Mä olen vähän sellainen tuuliviiri. Tykkään rutiineista mutta aina välillä poikkean niistä. Mä innostun helposti ja jään myös helposti koukkuun.
Kuten moni blogissani vieraillut lukija on huomannut niin olen innostunut juoksemisesta. Olen juossut koko kevään,kesän ja syksyn. Välillä aina käynyt salilla hyvinkin innostuneena ja palannut taas juoksun pariin. Nyt on taas salikausi meneillään ja olen innosta vähintäänkin soikeena. Viimeisen viikon aikana sain käytyä neljä kertaa salilla ja yhden kerran kävin juoksemassa. Juoksun jälkeen oli kyllä taas niin hyvä olo,että oikein harmittaa etten ehtinyt usempaa kertaa lenkkipolulle.
Stressi ja murheet on hyvä purkaa salilla ja juokseminen toimii myös mulla paineen purkautumis keinona. Kunhan pääsee tekemään jotain kovin ja volyymit täysillä niin mä olen hiljaa ja teen. Juokseminen toimii ehkä vielä paremmin kuin mikään muu liikuntalaji. Juoksun aiheuttama endorfiiniryöppy on jotain sellaista mitä jokaisen pitäisi kokea. Sitä on vaikea selittää sellaiselle joka vihaa juoksua ja jolla on niin kovat ennakkoasenteet juoksua kohtaan,ettei missään nimessä lähtisi lenkille. Muunmuassa mun veli kuuluu tähän kategoriaan.:D
Tiedättekö mitä? Mun leuanvetohaaste etenee. Mä saan jo vedettyä muutaman ilman mitään apuvälineitä (kuminauhaa siis). Oon niin ylpeä itsestäni. Joskus kannattaa vain yrittää vaikka kuinka mahdottomalta joku asia tuntuu. Oletteko te lähteneet tekemään jotain asiaa ihan nollasta? Miltä tuntui saada?:)
Ensi vuonna voin ja aion keskittyä muuhunkin kuin saliin monestakin syystä mutta suurin syy on se,että mun jäsenyys SatsElixiassa päättyy joulukuun viimeisenä päivänä. Mikä ihana tekosyy keksiä kaikkea muuta tekemistä. :D Koska joka vuosi tuo tullessaan jotain uutta niin ensi vuonnakin toivon mukaan saan kokea kaikkea uutta ja mieluisaa. Mitäs teillä lukijoilla on suunnitelmissa tulevalle vuodelle? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti