perille.

Ensinnäkin oli tosi kiva saada kutsu moisiin bileisiin mutta täytyy sanoa,että en oli tylsät! Okei olin autolla ja tarjolla ei ollut kuin siideriä ( vettä olisi voinut olla) niin ehkä ei meininki noussut kattoon itsellä sen takia. Suoraan sanottuna kaikki vaan tönötti ja seurusteli omien tuttujen kanssa, osa otti kuvia mutta mitään ihmeellistä ei tapahtunut sinä aikana kun itse siellä olin. Aloin olla puoli kahdeksan maissa ( tapahtuma alkoi klo 18 ja oli tarkoitus loppua 21) niin tylsistynyt,että lähdin ajelemaan takaisin Turkuun. Olisin kaivannut edes pientä juontua järjestäjiltä illan kulusta. Jos ajatus oli vain tönöttää niin fine,mutta koska mitään ei oltu kerrottu niin olihan se vähän outoa. Onneksi oli edes hyvät sapuskat.:)

Nautinnosta morkkis

Miksi niin moni aina potee morkkista syötyään leivoksen tai jonkin ihanan jälkiruuan? Minä mukaan lukien. Katsoin ohjelmaa joka kertoi ranskalaisten upeista leivonnaisista ja ohjelmassa vierailtiin hienoissa konditorioissa. Ohjelmassa haastateltiin amerikkalaista kirjailijaa. Hän kertoi, että jos lähtisi amerikkalaisten ystävien kanssa kahville niin ystävät sanoisivat maistettuaan leivosta, että onpa hyvää mutta voinkohan minä nyt syödä tämän? Tässä viitattiin siihen,että ranskalaiset eivät mieti heti ensimmäisenä paljonko siinä oli kaloreita vaan nauttivat upeasta leivoksesta. Aloin ajattelemaan asiaa ohjelman jälkeen. Me elämme täällä vain kerran joten miksi jatkuvasti painaa jarrua kaikkien asioiden kanssa. Kyllä kroppa joka ei muutenkaan ole fitnessmallin kestää joskus herkuttelun ilman morkkista.:)

Too much information

 Tänään taas koin sen istuessani koulun penkille kolmen vuoden tauon jälkeen, sain ihan liikaa tietoa käsiteltäväksi. Päässä pyörii super monta blogipostaus ideaa ja tämän päivän asioita pitäisi tänään pystyä käsittelemään koska huomenna infoa tulee roppakaupalla lisää.  Huomasin tiedonjanoni jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Halusin tunti tunnilta aina vain enemmän tietoa ja päivän päätteeksi oli jo ähky kaikesta uudesta tiedosta.  Pakko kehua tuota koulua (Suomen terveysopisto Salus), että kerrankin on koulutus jossa oikeasti käsitellään pintaa syvemmältä ravintotietoutta eikä sitä samaa pintaraapaisua jonka saa kaikissa urheiluun liittyvissä koulutuksissa. Tässä tosin keskitytään enemmän muihin ravinnon aiheuttamiin ongelmiin mutta taisin löytää unelma-ammattini (ravintoterapeutti). Jos tuosta ammatista tulen joskus saamaan vielä kokopäivätyön niin olen taatusti onnellisin ihminen maan päällä.

Sairaanhoitajan työtaustalla oivallettavia asioita on toki vähemmän ja saanpa vielä hyväksiluettua vanhoista opinnoista peruslääketieteenopinnot. Aika hieno asia tuokin mikä tarkoittaa, että voin valmistua aiemmin.Valmistumiseen on kyllä vielä hyvin pitkä aika sillä normaalilla aikataululla tuolta valmistuu ravintoterapeutiksi 3-3,5 vuodessa. Alkuun suoritetaan ravintoneuvojan pätevyys jonka jälkeen sitten saa opiskella ravintoterapeutin pätevyys. Kaikki ei kuitenkaan sitä halua joten osa jää tekemään ravintoneuvojan töitä ja kerää kokemusta jonka jälkeen sitten menevät suorittamaan ravintoterapeutin pätevyyden. Mä olen niin innokas tässä asiassa,että tähtään heti tuohon ravintoterapeutin pätevyyteen koska sitten kursseja voi suorittaa limittäin. Ravintoterapeutin työalue on muutenkin enemmän sitä mikä itseäni kiinnostaa ja innolla odotan sitä hetkeä kun päästään harjoitusasiakkaiden kimppuun vaikka siihen vielä menee tovi jos toinen.

Palatakseni vielä tuohon liian informaation saamiseen niin kaikkea tietoa ei tosiaankaan ole helppoa suodattaa. Moni asia on hyvin ristiriidassa sen tiedon kanssa joka on opittu jo pienenä mm. maidon juominen. Itse en juo maitoa mutta mies ja lapset sitäkin enemmän. Tämän päivän tiedonanti maidosta jätti kyllä miettimisen varaa sen suhteen, että onko siitä maidon juonnista sitten niinkuin mitään hyötyä jos osteoporoosia on suomalaisilla enemmissä määrin. Toinen asia mikä lähtee tasan tästä päivästä lähtien ruokavaliostani on rahka. Olen syönyt sitä kolme purkkia päivässä koska ihan joka ikisessä dieetissä sitä hehkutetaan,että on niin hyvä proteiininlähde ja paskat. Iltasanomat kirjoitti aiheesta aiemmin tällä viikolla ja silloin jo mietin tätä asiaa. Jos THL on listannut rahkan hyväksi proteiininlähteeksi listallaan 773 niin ei siinä kyllä paljon proteiinia silloin voi olla. Tänään saatu lisätieto osui ja upposi ja rahkat jää unholaan. Älkää nyt pelästykö,että alan nästä paasaamaan täällä siihen malliin,että kukaan ei saa juoda maitoa tai syödä rahkaa. Jokainen tekee omat valintansa ja on itse vastuussa omasta itsestään. Jos joku hakee multa apua ravinto-ongelmiin niin autan sitten kun tietoa on enemmän mutta en syytä ketään valinnoistaan. Tulen jatkossakin kertomaan omia valintojani jos ja kun koen,että niistä on hyötyä mun keholle.

Soitin miehellenikin innoissani koulupäivän jälkeen, että odotan jo seuraavaa päivää ja maaliskuun lopussa olevaa seuraavaa koulutus viikonloppua. Aamulla ajattelin,että näistä viikonlopuista tulee varmaan rankkoja mutta olen niin täynnä virtaa tuon tämän päiväisen jälkeen, että kyllä tällä tiedon määrällä minkä viikonlopun aikana tulen saamaan jaksaa porskuttaa ensi viikon. Hieman lievitystä näihin koulutus viikonloppuihin tuo se,että jään Helsinkiin yöksi hotelliin jolloin ei tarvitse ajaa kotiin kun matkaa kuitenkin 2h per suunta. Toki oma rauha yksin hotellissa näinä koulu viikonloppuina on ihanaa mutta kyllä perhettäkin on jo ikävä.

Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu? Huomiseksi oli ainakin luvattu hienoa keliä joten siinä olisi mahtavat puitteet lähteä ulkoilemaan. :)

Ihan vaan väsynyt.:D

Blogini jo yksivuotias.

Miltä tuntuu kun blogin aloittamisesta on kulunut tasan vuosi? Miltä elämä näytti vuosi sitten? Miten painonpudotus on edennyt? Mitä tavoitteita asetan seuraavaksi vuodeksi? Näihin kysymyksiin saatte vastaukset tässä postauksessa.

Ensinnäkin en olisi koskaan uskonut, että jaksan ylipäätään kirjoittaa blogia näin pitkään mutta tämä on vienyt minut kyllä niin mennessään. On ollut hauskaa kirjoitella laihduttamisesta, treeneistä ja omasta elämästäni.  En ole halunnut lukita blogia vain johonkin lokeroon vaan haluan kirjoittaa kaikesta. Tiedän että lokeroituminen ehkä lisäisi lukijoita mutta sen aika ei ole vielä ellei tapahdu jotain mullistavaa. 

Vuoden aikana on tapahtunut valtavasti asioita. Olen saanut painon putoamaan ihan reippaasti ja kunto on paljon parempi kuin vuosi sitten. Kuka olisi uskonut vuosi sitten, että painan nyt lähemmäs 15 kiloa vähemmän? Tähän voisin todeta, että yksi tavoite on suoritettu. Olen nimittäin normaalipainoinen. 

En olisi myöskään koskaan uskonut kirjoittavani näin paljon juoksusta koska en ole tykännyt juoksemisesta. Juoksusta on tullut tapa purkaa paineita ja höyryjä.  Puolimaraton on juostu ja tänä vuonna tulen juoksemaan maratonin. Ihan huikea kehitys on tapahtunut vuoden sisällä. Nollasta sataan on mottoni ja sillä jatketaan. 

En voi sanoa, että blogin avulla olisin päässyt kokeilemaan mitään uutta mutta se on tuonut paljon uutta sisältöä elämääni. Blogissani ette näe hyviä treenivinkkejä tai mitä mahtavampia reseptejä. Te kuitenkin pääsette kurkistamaan minun elämääni äitinä, vaimona, työntekijänä, treenaavana naisena ja ystävänä. Joku voisi sanoa, että normaali elämä on tylsää ja siitä kertominen blogissa vielä tylsempää. Haluan kuitenkin tuoda esiin, että laihduttaminen onnistuu vaikka olisi pieniä lapsia ja
mies joka on perso makealle. Kun jotain päättää niin sitä kohti kuuluu tavoitella. Vain sinä voit päättää tavoitteen jota kohti kuljet.

Mitä sitten seuraavan vuoden aikana tulee tapahtumaan? Tavoitteena on saada kroppa entistäkin parempaan kuntoon.  Tulevana vuonna aion tosiaan juosta ensimmäisen maratonini Tallinnassa. Aikatavoitetta en sen kummemmin tee koska haluan, että maratonista jää ns. hyvä maku suuhun.  Jos taas mennään blogin puolelle niin toivottavasti tutustun lisää uusiin ihmisiin ja pääsisin toteuttamaan haaveitani. :)

Kiitos! 

Susanna

Uusi ihonhoitosarja etsinnässä

En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.  Ihoni reagoi johonkin nyt tosi huonolla tavalla, nimittäin näppylöillä. Mä en kestä! Päälle kolmekymppisenä en tosiaan halua ihoni muistuttavan 15-vuotiaan teinin ihoa. Yleensä perus näpyt häipyvät muutamassa päivässä mutta nämä eivät tosiaankaan häivy edes viikossa.  Naama ei ole ainoa paikka joka reagoi vaan myös selkä. Vaivun kohta epätoivoon. Iho-ongelmat olivat jo ennen minipillereiden lopettamista ja dieetin aloittamista joten eivät voi liittyä niihinkään. Osaako kukaan sanoa mistä voisi johtua yhtäkkinen muutos ihossa?

Meikit ovat kutakuinkin pysyneet samoina kuin aiemmin kuten kasvonhoitotuotteetkin. Jossain vaiheessa käytin mineraalimeikkejä ja iho pysyikin silloin todella hyvässä kunnossa. Silloin ihon ongelmana oli lähinnä kuivuminen. Nyt olen taas ajautunut takaisin perus meikkien pariin vähän vahingossa. Kasvonhoitotuotteissakin haluaisin suosia luonnonkosmeettisia tuotteita mutta sarja on hakusessa joten jos jollain on antaa vinkkiä hyvästä tuotesarjasta niin laitapa kommenttiboksiin viestiä.:) 

Not happy at all.:(

Kevään riemua kukkaloisteessa

Kevät saapuu kohisten. Pihalla näkyy jo maata ja linnut visertää niin pirtsakkaasti heti aamusta. Mieli piristyy heti kun näkee lämpömittarin aamulla ja se näyttää plussaa. Ihanaa kun ilmat lämpenee, ainakin toivottavasti ja pihalla tarkenee ilman michelin-ukko varustusta. Mä rakastan kukkia ja mikäs sen kauniinpaa keväällä kuin omalla pihalla kukkivat tulppaanit ja narsissit. Ei tarvitse lähteä kauppaan ostamaan leikkokukkia kun voi pihalta käydä napsimassa kukkia sisälle maljakkoon. Talvella piha on tylsän näköinen kun kaikkialla on vain lunta tai märkää maata. Keväällä, kesällä ja syksylläkin vielä pihalla on värejä mikä saa ainakin minut hyvälle tuulelle.

Olin yhtenä päivänä kaupassa hövelillä tuulella ja ostin pihalinnuille talipalloja. Parina ensimmäisenä päivää siellä ei näkynyt yhtään lintua ja olin ihan pettynyt. Mies sitten yhtenä päivänä lähetti mulle kuvan jossa lintuja oli vaikka kuinka paljon talipallojen kimpussa. Olin innoissani. Nyt näen joka päivä istuessani keittiön pöydän ääressä lintujen parveilevan talipallojen luona.

Miehen kanssa ollaan aamuisin ihmetelty kuinka valoisaa jo on kun lähdetään ajelemaan kohti työpaikkoja. Töiden jälkeenkin on vielä valoisaa mikä on mukavaa koska puuhailla pihallakin vielä juttuja ennen iltahämärää. Meillä ei pihalla ole kovin kummoiset valaistukset joten siksi siellä ei pimeään aikaan tule oleiltua ( ja mä pelkään pimeää ). Hieman vielä kun päivän valoisa aika pidentyy niin ehdin töiden jälkeen lenkille ihan kotipihalta. On ollut hieman ärsyttävää ajella 5 kilometrin päähän keskustaan päästäkseen juoksemaan paikkaan jossa on katuvalaistus.  Se,että voi lähteä pihalta suoraan juoksemaan pitkin lähinurkkien teitä ja metsiä on kyllä mahtavaa. Ei tarvitse juosta asfaltilla kuin korkeintaan ihan lyhyitä pätkiä, koska hiekkateitä täällä riittää.  

