perjantai 28. maaliskuuta 2014

Uskomatonta mutta totta

Motivaatio laihdutuksen suhteen on ollut tosi hukassa viime päivien aikana. Olen vain herkutellut ja potenut morkkista. Miten voikin motivaatio kääntyä päälaelleen muutamassa päivässä? Paino on tosin pysynyt samassa lukemassa varmaan jo neljän viikon ajan mikä kismittää todella paljon. Nyt pitäisi vain keksiä mitä tehdä toisin jotta paino lähtisi taas laskuun.

Kävin sentään tiistaina parissa jumpassa, keskiviikkona treenasin kotona ja eilen kävin hölkkäämässä kaverin kanssa. Sain taas hieman lisäpuhtia kun huomasin, että jaksoin hölkätä 7 kilsan lenkin. Minulle tuo on jo pitkä matka mutta nälkä kasvaa syödessä ja seuraavaksi voi yrittää taas hieman pidempää lenkkiä. Luulin myös, etten pysty puhumaan lenkin aikana ja hieman jo kadutti, että lähdin kaverin kanssa kun yksinkin olisi voinut mutta hyvin pystyin puhumaan. Sain tsempattua kaverini hölkkäämään ylämäet joita on monta ennen kotia. Hän oli varma, että jos juoksee mäet niin kuolee ennen kotia. Ei kuollut ja jaksoi juosta.:D

Ensi viikolla alkaa uudet kujeet painonpudotuksen suhteen, mutta siitä lisää sitten ensi viikolla. :)

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kateellisuuttako?

Eilen tuli jumppaa ennen puheeksi kaverin kanssa anoreksia. Kaverilleni oli kerrottu kuinka vakava sairaus anoreksia on, ihan kuin hänellä olisi se vaikka on pudottanut 9kiloa päästääkseen normaalipainoiseksi.  Mikä siinä on ettei toisen pudotetuista kiloista voi olla iloinen? Miksi pitää heti epäillä, että menee liian pitkälle urheilu jos käy viisi kertaa viikossa jumpassa? Tai on anoreksia jos syö terveellisesti? Ollaanko me ihmiset vain niin kateellista porukkaa, että heti kun joku onnistuu niin pitää lannistaa sen onnellisuus. "Eihän kukaan saa olla onnellinen saati laiha jos minä en ole. "

Tämän laihdutusprojektin aikana olen saanut liudan kysymyksiä kavereilta ja sukulaisilta, jotka enemmän tai vähemmän kyseenalaistavat projektini. Alkuviikosta kysyttiin miksi haluan laihduttaa? Johon vastasin, että en ole tyytyväinen itseeni ja haluan kesällä bikini kunnossa. Jatkokysymyksenä esitettiin miksi pitää olla bikini kunnossa? Olenhan jo naimisissa joten en kai enää miesten takia laihduta.  En tosiaankaan laihduta mieheni takia vaan itseni takia. Miksi en laihduttaisi jos en ole tyytyväinen itseeni? Jos minulla nyt on aikaa laihduttaa ja urheilla niin teen sen nyt, enkä kesän jälkeen jolloin paluu töihin koittaa. Seuraavaksi oletettiin, että olen jo normaalin painoindeksin sisällä mikä sekään ei pidä paikkaansa. Vielä olisi kolmisen kiloa jäljellä pääsyyn normaaliin painoindeksiin. Se ei vaikuta paljolta mutta itselleni se on iso porras jonka yli on päästävä.

Huvittavinta on se, että moni kyselee ruokavaliosta ja liikuntamääristä mutta vain muutama on huomannut, että terveelliset elämäntavat ovat tuottaneet tulostakin.  Eihän sillä ole mitään merkitystä vaikka kukaan ei huomaisi minun laihtuneen mutta se toki tuo lisä motivaatiota.  En ole kehujen metsästelijä enkä sellaiseksi aio ryhtyäkään, mutta kehut silloin tällöin nostaa itsetuntoa.

Se huomataan kyllä heti, jos muutaman extra kilon olet saanut hankittua mutta muutaman pudotetun kilon hävitystä kukaan ei huomaa.  Extra kiloistasi puhutaan taatusti selän takana ja mietitään varmaan raskaudenkin mahdollisuutta.  Laihduttaessasi taas puhutaan kuinka yli on urheilu hulluutesi mennyt ja miten se kuihtuu silmissä. Tosin minun tapauksessani kuihtuminen on vielä hyvin hyvin kaukana. Miksi on niin vaikeaa kehua jonkun upeaa laihdutus rupeamaa? Miksi siitä pitää heti alkaa vääntämään kaikenlaista moskaa? Minä en ainakaan pidä siitä, että laihdutukseni syitä aletaan arvioimaan, että onko ne päteviä. En voi sille mitään, että en viihdy tämän kokoisessa kropassani. Olenko itsekäs jos haluan mahtua trendikkäiden vaatekauppojen vaatteisiin? Taidan olla myös täysin hölmö kun haluan mennä bikinit päälle uimarannalle saatuani kaksi lasta. Tarkoittaako lasten hankkiminen myöskin uimapuvun ostoa? Ei tarkoita. Jokainen taplaa tyylillään mutta minä haluan myös näyttää hyvältä niissä bikineissä kesällä ja se ei tarkoita kuihtunutta luurankoa vaan lihaksikasta    naisellista vartaloa. :)





tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kiusalliset herkut

Viikko hurahti nopeammin kuin edellinen viikko ja sekin meni minusta nopeasti. Jumpassa ja salilla on tullut käytyä tällä viikolla reippaaseen tahtiin. Kyläilty on ja meillä on käynyt kyläilijöitä. Josta päästäänkin päivän aiheeseen. Miten välttää kiusallinen tilanne kavereiden luona kun et halua syödä herkkuja? Täytyy myöntää, että onneksi menemme koko perhe ja mieheni voi syödä herkkuja minunkin edestäni. :D Muuten en edes välittäisi koko asiasta, mutta olemme menossa sinne ensimmäistä kertaa kylään meidän parisuhteen aikana ja nämä ovat mieheni kavereita.  Omille kavereilleni kehtaisin jo kutsu vaiheessa sanoa, että kahvi riittää. En ihan ehdoton ole ollut herkkujen suhteen mutta en haluaisi kokea sitä morkkista joka päivä herkun syömisestä. Miten voikin tulla niin kamala morkkis herkuista? Onko se vaan sitä, että tietää niiden olevan kielletyllä listalla ja vähän niinkuin salaa menisi syömään?:D  Olen aiemminkin todennut, ettei se yhden päivän lipsuminen ole haitaksi painonpudotukselle mutta kun ei se yleensä jää yhteen päivään vaan parin viikon päästä huomaa edelleen lipsuvansa. Se on minun heikkouteni. Ei saisi lipsua ollenkaan.

Ensi kuussa tulee parikin hankalaa tilannetta ruokailujen suhteen kun pitäisi mennä ravintolaan syömään ja vielä viikon siellä kaksi kertaa. Olen miettinyt rankemman dieetin aloittamisista ja sen aloittaminen ajoittuisi juurikin hieman ennen näitä ravintola reissuja. En haluaisi heti pilata dieettiä josta maksan mutta en haluaisi perua näitä reissujakaan. Siinäpä vasta pulma. Kumpi on tärkeämpää laihdutus vai kavereiden näkeminen. Voisinhan toki mennä ravintolaan ja olla syömättä mutta sekin tuntuu tyhmältä. Varsinkin kun olen sen toisen ruokailun jo maksanut.  Teenkö saas kärpäsestä härkästä?


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Täytetty kesäkurpitsa

Täytetty kesäkurpitsa on yksi helpoimmista ruuista jonka tiedän. Olin ostanut kaksi kesäkurpitsaa koska olivat tarjouksessa ja jääkaapissa oli valmiina paistettua jauhelihaa. Halkaistaan kurpitsa ja kuoritaan sisällys pois. Sisälmyksen voisi hyvin paistaa jauhelihan tai broilerisuikaleiden kanssa. Täytetään kurpitsa jonka jälkeen olen laittanut sekaan vielä kananmunan. Sen voi jättää pois tai laittaa lisukkeeksi vielä esimerkiksi fetajuustoa tai juustoraastetta. Kevyessä versiossa olen jättänyt juustot kokonaan pois ja silti on maistunut hyvältä.  Täytettä kannattaa muokata oman maun mukaan mieleiseksi koska sinnehän sopii melkein mikä vaan kun itsestään kesäkurpitsa on aika mautonta.


torstai 20. maaliskuuta 2014

Voimaharjoittelu- anatomia kirja

Tilasin uuden kirjan jo itseasiassa pari viikkoa sitten ja mutta nyt vasta ehdin perehtymään siihen. Kirja on voimaharjoittelu- anatomia ja sen on kirjoittanut Pat Manoccha. Kirja on mielestäni hyvä tämmöiselle aloittelijalle, jolla ei ole kamalasti tietoa salilla tehtävistä liikkeistä.  Kirjassa on harjoitusten kohdalla  selkeät ohjeet ja hyvät kuvat siitä mihin lihaksiin liike kohdistuu.  Kirjassa on myös 12 malliharjoitusohjelmaa; aloittelijalle, keskitasolle ja edistyneelle neljä kullekin.  Vielä kun olisi aikaa tehdä näitä treenejä kotona. :D Pitää ottaa ylös paperille osa liikkeistä ja tehdä niitä salilla oman ohjelman lisäksi. Saa sitten jotain vaihtelua siihenkin.


