Thankful

Joskus vain tulee tunne,että pakahtuu siitä kaikesta rakkaudesta ja onnellisuudesta.  Olen oikeasti hyvinkin kiitollinen siitä kuinka hyvin mulla pyyhkii tällä hetkellä. Olen aidosti todella onnellinen. Onhan niitä huonojakin päiviä toki mutta niinhän meillä kaikilla. Vaikka nyt eletään sitä mun pelkäämää perus arkea niin olen tyytyväinen elämääni just sellaisena kun se nyt on.  Eikö kuullostakin ällöttävän siirappimaiselta?:D  

Olen pitkään pelännyt sitä hetkeä kun joudutaan elämään arjessa eikä jatkuvasti tapahdukaan muutoksia tai ei olekaan mitään mitä odottaa. Ehkä tämä pelkoni on hävinnyt sitä myötä mitä vanhemmaksi on tullut. Olen aina tehnyt pitkän tähtäimen suunnitelmia ja tykkään jollain oudolla tavalla elää jatkuvassa kaaoksessa. Enkä tarkoita, että kämppä olisi kaaoksessa tai elämä vaan,että pieni kiire on mukavaa. Se,että kalenteri ammottaa koko viikon tyhjyyttä on ahdistavaa vaikka tekemistä silti aina riittää.  Kaikkea kuten kotiaskareita ei tule kirjattua kalenteriin.  Liian kiire taas vetää hermot kireiksi mutta se,että selviää hengissä ja saa kaiken tehtyä kiireestä huolimatta on mahtava tunne. Sovellan toki menoni niin,että perheellekin riittää aikaa. Tämän asian oppimiseen on mennyt aikaa kun on ennen perheentuloa saanut mennä miten haluaa. Elämä perheellisenä on kyllä yhtä menoa ja meininkiä pikku lasten kanssa joten tylsää hetkeä ei ole koskaan. :)

Mites muilla? Tykkäättekö perus arjesta? Millä saatte arkeen lisäpotkua jos kaipaatte sellaista?

Nuhanenänen

Pikaiset kuulumiset. Taas on päivät vierähtäneet kotona sairastupaa pidellen. Keskiviikkona oli pakko luovuttaa töissä kesken päivän ja lähteä kotiin sairastelemaan. Ihan hirveä flunssa iskenyt ja päivä päivältä olo vain pahentunut. Särkylääkkeitä ym lääkkeitä olen popsinut jo karkkien tavoin saadakseni paremman olon, mutta ei näytä tepsivän. Päätä jyskyttää parista Buranasta huolimatta ja nenä on niin tukossa,että happea ei saa kuin suun kautta. Selkä on kipeä sängyssä makaamisesta mutta kun ei juuri muuta oole voinut tehdä. Hetken pystyy ja jaksaa aina kerrallaan olla pystyssä mutta sitten alkaa silmät vuotamaan kuin niagaran putoukset eikä näe enää mitään. Duactista on selvästi apua tähän mutta sen seurauksena nenän limakalvot kuivuu saharan autiomaaksi. Todetakseni, että on vain joko tai vaihtoehdot joista on valittava vähemmän paskempi vaihtoehto.:D

Mies ja lapset menivät pihalle nauttimaan ripsakasta pakkassäästä ja mun pitäis lukea ensi viikon koulua varten nipullinen papereita.  Etätehtävätkin odottaa aikaa jolloin saisin ne tehtyä mutta onneksi niiden tekemisellä ei ole kiire vaan voin rauhassa työstää. Mä tykkään deadlineista koska silloin on pakko tehdä tiettyyn päivään mennessä. Se, että mulla on vaikka kolme vuotta aikaa tehdä etätehtävät antaa liikaa vapautta ja tehtävien tekoon ei tunnu ikinä löytyvän aikaa. Eli mitä lyhyemi deadline sen parempi. Pidemmittä puheitta siirryn opiskelumateriaalin pariin.

Hauskaa viiikonloppua kaikille! :)

Luonnon omat pelastajat

Jos jokin on todettu terveelliseksi niin, se tieto riittää suurimmalla osalle ihmisistä. Kuinka moni jää enää siinä vaiheessa miettimään,että miksi jokin on terveellistä? Useimmiten mediassa ruoditaan vain sitä miksi joku ei ole terveellistä ja miksi sitä taikka tätä ei kannata syödä.  Olen itse syönyt marjoja mm. sillä ajatuksella, että ne on terveellisiä  ajattelematta sen koommin mitä ne kropassa tekevät. Sairaslomapäivän kunniaksi päätin selvittää mikä tekee marjoista niin terveellisiä. Marjoissa on toki paljon hyviä ominaisuuksia mutta postauksessa käsittelen asiaa vain liikkujan näkökulmasta enkä niin kokonaisvaltaisesti.