Keväällä starttaa juoksukisat ja ilmoituksia satelee sieltä sun täältä. Kivahan se on, että jokaisella paikkakunnalla tuntuu olevan joku pikku Matin hölkkäkisa. Täällä emidän lähinurkissa on Nousiaisten susihölkkä jossa kävin viime vuonna juoksemassa ensimmäisen puolikkaan.  Todennäköisesti tuo tapahtuma pääsee "kisakalenteriini" tänäkin vuonna. Omat suunnitelmat juoksukisojen osalta ovat kutakuinkin valmiit mutta aina niitä viime hetken muutoksia tapahtuu kuten sairastumisia.Minulle kevään juoksukisat tulee olemaan ihan ensimmäisiä laatuaan koska ensimmäiset kisat juoksin vasta viime syksynä. Jännityksellä odotan millaista on juosta raikkaassa kevätsäässä.Jos vaikka saa raikkaan ilmaan myrkytyksen.;)

Meillä tai siis mulla (mies vain toteuttaa) on vaikka mitä suunnitelmia keväälle mitä pihalla pitää saada tehtyä. Ostin jo viime vuonna tykötarpeet piha-altaan tekoon mutta sitä ei ehditty tekemään joten nyt se on saatava valmiiksi. Hulluna haaveilen piha-altaasta jossa olisi kaloja.: D Kasvimaata pitäisi hyötykäyttää muuhunkin kuin vain perunoiden kasvattamiseen, mutta ajanpuutteen takia sekin jää joka vuosi. Katsotaan jos tänä vuonna saisin jotain muutakin istutettua. Lapsien leikkimökki pitäisi myös saada valmiiksi jotta voisivat siellä touhuta. Huonekalutkin sinne on jo valmiiksi mutta ilman lattiaa on vaikeaa sisustaa.:D

Tykkäättekö te keväästä? Kertokaa mitä suunnitelmia teillä on keväälle.

Akut ladattu

Olen ollut dieetin aloittamisesta lähtien niin energinen,että ihan itseäkin ihmetyttää tämä villi meininki. On tiedättekö ihan mahtavaa jaksaa valvoa ilta kymmeneen sen sijaan,että just ja just jaksaa valvoa kahdeksaan jotta saa muksut nukkumaan. Nyt olen jaksanut iltaisin kokkailla ja treenata ilman väsymystä. Olen myös huomannut selkeän eron omassa jaksamisessa töissäkin. Pystyn keskittymään paremmin ja saan asioita hoidettua nopeammin loppuun. Kotona kiukuttelut on vähentynyt minun osaltani ihan minimiin josta myös olen iloinen. Ei ole ollut kiva olla räyhäävä äiti mutta kun pinna on palanut salamannopeasti. Kaiken kaikkiaan muutos on ollut vain kohti parempaa minää.  Mitä muutokseen sitten tarvittiin?

Suurin syy parempaan oloon on selvästi ollut kahvin juonnin pois jättäminen.  En ollut aiemmin tajunnut miten suuri vaikutus kahvilla on ollut esimerkiksi keskittymiseen ja unen laatuun. Olen sanonut miehellekin monta kertaa viime talven ja tämän kevään aikana,että haluaisin laitteen jolla mitataan unen laatua. Olen monesti nukkunut mielestäni hyvin ja herännyt aamulla älyttömän väsyneenä. Joskus taas katkonaisen yön jälkeen olenkin herännyt aamulla pirteänä päivään,joten jossain on ollut vikaa. Uskon,että kahvin pois jättäminen on vaikuttunut siihen,että nukun paremmin ja pidempiä pätkiä putkeen. En nimittäin aina edes herää lasten huutoihin yöllä. Näen myös paljon unia ja herään aamuisin pirteänä kellon soittoon. Yöt meillä ei ole muuten ole parantuneet yhtään vaan muksut heräilevät ihan yhtä paljon kuin ennenkin joten syy ei ole siinäkään, että olisin sen takia pirteämpi. Koska nukun yöt paremmin niin jaksan paremmin. Keskittyminen on paljon parempaa kuin esimerkiksi vuoden alussa jolloin sai jatkuvasti miettiä mitä oli tekemässä ja jos muisti mitä oli tekemässä niin oli kuitenkin pakko aloittaa tekeminen alusta. Tajuan vasta nyt miten "sekaisin" sitä on ollut. Ihmekös jos ei ollut motivaatiota treenaamiseen ja miksi olin jatkuvasti kipeä.

Hyvä oloni saa koko muunkin perheen hyvälle tuulelle. Olen niin pitkään ollut känkkäränkkä-äiti joten lapset varmasti nauttivat iloisesta äidistä. Kilpirauhaslääkitys taitaa olla kohdillaan olosta päätellen ja nyt kun sai minipillerit jätettyä pois niin toivon mukaan olo jää näin seesteiseksi. Hieman pelkään miten kroppa reagoi minipillereiden pois jättöön koska vuosia sitten niiden pois jättö aiheutti hirvittävän iho-ongelman nimittäin aknen. Pahinta oli,että näpyt oli juurikin naamalla ja selässä. Se oli sitä aikaa kun juostiin baarissa harvase viikonloppu ja olisi pitänyt olla ns. iskukunnossa. Oli kyllä itsetunto siihen aikaan 0.  Antibioottikuurien ja kaiken maailman voiteiden jälkeen iho silloin rauhottui enkä haluaisi uusintaa siitä. Kun naisella on hyvä olla niin kaikilla muillakin on.:)

Järkevämmät ruoka-ajat ja herkkujen pois jättö on varmasti myös vaikuttanut myönteisesti olotilaani. Ei pöhötä eikä tule sokerin aiheuttamia kiukunpuuskia. Sokeriarvot pysyvät paremmin hallinnassa eikä ehdi tulemaan hirveitä himotuksia jolloin on pakko syödä kaapit tyhjiksi. Eikä tällä dieetillä ole todellakaan tarvinnut nähdä nälkää vaan päinvastoin mietin joka ruokailun aikana,että miten saan kaiken uppoamaan sisääni. Toisaalta ihan kiva näin päin koska muuten kyllä jäisi dieetti varmasti lyhyeen jos heti alkuun pitäisi kitua pienillä kaloreilla. Olen myös tehostanut vedenjuontia ja litkinyt vettä 2-3 litraa päivässä mikä pitää ainakin aineenvaihdunnan vauhdissa.