Juokseminen

Päätin eilen juosta kaverin luota kotiin. Olin ottanut lenkkivaatteet mukaan ja vielä monen kahvikupillisen jälkeenkin halusin juosta kotiin.  Musiikkia korville ja menoksi. Hyvin taittui 4 kilometriä näin aloittelijalta joka ei ole juossut kuin juoksumatolla lämmittelynä.  Olin ihan fiiliksissä kotiin päästyäni koska uudet lenkkitossuni saivat minut melkein liitämään.  Askel nousi kepeästi ja jaksoin jopa hölkkäillä suht ripeään tahtiin. Jotain hyötyä on siis aerobicista tunneista ollut.  Nyt uskallan seuraavaksi lähteä kokeilemaan kuuden kilsan lenkkiä.:)

On kivaa huomata ihan uusia juttuja itsestään ja se, että uskaltaa lähteä kokeilemaan itselleen uutta lajia. Vaikeaksi vain käy se, että miten aika riittää kaikkeen kun on  niin paljon eri asioita haluaisi tehdä.  Mieluummin kuitenkin olen kokeilunhaluinen kuin, että jäisin vain tekemään yhtä ja samaa.
Tosin asiat jotka ennen ovat tuntuneet tylsiltä kuten salilla käynti, onkin nykyään ihan hauskaa. On mahtavaa huomata kuinka nopeasti kehittyy ja jaksaakin tehdä isoimmilla painoilla eikä jämähdä niihin tuttuihin painoihin ja siihen tuttuun 3*15 sarjaan. Itse olen syyllistynyt tähän niin monen vuoden ajan, että oikein hävettää. Olen muunmuuassa käynyt useamman vuoden ajan erilaisissa jumpissa ja aina tehnyt kolmen kilon painoilla.  Nyt kun aloitin vuoden alusta taas ryhmäliikunnassa käynnin niin tein kerran kolmosilla ja siirryin nelosen painoihin. Huomattuani, että jaksan niilläkin ihan hyvin niin joihinkin liikkeisiin voisi jopa ottaa viitoset.:)








keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kehonkoostumusmittaus

Liittyessä jäseneksi elixiaan saa kaksi kertaa tavata personal trainerin. Olen kerran jo yhdessä treenannut pt:ni kanssa ja tänään oli vuorossa toinen kerta. Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi taustojani mm. harrastukset, synnytykset, painotavoite ym. Pt kyseli myös toiveistani missä asiassa hänen apuaan tarvitsen. Kerroin toiveistani saada salilla tehtäviä hyviä liikkeitä käsille ja yläkropalle.  Alakroppaa on kuitenkin se joka eniten on koetuksella jumpissa joten en ainakaan vielä kaipaa siihen muutosta. Tällä toisella kerralla keskityttiin keskivartaloon joka myös oli toiveeni. Pyysin myös saada kehonkoostumusmittauksen. Olin jännittänyt sitä jo pari viikkoa tai lähinnä rasvaprosentin tulosta. Rasvaprosenttihan kertoo rasvan määrän prosentteina koko kehon painosta ja sanotaan, että se olisi  parempi mittari ylipainon arviointiin kuin painoindeksi.Tässä tulokseni:
Rasvaprosentti 32,5%
Rasvamäärä 23,6kg
Rasvaton massa 49,1 kg
Lihasmassa 46,6kg
Kehon nestepitoisuus 34,8kg
Kehon nestepitoisuus prosentteina 47,9%
Luumassa 2,5kg
Lepoaineenvaihdunta 1492 kcal
Kehon fyysinen ikä 39
Keskivartalolihavuus 4
Painoindeksi 26,1

Olen yllättynyt tuloksista mutta en positiivisesti. Oletin, että rasvaprosentti olisi ollut matalampi, mutta nyt on ainakin jotain mikä motivoi vielä lisää lähtemään ylös ulos ja jumpalle.  Painon tiesinkin ja painoindeksin mutta loput olivat yllätyksiä. Tämä tehtiin tanita laitteella joka ei niin kokonaisvaltaisesti mittaile. Pitää vuoden lopussa käydä uudelleen ja katsoa mitä muutosta on tapahtunut.