Aiemmin uskottiin, että marjojen terveelliset vaikutukset on antioksidanttien ansiota. Nykytutkimusten mukaan marjat kuitenkin aktivoivat monipuolisen puolustusmekanismien kirjon kehossamme.  Marjojen syönti  auttaa kehoa selviytymään paremmin stressistä ja palautumaan tehokkaasti arjen kuormituksesta sekä urheilusta.  Stressin aikana kuten myös urheilun jälkeen hapetusstressi on korkeimmillaan joka nimenomaan aiheuttaa soluvaurioita.  Hapetusstressin eli ns. oksidatiivinen stressin aiheuttaa vapaat happiradikaalit ja muut reaktiiviset happiyhdisteet. Nämä radikaalit ja yhdisteet edistävät elimistön vanhenemista ja vaikuttavat monien sairauksian syntyyn. Meidän omat elintapamme aiheuttavat myös hapetusstressiä. Runsas tupakointi ja huono ruokavalio lisäävät happiradikaalien syntyä. Antioksidantit joita esiintyy niin luonnossa kuin kehossamme suojaavat vapaiden happiradikaalien vaikutuksilta. Kun elimistön antioksidanttijärjestelmä toimii voit sinäkin paremmin.

Tässä vielä kuvin kerrottuna mitä elimistössä tapahtuu. Kuvan bongasin Kuntoplus-lehdestä odottaessani hierojalle menoa.Tuo NF-kb on haitallinen välittäjäaine joka aiheuttaa mm. tulehduksia.

Ylläoleva tutkimus oli mielenkiintoinen ja harmittaa etten ottanut kuvaa tutkimuksen tekijästä. Olisi ollut kiinnostavaa lukea koko juttu. Minua kiinnostaisi tietää,että onko tuossa tutkittu sitten onko näille tutkittaville tullut tulehduksia tai vammoja yms.Toki sellainen voisi olla vähän liian pitkäikäinen tutkimus koska sairaudet eivät yleensä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta vaan tulevat pikku hiljaa. Tieto sairaudesta voi tulla yllättäen mutta harvemmin itse sairaus tulee päivässä.

Arktiset aromit sivusto on niin kattava tietopaketti suomalaisista marjoista, että sinne pelkää eksyvänsä tieto paljouteen. Lukiessa vierähti muutama tunti kun löysin mielenkiintoisia tutkimuksia. Kannattaa siis kurkata.:) Nyt on pakko kömpiä takaisin sänkyyn ennen kuin lähtee taju. Flunssa on vallannut mun koko kropan päästä varpaisiin. Joka paikkaan sattuu ja räkää tulee ylenmäärin. Menen lääkitsemään itseäni aimo annoksella mustikoita ja kuumalla teellä.

Onnenpäivä

Tässä on lähiviikkoina ollut enemmän juhlimisen aihetta kuin muina vuoden aikoina. Viime viikolla juhlittiin tyttären nimipäiviä. Aurelia löytyy vain ruotsinkielisestä kalenterista mutta Josefiina löytyy ihan suomenkielisestä.  Tytär oli ihmeissään kun sai mummilta kortin ja kerrottiin, että se on onnittelukortti. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, että monella on kaksi tai jopa kolme etunimeä. Hän kuulemma vain Aurelia ei Aurelia Josefiina.:D

Meidän suvusta tosi moni on syntynyt maaliskuussa kuten minäkin. Tänään on syntymäpäiväni ja vuosia kerääntyy mittariin 32. Lapsena sitä ajatteli, että kolmekymppinen on vanha mutta en mä nyt niin vanhaksi itseäni tunne. Tänään on myös muu syy juhlimiseen. Tasan kaksi vuotta sitten menimme naimisiin.  Hääpäivänä oli kyllä juhlimisen aihetta kerrakseen kun oli häät,mun kolmekymppiset ja pari viikkoa ennen häitä tehty positiivinen raskaustesti. Tänään juhlitaan kuitenkin vain minua ja toista hääpäiväämne ilman muita yllätyksiä. :)

Kesäisissä tunnelmissa

Torstaina oli Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa Rekorderligin Summer in The midst of winter bileet. Bileet on ehkä hieman väärä käsite mutta kerron siitä lisää myöhemmin. Paikka oli hieno, varsinkin jos tykkää kasveista ja lämmöstä (kosteudesta).  Mä en muista koskaan käyneeni kyseisessä paikassa joten kiitos järjestäville kivan paikan valinnasta.

