Voi tsiisus mikä keli

Tuntuu etten ole ikuisuuksiin käynyt pihalla tai olen mutta lähinnä hypännyt auton kyytiin ja autosta pois perille päästyäni. Ihmekös on ollut nuutunut olo viime päivinä. Vielä kun siihen yhdistää epäterveelliset ruokailut (olen ottanut taas vähän liian rennon otteen ) niin voila, fiilis on kaikkea muuta kuin reipas.

Sadepäivät ja aamuinen lumisade sai haukkomaan henkeä.Ei minään päivänä voi olla kaunis keli kun mulla olisi aikaa ulkoiluun. Muksujen ja miehen mentyä päikkäreille päätin uhmata loskaset tiet ja lähdettiin Claudian kanssa juoksemaan. Sukat kastui heti kun astuin ulos ovesta.:( Aura-auto onneksi ajoi juuri meidän pihan ohi kun oltiin vasta lähdössä joten ei tarvinnut odotella kastuvansa läpimäräksi lenkin aikana.:D  Jos loskaa otetaan huomioon niin keli oli upea.

Käytiin meidän perus kympin lenkki tai himpun alle siitä tulee mutta kuka niitä muutamia metrejä laskee.:D Kyllä lenkki meni taas niin puuskuttaessa. Tuntui kuin olisin ollut ensimmäistä lenkkiä vetämässä pariin vuoteen vaikka taitaa siitä ihan kunnon lenkistä olla yli pari viikkoa aikaa. Sairastelut ja kiire on vieneet voiton viime viikkoina. 

Lenkistä jäi niin mahtava fiilis,että haluan äkkiä lenkille uudestaan. Tätä endorfiiniryöppyä mä olin kaivannut. Kunhan vaan sää olisi edes hieman armollisempi ja pitäisi vaikka lumen hetken maassa eikä kaataisi jatkuvasti vettä niskaan. Tykkään juoksemisesta mutta en niin paljon, että lähtisin sateessa. Täällä korvessa kun asuu missä ei ole minkään valtakunnan katuvalaistusta niin aika rajatut on ajat milloin lenkille viitsii lähteä. Mä en nimittäin myöskään tykkää juosta pimeässä otsalampun turvin. Mä oon nössö.Myönnän! Mutta vähän väliä luen jostain lehdestä, että milloin on nähty karhu tai susia niin ei mua ihan hirveästi nappaa mennä ulos pimeässä.  Jään odottelemaan kevättä ja valoisampia iltoja.:)

Arjen luksusta

Pääsin tänään rentoutumaan ja nauttimaan omasta ajasta kosmetologin hoiviin. Kauneussalonki Serenity sijaitsee Raisiossa ja kyseisen paikan löysin Grouponin kautta koska heillä oli siellä hyvinkin houkutteleva tarjous.  Tarjous osui juuri oikeaan aikaan sillä olin jo muutaman viikon ajan suunnitellut varaavani aikaa kasvohoitoon.

Kosmetologi Susanna teki minulle tasapainottavan kasvohoidon koska sekaihoni hyötyisi siitä eniten.  Kylmempien ilmojen saavuttua Suomeen alkoi jokavuotiset iho-ongelmat. Naama kuivuu otsasta,nenänpielistä ja leuasta kun taas poskille ilmestyy couperosaa. Mustapäitä on nessu ja leuka täynnä. Näppyjä ilmestyy jo pelkän kaupan karkkihyllyn ohi kävellessä. :D

Alkupuhdistuksen jälkeen ja sain ihanan tuoksuisen kuorinnan.  Melkein nukahdin jo hoidon alkumetreillä kuorinnan aikana tehtyyn kasvohierontaan. IHANAA!!

Hieronnan ja höyrytyksen jälkeen pelkäsin kun  Susanna kertoi aloittavan ihonpuhdistuksen vaikka sitä nimenomaan halusin. Se on vain aina ollut ihan järkyttävää. Kuinka se on aina sattunut niin, että kyyneleet valuu pitkin poskia? Nyt ei sattunut YHTÄÄN.  Pistin kyllä merkille,että höyrytys kesti paljon pidempään kuin missään muualla jossa olen kasvohoidossa käynyt. Jospa ne mustapäät nyt oli helpompi poistaa.

Ihonpuhdistuksen jälkeen laitettiin seerumi ja naamio. Nenälle ja leukaan savinaamio ja muuhun osaan kasvoihin rauhoittava naamio (joka sekin tuoksui ihanalle ). 