Mittauksen jälkeen keskityttiin sitten itse treeniin. Puoli tuntinen meni hyvin nopeasti ja olisinkin voinut tuplata ajan saadakseni lisää treeniä. Sain kokeilla hieman erilaisia tekniikoita keskivartaloon kohdistuen ja nyt todella tuntuu, että on jotain tehnytkin. Lapaluissa tuntuu tosi kireältä venyttelyistä huolimatta.  Illalla pakko venytellä lisää paremmalla ajalla. :)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Tiistain fiilikset

Eilen oli lepopäivä ja tänään heti aamusta kirmasin elixiaan. Pikkuinen salikaverini tosin nukahti jo ennen lähtöä. Hyvin oli taas mennyt lapsiparkissa vaikka aina jännitän, että koska minut haetaan pois.





Ensin oli vuorossa heart beat, joka on puolen tunnin intervallijumppa. Olen käynyt tammikuusta asti tässä jumpassa ja nyt huomaa kunnon jo selvästi kohonneen kun jaksaa PALJON paremmin. Syke nousee edelleen korkealla mutta se ei menoa haittaa koska ei tule sellaista "kuolema kuittaa" olotilaa. Kerroinkin kun minulla meni selkä tässä samaisessa jumpassa lauantaina. En pystynyt hyppimään yhtään. Nyt kun olen viikonlopun aikana ottanut tulehduskipulääkettä ja venytellyt pakaroita niin ei hypyt tuntuneet missään. Minullehan tämä vaiva on jo tuttu ja tiesin mistä selkäkipu johtuu. Kuopuksen syntymän jälkeen selkäkipu oli jotain ihan uskomatonta ja kävin lääkärissä joka määräsi fysioterapeutille. Siellä sain hierontaa ja sähköhoitoa. Yllätykseksi selän hieronta ei tuntunutkaan pahalle vaan jumissa olikin pakarat. Olin ilmeisesti jännittänyt synnyttäessä koko kropan ihan jumiin. Itku meinasi hieronnan aikana tulla, mutta jo  parin kerran jälkeen alkoi helpottaa. Venyttelyt, hieronta ja liikunta auttoivat niin, että tämä oli nyt vasta ensimmäinen kerta hierontojen jälkeen kun selkä kipeytyi taas. Aikaa edellisestä on kuitenkin parisen kuukautta. Tämä toimi nyt ehkä taas jonkinlaisena muistutuksena itselle, että pitää AINA muistaa venytellä. Olen aika laiska esimerkiksi salin jälkeen itsekseni venyttelemään.

Jumpan jälkeen jäin vielä salille tekemään vatsat ja ojentajat. Yläkropan treenaaminen on minulle paljon mielekkäämpää kuin alakropan. Nyt olen sentään hieman edistynyt asiassa ja uskaltautunut jopa jalkaprässiin. :D Yläkroppani on muutenkin ollut aina paremmassa kunnossa johtuen työstäni ambulanssissa josta tosin olen ollut viimeiset kolme vuotta joko sairas-, äitiys- tai opintovapaalla. :D Jokatapauksessa työhön paluu koittaa loppu vuodesta joka toimii kyllä hyvänä motivaattorina koska siellä ei rapakunnossa pärjää. Tässä tämän hetkinen tilanne yläkropan suhteen.





Nyt vasta kuvia katsoessa tajuan, että onhan sitä jotain lihasta tullut näkyviin eli ihan turhaan en ole jumpissa ja salilla käynyt. Selästä en saanut itse otettua onnistuneita otoksia joten se tulee myöhemmin kun saan miehestäni apua kuvien ottamiseen.

Huomenna on vuorossa pt:n kanssa "treffit" jonka jälkeen jään vielä salille tekemään jalkatreenin. Pt: n tapaamisesta kerron huomenna lisää ja kehonkoostumusmittauksen tuloksista. Jos niitä uskaltaa jukaista.:D

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Uni

Lepo ja uni on todella tärkeää. Sanotaan, että vähäinen uni altistaa lihomiseen. Nukkuminen on myös olennainen osa lihasten muodostumista ja ylläpitoa.  Väsyneenä ei jaksa liikkua ja helpommin sortuu epäterveellisen ruokaan. 

Uskon, että kunnon yöunet parantaisivat minunkin treenejä mutta minkäs teet kun on pienet lapset jotka heräilevät useasti yössä. En saa millään nukuttua kunnon pitkiä yöunia vaikka menisin ilta kahdeksalta nukkumaan. Yöherätysten jälkeen on vaikeaa saada unen päästä kiinni ja voin pyöriä sängyssä pitkän tovin ennen nukahtamista. En ole koskaan ollut yökukkuja vaan mieluummin mennyt yhdeksältä nukkumaan ja herännyt aamulla aikaisin. Meillä herätään joka aamu ennen seitsemään ja se ei johdu minusta vaan joko lapsista jompikumpi herättää tai koirat herättävät. Meidän koirilla on ärsyttävä tapa tulla heti herättämään jos liikkuu sängyssä. Heidän mielestään silloin on vähintäänkin heidän ruoka-aika ja pitäisi myös päästä ulos. No mutta takaisin uneen. Painoni on pudonnut lähes samaan tahtiin koko alkuvuoden jonka dieetillä olen ollut. Tippuisiko paino sitten vielä enemmän paremmilla yöunilla? En usko, koska nyt on tippunut viikossa 500-1000g. Ja siihen pitääkin olla todella tyytyväinen. 