Ollaan kotona jaksettu treenatakin vaikka eihän se niin kivaa ole kuin salilla, mutta kun ei sitä salikorttia nyt ole niin tämä saa kelvata. Kyllä noilla kotoota löytyvillä painoilla saa hien pintaan ja tuntumaa. Tämän päivän treenistä takareidet nyt jo kipeät joten huomenna ei voi olettaa,että pääsee salamannopeasti sängystä ylös. :D

Hauskaa viikonloppua! :)

Stressitön viikko

Mä olen viettänyt stressitöntä viikkoa. Yleensä katson sunnuntaina tai viimeistään maanantaina seuraavan viikon menoja ja suunnitelmia. Nyt en jostain syystä tehnyt näin ja kuinka kävikään. Keskiviikko aamuna katsoin ensimmäistä kertaa ja mikä häpeä iski. Tiistaina olisi ollut tutustuminen yhteen kuntokeskukseen ja koiran rokotus. Ups! No ei muuta kuin soittamaan ja varaamaan uudet ajat. Onneksi katsoin keskiviikko aamuna kalenteria koska sinä päivänä oli ripsihuolto. Se olisi ollut harmittavaista jos olisi unohtunut koska klo 16 jälkeisiä aikoja on niin hankala aina saada. Yleensä jos mulla on menoja töiden jälkeen niin mennään kahdella autolla mutta koska katsoin kalenteria vasta matkalla töihin niin mies joutui hakemaan minut lasten kanssa ripsihuollosta mikä tarkoittaa älytöntä edestakaisin ajamista. Ei mahda mitään.

Stressittömän viikon saa kun ei katso kalenteria, mutta stressi iskee heti kun katsoo kalenteria ja tajuaa unohtaneensa jotain. Tänään käytiin hoitamassa koiran rokotuskin joten homma on taas hallussa ja lupaan katsoa kalenteria joka sunnuntai.:)

Maaliskuu tulee olemaan todella kiireinen sekä minulla, että miehellä joten saas nähdä miten saadaan arki sujumaan. Helsingin reissuja on kolme maaliskuun aikana kun alkaa koulu ja muita juttuja.  Miehellä myös pukkaa työreissuja vaikka maaliskuussa vaikka muuten on 24/7 ollut Turussa. Kaikki osuu aina samaan kuuhun ja aika pitkälti samoihin päiviin jolloin olen so sopinut jotain ja alkaa aikojen siirtorumba. Maaliskuussa on myös mun synttärit vaikka ei niistä kai pitäisi enää niin iloita tämän ikäisenä. :D

Dieetti on sujunut lähes täydellisesti. Ollaan syöty ohjeiden mukaan ja treenattu pari kertaa + kerran käyty lenkillä. Vielä on treenikertoja jäljellä joten tiedetään mitä tehdään viikonloppuna. Toivottavasti on upea ilma eikä sataisi vettä.  On itseasiassa tosi kivaa kun mies on hommassa mukana täysillä. Ei ole valittanut mun tekemistä dieettiruuista (mitä nyt hänen työkaveri oli ehdottanut, että mies voisi syödä kukkakaalinsa ulkona terassilla kun haisi niin pahalle).:D Yksinään olisin varmasti jättänyt treenejä väliin mutta nyt voidaan motivoida toinen toisiamme.  Kävin vaa'allakin tänään koska olen hätähousu. Tahdon tuloksia heti! Eihän painossa vielä mitään ollut tapahtunut ja yllätykseksi en ollut laisinkaan pettynyt vaan totesin,että kyllä se siitä sitten lähtee laskuun. Olenko mä aikuistumassa?:D

Onko teille käynyt kömmähdyksiä tällä viikolla?

Superdieetin alkutaival

Hengissä ollaan vaikka hieman hiljaista on blogissa ollut. Kiitos kiireen joka taas nostaa päätään joka päivä. Olen silti selvinnyt kiireisistä päivistä ilman itkupotkuraivareita ja jopa mennyt hyvällä tuulella nukkumaan joka ilta. Aamulla kellon soidessa 5.45 olen ollut pirteä ja keittänyt puuroa sekä lueskellut blogijuttuja. Perjantaina tehty toimipide on enää häilyvä muisto koska kivut hävisi lauantaina ja olo on kutakuinkin normaali. :D

 
Maanantaina se alkoi nimittäin 6 viikon superdieetti. Huhuh mä olen taistellut ruuanlaiton kanssa viimeiset pari päivää. Pakotin miehenkin mukaan joten ruokaa kuluu ja tässä dieetissä ei näköjään syödäkään ihan vähän näin alkuun. Toivon mukaan ruokakalorit jossain vaiheessa tippuu sillä muuten mä paisun kuin pullataikinia ja se ei kai ole superdieetin tarkoitus.  Ainut asia tosiaan mikä tökkii on tuo jatkuva eväiden teko mutta eiköhän siihenkin totu kuuden vikon aikana. :) Mitään ihmeellistä ruokavaliossa ei mielestäni ole ja ainekset on niitä samoja mitä kaikissa dieeteissä on. Ruuan punnitseminen on taas se tärkein pointti ja sitä noudatetaan pilkun tarkasti.

Maanantaina tehtiin kotitreeni jossa hypittiin ja pompittiin ties mitä liikkeitä. Hauskaa oli täytyy sanoa. Eilen käytiin koko perheen voimin reippaalla tunnin kävelyllä. Lapset istui kummatkin samassa vaunussa ja vuorotellen työnnettiin. Esikoinen halusi aina välillä tulla vaunusta juoksemaan mikä oli todella mukavaa koska hän tuppaa olemaan vähän sohvaperuna.:D Kiva oli myös huomata,että kävelytiet oli sulat ja valoisaakin kesti yllättävän pitkään.  Vielä olisi tälle viikolle kolme lenkkiä jäljellä ja kolme treeniä.Huoh! Olis kyllä jäänyt nämäkin treenit tältä viikolta tekemättä jos olisi yksin pitänyt tehdä. Nyt kun mies on mukana niin on helpompi innostua tekemään kaikkea.

Voitteko muuten uskoa,että kun jätin kahvinjuonnin kokonaan olen ollut iltaisin pirteämpi ja valvonut jopa kymmeneen?:D Aluksi ihmettelin pirteyttäni ja mietin mikä on muuttunut viime aikoina niin olen lopettanut kahvinjuonnin. En olisi uskonut,että kahvi vaikuttaa näin. Kai mä nukun yöt raskaammin ilman jatkuvaa kahvinjuontia jolloin olen levänneempi ja jaksan päivän paremmin. Mä en nimittäin ole väsynyt edes päivisin mutta toki välillä on "pää jäässä"-olotiloja mitkä johtuu vain siitä,että on tuijottanut tietokoneen ruutua viimeiset 4h putkeen.