Naamion jälkeen oli vuorossa vielä kasvo- ja decolteehieronta. Itse lahjakorttiin ei kuulunut kuin  kasvohoito mutta otin lisämaksusta kulmien muotoilun ja värjäyksen. Sainpahan nekin taas siistimmän näköisiksi.

Tämä jos jokin oli taas niin upea hengähdystauko arjen keskellä. Kasvohoidon aikana mulla ei pyörinyt mielessä mitään. Kerrankin. Mä koin olevani rentoutunut hoidon jälkeen ja oli ihanaa mennä kotiin päikkäreille.  Olen yrittänyt välttää päikkäreiden nukkumista mutta tänään vetäsin 1,5h unta palloon koira kainalossa. :D

Memories

Pää lyö tyhjää. Eilen oli ajatuksia ja postausaiheita vaikka kuinka paljon. Tänään ei kirjoittamisesta tahdo tulla mitään. Tämä viikko on kaikin puolin ollut stressaava ja kiireinen. Hyvä muistutus taas itselle, että ÄLÄ BUUKKAA VIIKON JOKAISELLE PÄIVÄLLE MONTA MENOA!

Maanantaina sain tosiaan soiton, että minut oli valittu uuteen työpaikkaan jonka jälkeen alkoikin stressi kaikesta. Irtisanoutuminen vanhasta työstä on tehty ja nyt se on sitten menoa kohti uutta. Yksi aikakausi päättyy ja uusi alkaa. Seitsemän vuotta on kulunut siitä kun ensimmäiisen kerran Nauvon ambulanssiin hyppäsin kyytiin ja nyt tuo taival päättyy. Nuo vuodet saaristossa on opettanut paljon ja mitä mielenkiintoisimpia tarinoita on niistä kerrottavana.  Mieleenpainuvin keikka on ehkäpä sellainen jossa talvella kamalassa myrskyssä lähdettiin ilmatyynyaluksen kyydillä saareen keikalle. Itse kohde oli kuitenkin aika kaukana laiturista johon päästiin rantautumaan joten mikäs sen hienompaa kuin hypätä reen kyytiin tavaroineen kollegan kanssa ja mönkijä vie meidät kohteeseen. Voin kertoa, että silloin oli ihan hiton kylmä ja lunta tuprutti. Näytettiin ehkä enemmän jääkarhuilta kun ambulanssihenkilökunnalta kun päästiin perille kohteeseen. Koska potilaan tila oli hyvä ja ei tarvinnut sairaalahoitoa niin päästiin lähtemään takaisin. Samainen mönkijä-reki yhdistelmä vei meidät takaisin laiturille. Rajavartijat eivät uskaltaneetkaan lähteä ilmatyynyaluksella enää takaisin kotisatamaan joten päästiin todella ison rajavartiolaitoksen laivan kyytiin. Sinne kyytiin meidät haettiin avoveneellä ja voin sanoa,että pelkäsin ihan hulluna. Odotin silloin esikoista ja ajattelin, että tässä oli tämä elämä.:D Loppupeleissä kaikki sujui hyvin ja saatiin laivalla lämmintä kaakaoo ja leipiä. Good service!

Keikasta piti vielä sanoa se, että ihan joka paikassa ei siis joudu miettimään miten päästä kohteeseen. Kaupunkialueella pääsee melkeinpä aina ambulanssilla perille mutta saaristossa mielikuvitus on vain rajana. Siellä on kuljettu milloin milläkin kulkupelillä.Hevonen taitaa olla ainut vehje millä en ole keikalle mennyt.:D

Miksi siis hain uutta työpaikkaa jos vanhassakaan ei ole mitään moitittavaa?  Syy siihen on yksinkertainen. Mä haluan lisää haastetta, tavoitteita ja haluan oppia uutta.  Uuden työn myötä pääsen tekemään sairaanhoitajan työtä ihan uudesta näkökulmasta koska itse potilastyötä ei enää tarvitse tehdä.  Se miksi IF haki sairaanhoitajaa korvauskäsittelyyn on se, että meiltä löytyy tarvittava tieto ja sanasto koskien terveyttä,anatomiaa ja fysiologiaa. Itse pääsin tapaturmapuolen korvauskäsittelyyn johon sovin mielestäni kuin nenä päähän. Työ ambulanssissa ja päivystyksessä on tuonut vuosien varrella rutkasti tietoa erilaisista tapaturmista.  Ambulanssityö saaristossa on siinäkin mielessä haastavaa, että keikkamäärät varsinkin talvella ovat vähäiset jolloin pitää oikeasti itsenäisesti opiskella jos haluat, että tiedot ja taidot pysyy.

