Meille riittää kaksi

Eilinen oli odotettu päivä. Pääsin nimittäin lopullisesti eroon minipillereistä ym ehkäisyn käytöstä koska nyt on piuhat pistetty kiinni. Olen syönyt pillereitä niin yhdistelmiä kuin minipillereitäkin pitkään. Toki nyt on viime vuosina ollut raskaudet mutta sitä ennen olen syönyt pitkiäkin aikoja putkeen. Onhan noissa minipillereissä ollut omat etunsa kuten kuukautisten pois jääminen mutta kyseessä on kuitenkin hormoonivalmiste josta halusin päästä eroon. Ystäväpiirissä on ollut tapauksia joissa on nähty pahimman kautta mitä pillerit voi aiheuttaa, joten jos on muukin vaihtoehto olemassa niin mieluummin otan sen.  Samuelin syntymän jälkeen mietittiin, että heti kun vain on mahdollista niin menen sterilisaatioon. Eilen oli se päivä kun toimenpiteessä vihdoin olin. 

Olen saanut kuulla lähes tulkoon kaikilta joille sterilisaatiosta kerroin,että miksi sinä menet etkä miehesi.  Tähän on yksiselitteinen vastaus: koska  halusin mennä siihen itse. Olisi mieskin siihen suostunut mutta tiedän,että jos miehen laittaa jotain tekemään niin se kestää ja kestää.  Ihmetyksen aihe oli myös se,että miksi menen koska olen vielä niin nuori. Entä jos eroan ja haluankin joskus uuden miehen kanssa lapsia? En halua enkä usko eroavani. Erotilastot joo on huipussaan mutta tarkoittaako se, että pitää epäillä kaikkien kavereidenkin eroavan. Pitääkö myös haluta lisää lapsia jos eroaa? Onko se mukamas joku sääntö? Ja sanottakoon vielä, että jos nyt tämän ikäisenä eroaisi niin aika vaikeaa tulisi olemaan löytää mies jolla ei lapsia olisi entuudestaan ellei puumaksi ala.;)

Eilen sitten menin Tyksiin aamulla 9 aikoihin ja pois pääsin kolmen aikoihin. Olo oli ihan kamala mutta ajattelin ettei siellä myöskään parane niin halusin lähteä kotiin. Toimenpide oli nopea about 20 minuuttia mutta siitä "koomasta" herääminen olikin vaikeampaa. Olin heräämössä niin kipeä,että oli pakko pyytää lisää kipulääkettä. Yhteen asti olin osastolla tosi väsynyt mutta kehoitettiin nousemaan vessaan ja syömään. Kävin pöydän ääressä ja koitin juoda mehua mutta oli niin pahaolo,että vessan kautta takaisin sänkyyn. Sain pahoinvointilääkettä ja lepäsin tunnin kunnes soitin miehen hakemaan.  Kotona kipu yltyi mutta missän vaiheessa ei sattunut vatsaan vaan yläreisiin. En oikein tiedä mistä moinen kipu johtui mutta tuntui ihan jälkisupistuksilta. Kun kipu oli pahimmillaan ja olin ottanut Burana 600mg x3 ja Panacod x2 illan aikana niin aloin miettimään oliko tämä kipu verrattavissa synnytykseen. Kipulääkkeitä en uskaltanut ottaa lisää joten lämmitin vehnätyynyjä.  Kaikesta lääkemäärästä huolimatta lämpöäkin oli 37,5.  Voinen sanoa suoraan,että olo oli helvetillinen, mutta kaiketi vaivan arvoista. Tänään aamulla olo oli parempi ja otin Buranan lähinnä ennaltaehkäisevästi. Olen saanut vähän jo touhuttuakin mutta pyrkinyt ottamaan rauhallisesti.

Meidän lapsiluku on täysi. Olen tyytyväinen,että menin toimenpiteeseen ja kaikki on nyt ohi. Olen onnellinen, että minulla on nämä kaksi pikku apinaa enkä haluaisi lisää.:)