Valtakunnassani siis kaikki hyvin. Mitäs teidän viikkoon kuuluu? Aloittiko joku muu Fitfarmin superdieetin maanantaina? :)

Paljastuksia ja kysy mitä vaan

 
Ajatus kouluttautumisesta on muhinut mielessä jo jonkin aikaa ja nyt voin paljastaa suunnitelmani. Maaliskuussa aloitan ravintoneuvoja ja fytoterapeutin opinnot Helsingissä Suomen terveysopisto Saluksessa. Koulutuksessa perehdytään juurikin niihin asioihin jotka minua kiinnostavat. Aina ei tarvita lääkkeitä vaan ravinnollakin saadaan muutoksia aikaan kehossa.  Innolla odotan mitä koulutus viikonloput tuovat tullessaan mutta kauhulla odottelen, että missä välissä aion opiskella.:D

Sitten ajattelin antaa teille rakkaat lukija vapaan sanan. Te esitätte kysymykset ja minä vastaan. Helppoa. :)

Meille riittää kaksi

Eilinen oli odotettu päivä. Pääsin nimittäin lopullisesti eroon minipillereistä ym ehkäisyn käytöstä koska nyt on piuhat pistetty kiinni. Olen syönyt pillereitä niin yhdistelmiä kuin minipillereitäkin pitkään. Toki nyt on viime vuosina ollut raskaudet mutta sitä ennen olen syönyt pitkiäkin aikoja putkeen. Onhan noissa minipillereissä ollut omat etunsa kuten kuukautisten pois jääminen mutta kyseessä on kuitenkin hormoonivalmiste josta halusin päästä eroon. Ystäväpiirissä on ollut tapauksia joissa on nähty pahimman kautta mitä pillerit voi aiheuttaa, joten jos on muukin vaihtoehto olemassa niin mieluummin otan sen.  Samuelin syntymän jälkeen mietittiin, että heti kun vain on mahdollista niin menen sterilisaatioon. Eilen oli se päivä kun toimenpiteessä vihdoin olin. 

Olen saanut kuulla lähes tulkoon kaikilta joille sterilisaatiosta kerroin,että miksi sinä menet etkä miehesi.  Tähän on yksiselitteinen vastaus: koska  halusin mennä siihen itse. Olisi mieskin siihen suostunut mutta tiedän,että jos miehen laittaa jotain tekemään niin se kestää ja kestää.  Ihmetyksen aihe oli myös se,että miksi menen koska olen vielä niin nuori. Entä jos eroan ja haluankin joskus uuden miehen kanssa lapsia? En halua enkä usko eroavani. Erotilastot joo on huipussaan mutta tarkoittaako se, että pitää epäillä kaikkien kavereidenkin eroavan. Pitääkö myös haluta lisää lapsia jos eroaa? Onko se mukamas joku sääntö? Ja sanottakoon vielä, että jos nyt tämän ikäisenä eroaisi niin aika vaikeaa tulisi olemaan löytää mies jolla ei lapsia olisi entuudestaan ellei puumaksi ala.;)

Eilen sitten menin Tyksiin aamulla 9 aikoihin ja pois pääsin kolmen aikoihin. Olo oli ihan kamala mutta ajattelin ettei siellä myöskään parane niin halusin lähteä kotiin. Toimenpide oli nopea about 20 minuuttia mutta siitä "koomasta" herääminen olikin vaikeampaa. Olin heräämössä niin kipeä,että oli pakko pyytää lisää kipulääkettä. Yhteen asti olin osastolla tosi väsynyt mutta kehoitettiin nousemaan vessaan ja syömään. Kävin pöydän ääressä ja koitin juoda mehua mutta oli niin pahaolo,että vessan kautta takaisin sänkyyn. Sain pahoinvointilääkettä ja lepäsin tunnin kunnes soitin miehen hakemaan.  Kotona kipu yltyi mutta missän vaiheessa ei sattunut vatsaan vaan yläreisiin. En oikein tiedä mistä moinen kipu johtui mutta tuntui ihan jälkisupistuksilta. Kun kipu oli pahimmillaan ja olin ottanut Burana 600mg x3 ja Panacod x2 illan aikana niin aloin miettimään oliko tämä kipu verrattavissa synnytykseen. Kipulääkkeitä en uskaltanut ottaa lisää joten lämmitin vehnätyynyjä.  Kaikesta lääkemäärästä huolimatta lämpöäkin oli 37,5.  Voinen sanoa suoraan,että olo oli helvetillinen, mutta kaiketi vaivan arvoista. Tänään aamulla olo oli parempi ja otin Buranan lähinnä ennaltaehkäisevästi. Olen saanut vähän jo touhuttuakin mutta pyrkinyt ottamaan rauhallisesti.

Meidän lapsiluku on täysi. Olen tyytyväinen,että menin toimenpiteeseen ja kaikki on nyt ohi. Olen onnellinen, että minulla on nämä kaksi pikku apinaa enkä haluaisi lisää.:) 

Treenin sovittaminen perhe-elämään

Aika ajoin koen todella vaikeaksi yhdistää treenaamisen, työn ja perheen. Itse koen syyllisyyttä siitä,että jos treenaan paljon olen myös paljon poissa kotoota. Pienet lapset yhdistettynä kahden aikuisen 8-16 työhön on hankala yhdistelmä jos mielii joskus tehdä itsekin jotain. Tosi monen suusta olen kuullut,että päivätyö on ihan mahtavaa kun siinä ehtii tekemään kaikkea. Öö,niinku mitä? Tykkään todella paljon uudesta työstäni ja onhan se kivaa kun on viikonloput vapaat, mutta illat on tosi lyhyitä ja ne menee niin nopeasti. Viiden aikaan kun ollaan kotona niin syödään ja monesti pitää lähteä asioille ja kello onkin jo useimmiten puoli 8 kun ollaan taas kotona. Ne illat kun ollaan kotona niin en raaski tai ylipäätään edes jaksa lähteä treenaamaan. Joskus on kiva vain olla kotona.:)  Kaikki omat mneoni kuten kynsihuollot,ripsihuollot,hieronnat ym pitää hoitaa töiden jälkeen joka taas syö aikaa mutta en kyllä silti luovu menoistani.:D  Joka viikonloppu päätän,että nyt lähden juoksemaan tai mennään koko porukka uimahalliin jos sattuu olemaan viikonloppu jolloin ei ole suunnitelmia. Nyt kun kaikki pitää koittaa sovittaa viikonloppuihin niin alkaa ihan vapaat päivät olemaan vain unelmaa. Mutta arvatkaa montako kertaa ollaan käyty uimassa ? 0. Entä montako kertaa olen käynyt juoksemassa? 2. Sanoisinko surkeaa.

Aina sanotaan,että liikuntaa ehtii harrastamaan milloin vain ja se on lähinnä vain omasta motivaatiosta kiinni. Varmasti voi olla monelle näin mutta ei ole mun mielestä mitään järkeä lähteä aamu viideltä juoksemaan koska päivässä ei ole muuta ajankohtaa treenille. Myönnän,että nukun mieluummin tuon ajan. Yritin tässä yksi aamu lähteä uimaan ja salille. Kello oli soimassa 5.30 mutta hyvin katkonaisen yön jälkeen siirsin yöllä herätyskellon aikaa myöhemmäksi. Suoraan sanottuna ei olisi ollut mitään järkeä mennä salille aamu kuudelta ilman voimia ja väsyneenä. Kyllä siellä piristyy varmasti mutta kuinka paljon harmittaa mennä ja maksaa siitä,että vetää 10 minuuttia crossarilla ja lähtee töihin.  Iltaisin kello 20.00 mua ei myöskään saa treenaamaan koska unelmoin silloin vain ja ainostaan nukkumisesta. Yleensä olen jo ennen yhdeksää untenmailla. Milloin sitä sitten treenaisi kun aamulla ei pysty eikä illalla? Kesken työpäivän periaatteessa joo voisi mutta tunnit pitää sitten tehdä takaisin. Osaksi on varmasti ihan tekosyitä mutta en halua vetää itseäni piippuun ihan tietein tahtoen.