Kun valmistuin lähihoitajaksi mun unelmatyöpaikka oli päästä Nauvon ambulanssiin ja nyt kun se on nähty ja koettu on aika siirtyä kohti uutta unelmaa ja sen tuo IF täyttää. Nimittäin sairaanhoitajan työ ilman määrättyjä työvaatteita ja siisti sisätyö. Saa pukeutua kivaan itse valitsemaan asuun joka työpäivä. Ei tarvitse vetää ympäri saaristoa punaisissa tonttuvaatteissa tai sairaalassa smurffina sinisissä vaatteissa. :D

Uusi vuosi tuo mukanaan muitakin kivoja haastavia juttuja kuten maratonin juokseminen Tallinnassa, triathlonin kokeileminen heti tammikuussa ja muuta mukavaa. Tulevasta vuodesta tulee kyllä todella mielenkiintoinen. :)

kuva

Joogalla levollinen mieli ja tasapainoinen keho

En ole koskaan innostunut joogasta, pilateksesta tai muustakaan rauhallisista tunneista, mutta nyt aion päästä hyvän mielen tilaan joogan avulla. Ostin Grouponilta kolmen kerran lahjakortin joogaan hintaan 19 euroa. Pidin hintaa hyvin halpana ja tartuin syöttiin. Ioga-Flow sijaitsee Turussa ja kyseisessä paikassa oli useampia erilaisia joogan muotoja joita aion mennä kokeilemaan. Lahjakortti astuu voimaan vasta tammikuussa joten ennen joulua en  vielä pääse zen-tilaan vaikka tässä vaiheessa vuotta se olisi jo ihan aiheellista.:D

Ootteko te käyneet kokeilemassa joogaa? Saako tunnin aikana ajtukset pois päästä?

-Voin vain kuvitella, että tältä se mun joogaaminen näyttää!

Olen käynyt kokeilemassa pilatesta Elixiassa monta kertaa ja aina käy sama juttu. Mua joko väsyttää ihan älyttömästi tai sitten päässä pyörii kymmenen asiaa ja odotan vain tunnin loppumista, että pääsen touhuamaan. Koen jotenkin vaikeaksi rauhoittumisen ns. vieraassa tilassa ja ehkä kuntokeskus ei ole milläänlailla paras mahdollinen paikka levollisen tilan metsästämiseen. Uskon, että paikalla on merkitystä. Jos paikka huokuu rauhattomuutta jo heti ovesta sisään astuessa niin miten kummassa siellä pystyy rauhoittumaan. Paikan täytyy olla kaikin puolin rauhallinen. Jos ihmiset sättää sun vieressä niin vaikeaa siinä on itsekin rauhoittua.

Miksi sitten lähteä kokeilemaan lajia josta ei tykkää? Olen kokeilunhaluinen enkä halua teilata koko lajia taikka harrastusta ihan vain yhden tai kahdenkin kokeilun jälkeen. Vihasin mm. zumbaa tosi pitkään koska olin käynyt kahdella tunnilla kahdessa eri paikassa ja vasta kolmannessa eri paikassa sain kiinni zumban hyvästä fiiliksestä. Jos kolmen kerran jälkeenkään uudessa paikassa ei jooga kiinnosta tai en saa siitä mitään irti niin on pakko todeta,että ei ole mun juttu  mutta sitä ennen se on ehkä mun juttu.:D 

Kuvat / kuvat

Super hyper onnellinen

Pikainen päivitys näin iltasella. Muistatteko kun kerroin käyneeni työhaastattelussa? Itseasiassa kävin siellä kahdessa haastattelussa ja jouduin tekemään parit testit. Fiilis ei ollut kovin luottavainen testien jälkeen mutta tänään kun puhelin soi ja mulle kerrottiin, että tammikuussa alkaisi uusi työ niin johan alkoi hymyilyttämään. :) Ellen olisi ollut Sokoksella ihmisten ympäröimänä niin olisin varmasti hyppinyt ilosta ja tirauttanut pari onnen kyyneltä.

Puhelun jälkeen menin ripsihuoltoon ja taukoomatta mietin miten hyvä tuuri mulla kävi,että just mä sain sieltä paikan.  Huippu siistiä! :)  Tammikuun puolessa välissä sitten tosiaan uusi työ alkaa. Kivointa on päästä ihan uudenlaisen työn pariin. Onpahan paljon asioita opittavana.:)