Memories

Pää lyö tyhjää. Eilen oli ajatuksia ja postausaiheita vaikka kuinka paljon. Tänään ei kirjoittamisesta tahdo tulla mitään. Tämä viikko on kaikin puolin ollut stressaava ja kiireinen. Hyvä muistutus taas itselle, että ÄLÄ BUUKKAA VIIKON JOKAISELLE PÄIVÄLLE MONTA MENOA!

Maanantaina sain tosiaan soiton, että minut oli valittu uuteen työpaikkaan jonka jälkeen alkoikin stressi kaikesta. Irtisanoutuminen vanhasta työstä on tehty ja nyt se on sitten menoa kohti uutta. Yksi aikakausi päättyy ja uusi alkaa. Seitsemän vuotta on kulunut siitä kun ensimmäiisen kerran Nauvon ambulanssiin hyppäsin kyytiin ja nyt tuo taival päättyy. Nuo vuodet saaristossa on opettanut paljon ja mitä mielenkiintoisimpia tarinoita on niistä kerrottavana.  Mieleenpainuvin keikka on ehkäpä sellainen jossa talvella kamalassa myrskyssä lähdettiin ilmatyynyaluksen kyydillä saareen keikalle. Itse kohde oli kuitenkin aika kaukana laiturista johon päästiin rantautumaan joten mikäs sen hienompaa kuin hypätä reen kyytiin tavaroineen kollegan kanssa ja mönkijä vie meidät kohteeseen. Voin kertoa, että silloin oli ihan hiton kylmä ja lunta tuprutti. Näytettiin ehkä enemmän jääkarhuilta kun ambulanssihenkilökunnalta kun päästiin perille kohteeseen. Koska potilaan tila oli hyvä ja ei tarvinnut sairaalahoitoa niin päästiin lähtemään takaisin. Samainen mönkijä-reki yhdistelmä vei meidät takaisin laiturille. Rajavartijat eivät uskaltaneetkaan lähteä ilmatyynyaluksella enää takaisin kotisatamaan joten päästiin todella ison rajavartiolaitoksen laivan kyytiin. Sinne kyytiin meidät haettiin avoveneellä ja voin sanoa,että pelkäsin ihan hulluna. Odotin silloin esikoista ja ajattelin, että tässä oli tämä elämä.:D Loppupeleissä kaikki sujui hyvin ja saatiin laivalla lämmintä kaakaoo ja leipiä. Good service!

Keikasta piti vielä sanoa se, että ihan joka paikassa ei siis joudu miettimään miten päästä kohteeseen. Kaupunkialueella pääsee melkeinpä aina ambulanssilla perille mutta saaristossa mielikuvitus on vain rajana. Siellä on kuljettu milloin milläkin kulkupelillä.Hevonen taitaa olla ainut vehje millä en ole keikalle mennyt.:D

Miksi siis hain uutta työpaikkaa jos vanhassakaan ei ole mitään moitittavaa?  Syy siihen on yksinkertainen. Mä haluan lisää haastetta, tavoitteita ja haluan oppia uutta.  Uuden työn myötä pääsen tekemään sairaanhoitajan työtä ihan uudesta näkökulmasta koska itse potilastyötä ei enää tarvitse tehdä.  Se miksi IF haki sairaanhoitajaa korvauskäsittelyyn on se, että meiltä löytyy tarvittava tieto ja sanasto koskien terveyttä,anatomiaa ja fysiologiaa. Itse pääsin tapaturmapuolen korvauskäsittelyyn johon sovin mielestäni kuin nenä päähän. Työ ambulanssissa ja päivystyksessä on tuonut vuosien varrella rutkasti tietoa erilaisista tapaturmista.  Ambulanssityö saaristossa on siinäkin mielessä haastavaa, että keikkamäärät varsinkin talvella ovat vähäiset jolloin pitää oikeasti itsenäisesti opiskella jos haluat, että tiedot ja taidot pysyy.

Kun valmistuin lähihoitajaksi mun unelmatyöpaikka oli päästä Nauvon ambulanssiin ja nyt kun se on nähty ja koettu on aika siirtyä kohti uutta unelmaa ja sen tuo IF täyttää. Nimittäin sairaanhoitajan työ ilman määrättyjä työvaatteita ja siisti sisätyö. Saa pukeutua kivaan itse valitsemaan asuun joka työpäivä. Ei tarvitse vetää ympäri saaristoa punaisissa tonttuvaatteissa tai sairaalassa smurffina sinisissä vaatteissa. :D

Uusi vuosi tuo mukanaan muitakin kivoja haastavia juttuja kuten maratonin juokseminen Tallinnassa, triathlonin kokeileminen heti tammikuussa ja muuta mukavaa. Tulevasta vuodesta tulee kyllä todella mielenkiintoinen. :)

kuva