Olen tällä hetkellä todella motivoitunut liikkumiseen ja huonoilla yöunillakin olen jaksanut treenata sekä hoitaa kotihommat. Tuntuu, että treenipäivinä energiaa on vaikka muilla jakaa ja tulee touhuttua paljon enemmän kuin lepopäivinä, tosin niinhän sen kai kuuluukin mennä. Lepopäivä on lepoa. :D Pidän tästä nykyisestä minästäni joka jaksaa touhuta enemmän kuin ennen. Kiukuttelupäivät ovat hävinneet lähes olemattomiin ja miehen kanssa tulee riideltyäkin vähemmän. :D  Olen ylpeä itsestäni ja minussa tapahtuvista muutoksista!

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Lauantai kuulumisia

Mitä mahtavin fiilis taas. :) Kävin heti aamusta heart beatissa ja fitballissa.  Moneen vuoteen ei ole fitballissa tullut käytyä mutta nyt se oli juuri sopivaan aikaan joten päätin mennä kokeilemaan.  Se olikin mukavaa vaihtelua niihin muihin jumppiin joissa tulee käytyä. Pitäisi ostaa kotiinkin jumppapallo jotta voisin treenata kotona myös.  Alaselkäni on jostain ottanut nokkiinsa ja heart beatissa huomasin, ettei pysty kyykkyyn menemään. Se ei ollut mukava fiilis kun tiesin, että kyykkyhyppyjä tulee vielä paljon. Itseasiassa kaikki hypyt tuntuivat pahalle mutta varsinkin tasakyykkyhypyt.  Pystyin kuitenkin olemaan loppuun asti ja ajattelin ettei fitballissa varmaan tulee sellaista joka ottaa selän päälle. Kuinka ollakaan siellä tehtiin myös kyykkyjä. Tasakyykkyjen sijaan tein askelkyykkyjä koska niissä ei selän kipu tuntunut. Lähtiessäni elixiasta olin kyllä aika rampan oloinen mutta nyt taas tuntuu jo paremmalta.  Huomenna pitää ottaa rauhallisemmin ja antaa selän vähän levätä.  :)

Tänäänkin party party päivä ja innolla jo odotan iltaa. Kivaa valmistautua kun ei nykyään tule enää niin usein laitettua viimeisen päälle.  Isäni soitteli ja taisi hieman jännittää iltaa kun ei mitään asiaakaan tuntunut olevan. :D  Toivottavasti ilta sujuu hyvin myös täällä kotona. Toinen poikani kummeista tulee vahtimaan riiviöitämme. Siinä riittää hänelle touhuttavaa kun yrittää syöttää toista ja samalla saada toisen syömään joka on päättänyt ettei halua syödä.  Nukkumaanmeno on sentään helpottunut nykyään mutta siihenkin saa aikaan kulumaan jos liian väsyneiksi pääsevät.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Juhlahumussa mietin syömistä

Tänään on vuorossa isän 60-vuotis syntymäpäiväjuhlat.  Saan vihdoinkin käyttää kotelomekkoa jonka olen ostanut jo vuonna 2010 ja se on vain kerran ollut päälläni. Ei ole ollut mitään sellaista tilaisuutta jossa sitä olisi voinut käyttää. Se on liian tavallinen häihin mutta liian siisti taas jokapäiväiseen käyttöön. Syntymäpäiväjuhlat on siis mitä mahtavin tilaisuus käyttää sitä.  Kyseinen mekko jopa mielestäni näyttää hyvältä päälläni. :)

Se asia mistä olen huolissani on syöminen. Juomisesta en ole huolissani koska menemme autolla ja toimin kuskina.  Syömisestä onkin vaikeampi pidättäytyä. Äiti kovasti kyseli, että mitä voin syödä. Kuulosti jopa huolestuneelta, että syönkö ylipäätään mitään. :D Kertoi tekevänsä salaattia ja suolasta piirakkaa joita lupasin syödä. Makeat leivokset ym. saa jäädä muiden murheeksi. :D Ei se dieetti päivästä mene pilalle mutta en osaa sitten lopettaa lipsumista jos yhtenä päivänä lipsun. Olen mieluummin tiukka koko ajan. Haluaisin omata vielä paremman itsekurin, jotta lipsumista jäisi kokonaan. Soisin sen, että suunnitellusti voisin jonain päivänä syödä juuri sitä mitä haluan.