Kroppa tarvitsee myös lepoa. Jos paahtaa menemään arkisin 5.45- 20.00 ja siihen kun lisää katkonaiset yöt lasten heräilyjen takia niin ei tarvitse paljon miettiä liikkumista. Olen todennut,että elämä on nyt tämmöistä ja tässä kohtaa elämää ei ylenpalttinen liikkuminen vain mahdu kuvioon. Kropassa on jos jonkinmoista vaivaa ja väsymys painaa jo varmaan kroonisena. Jatkuvat sairastelut myös kiusaavat ja tälläkin hetkellä taistellaan vatsatautia vastaan joka alkoi jo lauantaina perheessämme.  Tiedän,että varsinkin juokseminen saa hyvän olon tunteen mutta se,että lähden juoksemaan enkä jaksa kuin 5km tuo taas päinvastaisen tunteen. Lähinä *tuksen.

Mä en kirjoita tästä aiheesta valittaakseni vaan siksi,että haluan muistaa tämän kun lapset ovat isompia ja on ehkä enemmän aikaa liikkua.  Sanotaan,että pikkulapsi aika on elämässä rankinta ja erotilastot on tällöin huipussaan ja se on kyllä täyttä totta. Omat menot syö aikaasi lasten elämästä ja jos olet liian paljon poissa kotoota olet huono äiti. Olen pitkään potenut syyllisyyttä koska olen ollut paljon poissa kotoota sinä aikana kun minulla on lapset olleet. Olen opiskellut ja samaan aikaan tehnyt kahta eri työtä. Olen käynyt urheilemassa ja käynyt kahvilla kavereiden kanssa. Nämä ovat asioita joista ei mun mielestä kuulu potea huonoa omatuntoa mutta se ,että joku ulkopuolinen sulle näistä sanoo herättää. Olenko oikeasti ollut paljon poissa lasteni elämästä? Näkeekö ulkopuoliset elämästäni vain sen osan joka kertoo milloin en ole kotona? Kokonaisuutta elämästäni ei näe kuin minä ja perheeni. Mieheni ei ole koskaan syyllistänyt minua jos haluan lähteä urheilemaan vaan kannustaa siihen. Miksi siis potea omantunnontuskia asioista jotka eivät edes kuulu muille? Tämä on mun ja mun perheen elämä.

Ripsiseerumin valtakausi

Ripseni ovat olleet karmeassa kunnossa jo jonkin aikaa ripsipidennysten käytön takia. Kaikki ripsientekijät sanovat etteivät ripsipidennykset kuluta omia ripsiä mutta rohkenen olla eri mieltä asiasta. Olen käynyt usealla laitattamassa ripsiä ja joukossa on ollut alansa ammattilaisia sekä sitten niitä ei niin hyviä. Omat ripset on muutenkin lyhyet joten ripsipidennysten pois oton jälkeen on hyvinkin naku olo. Tuntuu,ettei ripsiä ole ollenkaan. Ne ovat oikeasti olleet niin lyhyet ettei saa edes ripsiväriä laitettua.  Odottaessani kuopusta oli pakko luopua ripsistä koska selkä ei kestänyt parin tunnin makaamista ripsihuollon yhteydessä. Annoin ripsien hengähtää vuoden verran ja laitatin ripset viime kesänä uudestaan töiden alkaessa. Ripset olivat kasvaneet sen verran,että niihin sai 10 mm pidennykset. Olihan se pettymys kun olin tottunut käyttämään 13-14 mm pidennyksiä mutta niillä oli mentävä. Nopeasti totuin lyhyempiin eikä ne tuntuneet hassummilta. Näyttävät tosin paljon luonnollisemmilta kuin ylipitkät.

Sain yhteistyön merkeissä Swiss Clinicalta ripsiseerumin kokeiluuni josta olen erittäin iloinen. Olen nimittäin miettinyt jo varmaan parin vuoden ajan ripsiseerumin ostoa mutta en ole vain raaskinut ostaa.  Nyt mulla on käsissä tuo heidän ripsiseerumi.Minua kiinnosti tuotteessa se,että sitä ei ole testattu eläimillä ja,että se sisältää vain luonnollisia ainesosia. Tärkeitä juttuja!  Tuloksia luvataan ja niitä jään odottelemaan. Toivottavasti ripseni vahvistuvat ja jaksavat kannatella paremmin pidennyksiä.Ennn ja jälkeen kuvaa on ripsipidennysten kera hankala laittaa koska muutoksiahan niissä ei varsinaisesti tule näkymään. Itse toki tulen huomaamaan tulokset siinä,että pidennykset toivottavasti pysyvät pidempään ja jos vaikka jossain vaiheessa saisin pidennyksiin lisää pituutta.:)

Swiss clinic tarjoaa myös teille lukijat mahdollisuuden hankkia ripsiseerumi alennettuun hintaan koodilla LashesFI. Käykäähän shoppailemassa. :) 

*Postaus toteutettu yhdessä Swiss Clinicin kanssa*

Canicross kisoihin valmistautumista

Canicross kisoihin valmistautuessa ei riitä, että minä olen hyvässä kunnossa vaan koirankin pitää olla. Koiran kuten minunkin pitää olla terve. Treenataan sekä juoksua, että käydään kaupungissa tekemässä ohitusharjoituksia. Koiran pitää pystyä ohittamaan juostessa muut koirat ilman pysähtelyä. Osassa koirajuoksukisoissa on yhteislähdöt jotka voivat olla todella stressaavia koiralle sekä juoksijalle jos koira a) on peloissaan muista koirista b) liian energinen (saa pelätä meneekö toisen koiran kimppuun). Jotkut koirat ovat vain niin innoissaan päästessään juoksemaan,että ne käyvät enemmän kuin ylikierroksilla. Ei kukaan kisoihin tuo aggressiivisia koiria mutta juurikin tuo ylikierroksilla meneminen tekee koirista hieman kaheleita.  Allaolevassa kuvassa mm. näkyy takanani oleva nainen joka saa pitää kovin kiinni koiratsaan ettei mene edelle olevan koiran luo. Claudia taas ihmettelee lähinnä maailman menoa.:D

Samalla kun treenaan ensimmäistä maratonia varten niin juoksen lenkkejä koiran kanssa. Koira pitää hyvin vauhtia yllä kun itse alkaa hyytymään ja vauhti hidastuisi yksinään juostessa.Vaikka tämä meidän Claudia ei olekaan nopeimmasta päästä oleva koira niin kyllä se minut pitää vauhdissa. Jos olisi koira joka vetää ihan täysillä kaikki lenkit niin voisi jäädä lenkit lyhyiksi. Ei täysillä jaksa pitkää matkaa mennä tai joku ehkä jaksaa mutta se en ole minä.:D Koiran täytyy myös osata vetää oikein ja tarvittaessa himmata vauhtia. Se,että koiralla ei ole jarruja ollenkaan on mielestäni huono juttu. Mitä vain voi sattua jolloin koiran on pysähdyttävä käskystä. 