Kutsussa oli maininta, että tuolla paikassa on about 25 astetta lämmintä ja kannattaa pukeutua sen mukaisesti. Hmm ensimmäinen ajatus oli,että vai kesämekko mistä? Nyt on tyyliin lopputalvi tai ihan alkukevät eikä kaupoissa juurikaan näy kesävaatteita. Kierros Turun keskustan vaatekaupoissa alkoi tuntumaan jo tuskaiselta. Ei niin mitään kesäistä.  Hetken tuumattuani suuntasin Stockalle ajatuksena, että sieltä löytyy mitä vaan ja nyt ei voi tuijottaa hintaa vaan jos jotain kesäistä löytyy niin mä ostan,maksoi mitä maksoi. Melkein heti silmiini osui värikäs Desigualin mekko. Se on siinä ajattelin ennen kuin ehdin katsoa onko oikeaa kokoa jäljellä sanomattakaan,että olisin ehtinyt sovittaa sitä vielä. Suuntasin sovituskoppiin ja heti kun sain mekon päälleni totesin,että se on tämä.Tämän mä otan ja niin mä ostin elämäni ensimmäisen vihreän mekon (on siinä toki muutakin väriä).

Älkää välittäkö hölmöstä ilmeestä!

Löydettyäni mekon  aloin miettimään hiusväriäni. Juurikasvu oli räjähtänyt näkyviin rumasti joten jotain suunnitelmaa olisi tehtävä. Hiusväriostoksille ja ei kun värjäämään. Totesin,että tämä oli viimeinen kerta kun värjään hiukseni kotona. Ne on vaan kertakaikkisesti niin pitkät, että on vaikeaa saada yksin värjättyä. Punapäänä olin taas mennyt marraskuusta lähtien joten oli ehkä aika siirtyä tummaksi. Mä vaihtelen vähän väliä punapäästä tummaan ja takas. Kyllästyn hirmu nopeasti ja kaipaan vaihtelua. Nyt hiukset on taas tummat mutta ei  mustat.

Seuraavaksi ongelmaksi koin ihonvärini. Siitä lähti kesäisen rusketuksen metsästys ja varasin ajan Hoitola Bravaan suihkurusketukseen. Enhän mä ole muutenkaan kovin vaalea edes talvella mutta vihreän mekon kanssa näytin kalkkilaivan kapteenilta.  Rusketuksesta tuli just passeli,ei liian tumma mutta niin, että näkyy hieman väriä. Alkuun katsoin, että eihän väriä tullut juuri lainkaan mutta kun katsoo pikkuhousuista jääneitä rajoja niin kyllä vaan on rusketusraidat.:D

Kynnet oli toki saatava kuntoon vielä ennen bileitä koska harmiksi yksi kynsi oli napsahtanut poikki jo monta viikkoa sitten. En vain ole jaksanut käydä sitä korjauttamassa.  Vanhat kynnet ei myöskään olisi menneet tuon vihreän mekon kanssa joten siinäkin mielessä oli hyvä käydä kynsihuollossa. Mä rakastan pitkiä ja värikkäitä kynsiä. Tällä kertaa kynteni loihti Kynsihuoneen Krista. Jouduin
vaihtamaan kynsihuoltajaa luottokynsihuoltajani lopetettua mutta sanotaanhan sitä,että vaihtelu virkistää joten olen positiivisella mielellä.:)

Töiden jälkeen tai no livahdin hieman aiemmin, että ehdin käydä veljen luona vaihtamassa vaatteet ennen Helsinkiin lähtöä. Kävin ihailemassa heidän matkakuvia Thaimaan reissulta ja matkakuume sen kun kasvaa.  Ajellessa taas kohti Helsinkiä olin ihan fiiliksissä tulevasta illasta. Enhän tiennyt oikein mitään illan ohjelmasta tai mitä siellä tehdään. Parin eksymisen jälkeen pääsin perille.

Ensinnäkin oli tosi kiva saada kutsu moisiin bileisiin mutta täytyy sanoa,että en oli tylsät! Okei olin autolla ja tarjolla ei ollut kuin siideriä ( vettä olisi voinut olla) niin ehkä ei meininki noussut kattoon itsellä sen takia. Suoraan sanottuna kaikki vaan tönötti ja seurusteli omien tuttujen kanssa, osa otti kuvia mutta mitään ihmeellistä ei tapahtunut sinä aikana kun itse siellä olin. Aloin olla puoli kahdeksan maissa ( tapahtuma alkoi klo 18 ja oli tarkoitus loppua 21) niin tylsistynyt,että lähdin ajelemaan takaisin Turkuun. Olisin kaivannut edes pientä juontua järjestäjiltä illan kulusta. Jos ajatus oli vain tönöttää niin fine,mutta koska mitään ei oltu kerrottu niin olihan se vähän outoa. Onneksi oli edes hyvät sapuskat.:)