Syöminen ja diettaaminen ovat tällä hetkellä melkein joka blogin otsikoissa. Paljon kirjoitetaan superfoodista ja luomusta ym. Terveys ruuasta.  Kaikki se mikä ennen miellettiin terveelliseksi kuten peruna ja kala ei kuulukaan enää kenenkään ruokavalioon.  Lisäravinteita ja vitamiineja syödään kaksin käsin vaikka varmasti suurimman osan niistä saisi ihan syömällä normaalisti. Toki allergiat rajoittaa syömistä jolloin joutuu turvautumaan kaupan purnukoihin mutta sen vielä ymmärrän.

Kaveripiirissä on viime aikoina myös ollut jatkuvasti puhetta syömisestä tai lähinnä siitä mitä kukin syö.  Hiilihydraatit ovat ihan nou nou ja kasviksia taas kaikki syö suuria määriä.  Se mikä eniten on puhuttanut on painon jumitus laihduttaessa. Mitä pitäisi syödä lisää tai pitäisikö syödä vähemmän? Liikkua enemmän tai vähemmän? 

Tässä lähtö fiiliksissä. 

torstai 13. maaliskuuta 2014

Mysteeri vihko

Miksi suurimmalla osalla salilla kävijöistä on vihko mukana? Mitä sinne jatkuvasti kirjoitetaan?  Näitä asioita ihmettelin ollessani xyclingissa. Olin ennen tosi innostunut xyclingista mutta nykyään se tuntuu ihan järkyttävän tylsältä touhulta joten tulee sitten samalla seurattua mitä ihmiset salilla tekevät. Ja nehän kirjoittavat koko ajan jotain vihkoonsa.  Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi painomäärät voi kirjoittaa ylös mutta jos käy monta kertaa viikossa salilla niin eikö silloin muista millä painoilla on viimeksi tehnyt.  Ehkä olen vielä liian aloittelija sali touhussa. :D

Kävelyllä on käyty vaunujen kanssa, xyclingissa ja vieläpä vähän kävin heiluttelemassa rautaa salin puolella. Tällaista  tänään. Huomen aamusta sitten steppi tunnille sekä keskivartaloon keskittyvälle tunnille. Sen jälkeen on vuorossa likemmäs 40 muffinsssin leipomis urakka isän syntymäpäiväjuhliin. Toivottavasti pystyn pitämään sormeni aisoissa muffinseista. :)


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Jumppakassin sisältö

Ostin pari viikkoa sitten uuden kassin jumpparomppeille. Stadiumista löytyi pirtsakan värinen ja juuri sopivan iso,jotta kaikki tarvittavat romppeet mahtuu sen sisälle.


Naisillahan on tapana kerätä laukku täyteen tavaraa ja aloin pohtimaan löytyykö jumppakassistani turhaa tavaraa. Toisaalta naisillahan ei ole mitään turhaa. :D



Kuten kuvasta näkyy niin aika vähän siellä kassissa on tavaraa. Kuvasta tosin puuttuu proteiinipatukat joita minulla melkein aina on kassissa mikäli "heikko happi"-olotila iskee.Jos ihmettelette miksi minulla on lukko mukana kassissa niin johtuu siitä, että elixian kaikissa liikuntakeskuksissa ei ole valmiiksi lokeroissa lukkoja. :( Musta kannellinen pikku purkki on bare mineralsin puuterimaista peittävää ainetta. Vaseliinipurkki on mukana kuivuneisiin huuliin. Kylmät ilmat kuivattaa huuleni ja jumpan jälkeen monesti kirvelevät kunnolla jolloin on pakko saada niihin jotain. Ylimääräiset jumppahousut löytyy sekä kengät, juomapullo,hikipyyhe ja sykemittari.  Suihkutarpeita ei kassista löydy koska käyn aina kotona suihkussa. Olen todennut sen helpommaksi kuin, että odottelisin pääsyä kuntokeskuksen suihkuihin joihin on aikamoinen tungos jumppien jälkeen.  Tosin minulla on vielä testaamatta elixian spa- puoli kokonaan. Jonain päivänä kai voisin mennä vaikka saunaankin. :)

Löytyykö sinun jumppakassista jotain mitä luulet,että muilta ei taatusti löydy? :)