Olen kaikki tai ei mitään ihminen jolloin myös haluan saada itsestäni aina vain enemmän irti. Saan suurta nautintoa ihan jo kotinurkilla juoksemisesta koirani kanssa mutta vielä enemmän nautin kilpailemisesta. Se tunne joka valtaa juuri ennen kisoja,kisojen aikana ja niiden jälkeen on mahtava. Alkuun jännittää niin ettei tahdo pysyä järjissään ja maaliin kun pääsee koittaa upea fiilis onnistumisesta. Sama onnistumisen tunne valtaa minut joka lenkin jälkeen jos lenkki on muuten sujunut hyvin. Koen onnistuneeni aina kunn edes olen lähtenyt lenkille. Se minkä matkan pystyn juoksemaan minäkin päivänä tuo vielä paremman tunteen. Jos juostaan parin kympin lenkki on fiilis jo ihan huikea.  Uusien polkujen löytäminen lähimetsistä tai ihan vain uuden reitin löytyminen on syy lähteä juoksemaan. Koiran kanssa ei tule pelkoa,että ainakaan eksyy yksin.:D Jos saisin valita niin juoksisin aina vain hiekkateitä ja polkuja pitkin. Asfaltilla juokseminen rasittaa mielestäni jalkoja paljon enemmän (voi olla ihan tottumiskysymys) ja metsässä juokseminen tuntuu kaikin puolin mukavemmalta.

Varusteista olen kirjoittanut aiemminkin ja voit lukea sen täältä. Varusteet sekä omat, että koiran on tärkeää olla sopivat. Älä lähde juoksemaan pitkää lenkkiä uusilla lenkkareilla! Sama koskee koiraa. Ei kannata laittaa uusia valjaita jos olette lähdössä pitkälle lenkille. Jos valjaat hiertääkin koiraa niin voi tulla pitkä matka kotiin kävellen ellei saa soitettua kyytiä kotiin. Mulla odottaa niken barefoot lenkkarit kesän juoksuja ja en malttaisi odottaa,että pääsen testaamaan niitä. En vain tiedä miten hyvin ne mahtaa toimia maastossa. Vielä kerran muistutus myös hyvän juoksuvyön hankintaan. Kannattaa panostaa laatuun.

Yksi huomionarvoinen seikka on myös tarkastaa,että koiran rokotukset on kunnossa. Onneksi tarkistin asian myös meidän koirien osalta sillä kummallakin on rokotukset menossa vanhaksi. Aika on jo varattu tälle kuulle joten rokotukset saadaan hoidettua kuntoon ennen kisoja.

Ennen kisoja kannattaa katsoa miltä kisapäivän sää näyttää. Huolehdi riittävästä nesteyttämisestä. Riittävä vedensaanti on koiran suorituskyvyn kannalta yhtä tärkeää kuin riittävä energiansaanti. Vedellä on myös suhteellisen suuri lämmönjohtokyky - toisinsanoen se sitoo lämpöä, jota muodostuu aineenvaihdunnan ja liikunnan seurauksena, ja osallistuu näin elimistön lämmönsäätelyyn. Esimerkiksi rekikoirien vedentarve voi olla jopa 5 litraa vuorokaudessa. "Kotikoirat"  taas haihduttavat 15-20 asteen lämmössä 0,5-7 grammaa vettä elopainokiloa kohti tunnissa. Nestehukka vaikuttaa laskevasti koiran suorituskykyyn ja palautumiseen ja jo kahden prosentin nestehukka eli 400 grammaa 20 kilon painoisella koiralla vaikuttaa negatiivisesti. Veri muuttuu "tahmeammaksi" ja sydämen on työläämpää pumpata sitä eteenpäin, jolloin myös muun verenkiertoelimistön työkuorma lisääntyy. Hidastunut verenkierto puolestaan viivästyttää ravintoaineiden kulkua työskenteleviin lihaksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koiran kyky jäähdyttää elimistöään heikentyy, jolloin ylikuumenemisen riski kasvaa. Lihakset eivät saa tarpeeksi ravintoa, jolloin koiran suorituskyky laskee ja palautuminen rasituksesta hidastuu merkittävästi.  Koiralle ei saa antaa ihmisille tarkoitettuja urheilujuomia koska koira ei hikoile kuten ihminen jolloin se ei menetä samoja suoloja. Nirsolle koiralle voi tarjota vaikka tonnikalalla maustettua vettä tai jotain muuta koiran herkkua tuomaan makua veteen.

Itselle kannattaa varata myös eväitä mukaan juoksulle (paitsi jos on kyseessä lyhyt matka). Matkan aikana kannattaa pitää neste- ja energiatasapaino kunnossa nauttimalla energiageeliä ja kaksi desiä vettä jokaisen viiden kilometrin kohdalla.Alle kympin kisoihin en itse ottaisi mukaan eväitä juoksun ajaksi mutta se on minun mielipiteeni.Energiageeleillä pärjää hyvin varsinkin jos muuten tankkaa vettä ja /tai urheilujuomaa huoltopisteillä. Canicross kisat ei ainakaan Suomessa ole kovin pitkiä joten aika vähällä pärjää niissä. Älä kuitenkaan kokeile kisoissa mitään uutta tuotetta sillä se voi koitua tuhoisaksi ratkaisuksi (bajamajoja ei välttämättä ole tarjolla pikku kisoissa).

Kuumana päivänä kannattaa varata vaikka pyyhe mukaan jonka voi kastaa viileään veteen ja levittää koiran päälle juoksun jälkeen. On niitä olemassa myös jäähdytyspeittoja jos haluaa hifistellä. Tuulettimet on myös kova sana kuumina päivinä. Kylmänä päivänä taas kannattaa olla mukana jotain lämmintä sekä itselle,että koiralle juoksun jälkeen. Juoksun aikana tulee varmasti kuuma mutta sen jälkeen tulee useimmiten kylmä. Itse ainakin kärsin siitä,että pitkän lenkin jälkeen iskee heikotus ja kylmä. Viluttaa vaikka olisi monta peittoa päällä.

Muista, että tärkeintä on viettää yhdessä aikaa koirasi kanssa. On se sitten huvikseen juoksua tai kilpailemista. Nauttikaa juoksemisesta. Juoskaa fiilistellen, vetäkää spurtteja tai mikä vain teidän rytmiin sopii. Lopuksi kiitos seisoo ja on kaikkensa antanut olo.:)

Luomua kotiin

Turun seudun luomukassiin laitettiin tossa jokunen aika sitten tilaus ja tavarat sai hakea kolmen päivän päästä kotiin. Valitsin hakupaikaksi tuon heidän myymälänsä koska halusin päästä näkemään mitä kaikkea siellä on myytävänä. Innoissani nuuhkin inkivääriä ja intiaanisokeria. Mielessä pyöri jos jonkinmoista reseptiä mitä pitää päästä kokeilemaan. Appelsiineista tein heti mehua koska jotain oli pakko päästä maistamaan.:)

Bataatti on hyvää ja saa helposti tehtyä vaikka maalaisranskalaiset.