Motivaatio

Tuo iänikuinen kysmys mikä minua motivoi? Tämä kuva kertoo mikä minua motivoi. Varsinkin kohta joka kertoo vaatteiden sopimisesta päälle. Kyllä se motivoi laihduttamaan kun on käynyt vaateostoksilla ja tulee tyhjin käsin kotiin. Mikään ei näyttänyt sopivan päälle tai näyttänyt hyvälle jos jonkun  vaatteen sai ängettyä päälle. Kaikesta kun ei voi syyttää sovituskoppien valoja. :D Juhlavaateostokset on se pahin kerta kun on pakko löytää vaate mutta a) taloudellinen tilanne ei anna myöden ostaa haloselta 150€ mekkoa b) juuri sinun kokosi on loppu (kaikista kivoista mekko malleista) c) löydät ihanan mekon jonka väri on aivan väärä sinun kokoisellesi.




Olen  huomannut, että motivaationi ei ole yhtä hyvä salilla kuin jumpassa. Teen selvästi kovemmin töitä jumpassa kuin mitä itsekseni salilla. Mikä siinäkin sitten muka on niin vaikeaa, ettei voi salilla tehdä tosissaan.  Yritän kyllä ja teen niin isoilla painoilla kuin vaan jaksan jolloin viimeinen sarja on aina ihan tuskaa. Silti salilta poistuessa ei ole sellainen olo, että olisi kaikkensa antanut.   Olenko sitten antanut kaikkeni jos ei siltä tunnu?

Ryhmäliikunnan vetäjällä on myös suuri merkitys  minun motivaatioon.  Jos jumpan vetäjä ei itse tee mitään ( kyllä olen ollut sellaisellakin tunnilla) niin miksi sinäkään tekisit täysillä? Energinen ohjaaja taas saa aina kaikki mukaansa sporttisen menoon.  Jumpan vetäjän ulkonäkö on myös asia mikä on kaveripiirissä saanut puhetta aikaiseksi.  Motivoiko sinua treenattu ohjaaja paremmin kuin pullukampi ohjaaja? Onko ulkonäöllä tässä tapauksessa merkitystä?  Sama asia on pyörinyt jutuissa koskien pt:tä. Saako treenattu pt sinut motivoituneeksi laihduttamaan paremmin kuin pullukampi pt?  Jos pt itse on pullukka niin tuleeko sellainen olo, ettei hän tiedä asiasta mitään jos ei kerran itse ole viitsinyt tehdä asian eteen mitään. Minua ainakin ohjaajan ulkonäkö motivoi treenaamaan entistä kovemmin.  Haluan sen mielikuvan, että minäkin voisin joskus näyttää yhtä hyvältä. Ehkä jonain päivänä se voikin olla totta. 


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Hyvä fiilis

Pidän maanantaisin punnituksen ja olihan se paino taas -500g matalampi kuin viime viikolla. Koko ajan lähestyy tavoitepaino joka on enää 7,7 kilon päässä. Kesään mennessä on tuo ylimääräinen karistettava.

Eilisten jumppien jälkeen on ihan mahtava fiilis.  Ensimmäinen jumppa oli 30 minuutin cardio jossa kyllä hiki virtaa ihan reippaasti. Jaksoin paremmin kuin yleensä mutta kaloreita ei ollut kulunut yhtä paljon kuin aikaisemmin. Eikä niillä kaloreita niin väliä ole kunhan mielenkiinnosta pidän sykemittaria aina päällä.  Seuraavana vuorossa oli 30 minuutin keskivartalotreeni. Tämä tunti koostuu lähinnä punnerruksista, lankusta ja vatsoista. Tehokas tämäkin. Koska olimme ahneita niin jäimme vielä 3d strenght tunnille joka on kestoltaan 55 minuuttia. Tämä tunti on toiminnallinen voimaharjoitustunti jossa harjoituksia ja liikkeitä yhdistetään kehon kolmella tasolla. Kerran aikaisemmin olen saman setin vetänyt ja siinä saa koko keho hyvän treenin.  :) 

Tänään kroppa saa levätä ja huomenna jatkuu.Tässä asennossa tekisi mieli viettää tämä päivä.



lauantai 8. maaliskuuta 2014

The keys to happiness

Mikä sinut tekee onnelliseksi? Tätä kysyn itseltäni monta kertaa viikossa varsinkin niinä päivinä kun tuntuu, että seinät kaatuu niskaan. Aamut on monesti lähellä katastrofia kun pitää venyä moneen suuntaan ja saada monta asiaa samanaikaisesti tehtyä.

Wikipedia kertoo onnellisuudesta näin: Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää.Omien tekojen lisäksi ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten muut kohtelevat häntä. Myös oma ja läheisten ihmisten terveys ja riittävä toimeentulo lisäävät ihmisen onnellisuutta.

Minä saan olla hyvin onnellinen ihanasta perheestäni ja välillä hieman ärsyttävistä koiristani. Eihän se ole niiden vika, että niillä on energiaa ja huomion kaipuuta. Tällä hetkellä kun kotona pyörii jaloissa melkein kolmevuotias tyttö ja 4kk:n ikäinen poika sekä koirat niin riittää kyllä ohjelmaa. Huomiota pitäisi pystyä jakamaan kaikille.  Olen kuitenkin onnellinen siitä, että joku kaipaa huomiotani. Kamalampaa olisi olla yksin. Onnelliseksi minut tekee myös se, että olen terve ja pääsen monta kertaa viikossa liikkumaan. Ihana mieheni hoitaa iltaisin lapsia minun mennessä jumppaan tai salille. Saan sitä mahtavaa lapsivapaata aikaa. :D

Mutta se kysymys jota monesti myös kysyn itseltäni on se, että olisinko onnellisempi laihempana? Onko laihdutus minulle vain halua olla laiha vai laiha ja onnellinen?  Tähän en osaa oikein itsekään vastata. Eihän mikään periaatteessa muutu vaikka olisin laihempi. Vaatekoko taitaa olla ainoa asia mikä muuttuisi ja sehän toki tekee onnelliseksi kun saa ostaa normaalin kokoisia vaatteita. Oletko sinä onnellinen kiloista huolimatta?



Flunssa selätetty

Eilen illalla uskaltauduin salille pitkästä aikaa. Siitä taitaa olla jo vuosia kun olen viimeksi kunnolla salin puolella jotain tehnyt. Olin ihan ihmeissäni kuinka paljon muut salilla olijat tuijottivat. Olen aina ollut sitä mieltä, että ei ne muut salilla olijat ehdi katsomaan mitä minä siellä niiden laitteiden kanssa häärään mutta eilen kyllä ehtivät. Tuli sellainen olo, että teenkö jotain väärin vai onko kenties hiukseni pystyssä tai housut revenneet väärästä paikasta. Sekin yllätti, että ne tuijottelijat olivat niitä +40 olevia naisia.  Eikö niillä muuta tekemistä ole siellä kuin tuijotella? Tämä ei kuitenkaan lannistanut minua vaan rohkeasti aion ensi viikollakin salille mennä. Huomenna luvassa ryhmäliikuntaa cardion ja lihaskunnon merkeissä.

Painolukema on sama kuin ennen sairastumista vaikka olen syönyt herkkuja ja hiilihydraatteja enemmän kuin normaalisti. Huomaan kyllä heti, että vatsa pömpöttää enemmän kun on syönyt pullamössöä. Pitää taas aloittaa tiukka linja ruuan suhteen koska jos lipsun kerran, lipsun jatkuvasti. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen,ettei paino ole noussut lipsumisista huolimatta vaan on pysynyt samassa. Tästä on hyvä jatkaa.

Hauskaa naistenpäivää kaikille naisille! :)

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Lyhyt historiikki

Kerron täällä kuulumisiani eikä kaikki postaukset aina välttämättä liity laihdutukseen koska elämässä on niin paljon muutakin. Pääpaino elämässäni kuitenkin on tällä hetkellä laihdutuksessa ja tavoitepainoon saavuttamisessa.

Olen laihdutusprojektin aloittanut jo marraskuussa 2013 kuopuksen syntymän jälkeen. Kiloja onkin karissut jo yhteensä 20 kiloa ja vielä olisi lähemmäs 10 kiloa pudotettavaa. Aluksi en juurikaan harrastanut liikuntaa koska synnytyksestähän oli vain muutama viikko mutta pikku hiljaa aloin käymään kävelyllä. Alusta asti olen syönyt ruokasuunnitelman mukaan jonka sain viime vuonna kaveriltani. Ruokavalio on vähähiilihydraattinen ja sisältää paljon rahkaa.  Tammikuussa otettiin kaverin kanssa jäsenyydet elixiaan ja siitä onkin melkein tullut toinen kotini. Illat tulee vietettyä erilaisissa ryhmäliikunnoissa, joista saa useimmiten kunnon hien pintaan. Nyt olen hieman innostunut salilla käymisestäkin ja olen saamassa kuntosaliohjelman, jotta osaan siellä sitten tehdä muutakin kuin istuskella laitteissa. :D

Pari päivää on mennyt kotona flunssan kourissa. Toivottavasti menee pian ohi koska kova hinku olisi päästä jo urheilemaan mutta puolikuntoisena en sinne mene ettei parantuminen pitkity. Taidan mennä lepäämään pikkuisen poikani viereen joka hymyllään yrittää parantaa äidin kurjaa oloa. :)