Monessa paikassa on ruodittu onko ruoka kallista jos syö terveellisesti.  Mikä sitten on kenenkin mielestä kallista?  Seuraavaksi päästään kysymykseen mikä kenenkin mielestä on terveellistä?  Koen,että varsinkin luomu on kallista. Kauppalaskuissa on selvä ero jos ostaa luomua taikka ihan perus pöperöä. Tähän vuoden aikaan tuntuu, että kaikki salaattiainekset on kalliita. Tässä kun on kovasti koittanut panostaa siihen,että lautasella olisi mahdollisimman paljon kasviksia niin saa jatkuvasti käydä kaupassa.  Pyrin ostamaan ihan perus salaattiaineksia (salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, selleriä yms.) mieluummin kuin pakaste-altaasta kasvispusseja. Kyllä ostan niitäkin mutta miten ne voikin aina kaikki maistua ihan samalta vaikka olisi eri kasviksia. :( Olen huomannut,että mun kasvis intoilut mysö loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin jos syön pakastekasviksia  (paistettuna tai uunissa tehtyinä). Salaattiin voi lisätä sentään siemeniä, fetaa, aurinkokuivattua tomaattia tai jotain muuta makua. Mieluummin teen sitten wokkivihanneksia ihan tuoreista kasviksista mutta se vaatii enemmän aikaa päivästä ruuan tekoon.

Välillä mietityttää koko luomuhössötys. Kaikki pitää olla luomua. Ei riitä enää pelkkä ruuan terveellisyys. Pitää hifistellä missä on eniten sitä ja tätä niin sitä pitää ostaa saadakseen kaikki mahdolliset ravintoaineet. Myönnän itsekin syyllistyneeni tähän aina välillä kun mediassa kerrotaan jostain yber terveellisestä tuotteesta/kasviksesta tai hedelmästä. Pakkohan sitä on kokeilla.:D


Mitä mieltä te olette luomuruuasta? Suositteko luomua?

Elämäntapamuutos alkaa nyt ja arvonnan voittajat

Kirjoittelin aiemmin ajatuksistani mitä tavoitteleminen kohti maratonia herättää ja tänään juttu jatkuu painonpudotuksen parissa. Viime vuosi meni kutakuinkin painon kanssa kamppaillessa ja marraskuussa alkoi ote lipsumaan todenteolla. Oli aika laittaa painonpudotusprojekti jäihin koska selvästikään motivaatiota ei ollut ja stressatessa paino vaan nousee joten ei kannata silloin pudottaa painoa.  Onneksi annoin itselleni aikaa koska nyt olen päästänyt itseni pisteeseen josta on päästävä pois. Parin kolmen kuukauden "mässäily" on tuottanut tulosta ja olo on ollut karmea. Sokeririippuvuus aiheuttaa niin huonon olon kuin huonon ihonkin. En halua elää sellaista elämää jossa itsellä ei ole hyvä olla joten nyt alkaa taistelu läskien karistamiseksi.

Koska kaikki on kiinni lähinnä siitä miten syön ja miten paljon on aika kaivaa talousvaaka kaapista. Rakastan hyvää ruokaa (kukapa ei) ja syön useimmiten liian paljon siihen nähden mitä kulutan. Tällä hetkellä treenikerrat ovat olleet aika minimaaliset joten pitäisi syödä paljon vähemmän. Tiedän,että dieetillä ei tarvitse syödä parsaa ja kanaa mutta onhan niiden tekeminen niin paljon helpompaa kuin hifistellä hienoja annoksia. Katsoin eilen Jutan superdieetti ohjelmaa ja siinä laihduttaja sanoi juuri sen mitä itsekin olen ajatellut. Laihduttaessa ruuanlaittoon menee yllättävän paljon aikaa. En ole koskaan tykännyt tehdä pakastimeen ruokaa valmiiksi enkä aio niin tehdä nytkään. Haluan syödä tuoretta ruokaa ja se vie ikävä kyllä aikaa. Haluan kuitenkin säilyttää hyvän suhteen ruokaan enkä tehdä sitä virhettä ruoka alkaa maistua pahalle ja syöminen vähenee äärimmäisyyksiin jolloin olen taas pulassa. Tarkoitus on muuttaa elämäntapoja ja samalla pudottaa painoa eikä vain laihtua tavoitteeseen. Mutta koska olen nainen ja painolukema on tärkeä niin olen päättänyt tähdätä lähemmäs 60 kiloon kesäkuun 1. päivään mennessä. Siinäpä tavoitetta kerrakseen mutta auttaa taatusti minua maratonin juoksemisessa koska liikakilot eivät ole kuin rasitteena juoksussa.

Aion panostaa ruokaan kunnolla enkä vain jättää hiilihydraatteja pois ja syödä ylenmäärin rahkaa. Ei ei. Olemme perheenä miettineet siirtymistä luomuruokaan mutta eihän sekään takaa terveellistä ruokaa jos kaiken uittaa kermassa. Ruuantekotapoihin on siis tultava muutosta jos haluaa elää terveellisesti ja vieläpä laihtua. Kaikkea ei tarvitse aina paistaa voissa ja lisätä kermaa. Elämäntapamuutos alkaa tästä ja jää pysyvästi. Ei enää kikka kolmosia ja ihmedieettejä vaan perus suomalaista ruokaa terveellisesti tehtynä. En ala ituhipiksi ja syö vain vihersalaattia sekä lihaa vaan nyt täytyy katsoa enemmän mitä suuhunsa laittaa. Olen lukenut Kaisa Jaakkolan kirjoittamaa kirjaa hormoonitasapainosta ja saanu hyviä vinkkejä. Kirjaa lukiessa tulee sellainen olo,että kaikki vaikuttaa kaikkeen joten on entistä tärkeämpää miettiä mitä syö.

Tällä kertaa motivaatio pitää hakea täysin itsestäni koska en ole hankkinut uutta jäsenyyttä mihinkään kuntokeskukseen Satselixian jäsenyyden loputtua viime vuoden joulukuussa. Sporttipassin sain uuden työpaikan etuutena ja pitäisi keksiä paikka jossa sitä käyttää. Juoksu ja kotitreenit toimivat innoittajina tässä elämäntapamuutoksessa näin alkuun. Katsotaan sitten myöhemmin mitä ja missä päätän jatkaa salitreenaamista. Vinkkejä Turun kuntosaleista otetaan vastaan.;)

Nyt on aika arpoa kaksi onnellista voittajaa jotka pääsevät Brandan verkkokauppaan shoppailemaan. Nämä onnekkaat ovat  Hukkakukka sekä Jelena. Olen heihin yhteydessä sähköpostitse. Onnea! :)