Ihan normipäivä tai sitten ei,nimittäin tänään kokeilen jotain ihan uutta

Aluksi suuntaan viemään lapset veljeni luo hoitoon ja sitten alkaa MUN OMA AIKA.  Menen kampaajalle ja sieltä kiireen vilkkaan meikattavaksi, tietysti toiselle puolelle kaupunkia koska muualla ei enää ollut aikoja just siihen aikaan olisin tarvinnut.  Sen jälkeen menen kuvauksiin. Hieman siistiä, tosin jännittää koska mielestäni en osaa olla luonteva kameran edessä.  Tänään se sitten nähdään. Kerron myöhemmin lisää miksi kuvat otettiin ja miten kaikki meni. :)

Nyt kahvia, että herään tähän päivään.

Hauskaa päivänalkua kaikille. <3

Kuuluuko personal trainerilla olla esimerkillinen rantakunto kroppa?

Tätä jäin miettimään nähtyäni uusimman kaappaus keittiössä-ohjelman jossa turkulainen personal trainerilla oli perheen syömisten kanssa ongelmia.  Samainen personal trainer toimii salillani pt: na. Miten voi olla, että ihminen jolle kroppa on käytännössä käyntikortti työssä voi mennä televisioon sanomaan, ettei jaksa/osaa tehdä perheelle ruokaa? Miten tuollainen pt kannustaa asiakkaitaan syömään hyvin ellei itsekään syö? Olemme itseasiassa jo aiemmin hieman treenikaverini kanssa ihmetelleet  kyseistä pt:tä koska kaikki muut ovat hyvinkin timmejä. Hän toki treenaa voimannostokisoihin joten ei kai siinä ihan mikään kukkakeppi voi olla.  No mutta se hänestä.

Yleisesti ottaen pt: t on aina hyvässä kunnossa, lihaksia näkyy ja viimeisen päälle hienot vaatteet. Motivoiko se sitten asiakasta enemmän kuin pt jolla on Adidaksen kulahtaneet kolmiraitaverkkarit ja joko tosi laiha lihakseton tai ylipainoinen? Olen sitä mieltä että, asenteesta on moni asia kiinni, mutta tässä asiassa on kroppa ehkä jopa ykkösasia. Itse ainakin ihailen salilla muiden lihaksia ja kateellisena mietin miksi minulla ei vielä ole tuollaisia.  Jos treenaisin pt:n kanssa niin haluaisin hänen olevan timmi, sellainen miksi minäkin haluaisin tulla. Ei minua motivoi pt, joka ei jaksaisi treenata kanssani. Ihan mielenkiinnosta toki voisin ottaa ja katsoa kuinka käy. Enhän ketään voi tuomita kokeilematta. Nämä vain ovat mielipiteitäni ja ajatuksia asiasta.

Muunmuuassa Katri kirjoitti Blogissaan , että jos hän ei ilmesty sovittuihin treeneihin niin miksi asiakas tulisi niihin.  Pitääkö pt:n sitten olla jokin ihme ihminen joka ei liho, treenaa hulluna, syö hyvin, ei syö herkkuja?  Ei.  Kyllä pt ammatin takaata löytyy ihminen joka tekee kaikkea edellä mainittuja. Ostaa ehkä jopa karkkipussin eikä hänen maailma kaadu siihen.   Joskus voi varmasti käydä juhlimassa kavereiden kanssa eikä se maailma kaatunut siihenkään.  Mutta pt:n asiakas joka käy ostamassa karkkipussin on asia erikseen. Hän on se joka todennäköisesti yrittää pudottaa painoa jolle herkuttelua ei suoda.  Hän on se jonka tulisi kieltäytyä alkoholista kunnes ollaan paino tavoitteessa.  Voidaan myös yrittää tasapainoilla herkutteluiden, treenaamisen ja normaalin ruuan kanssa.  Pt:n kanssa pitää synkata. Pt:n kanssa pitää pystyä puhumaan ja kertoa mitä treeneistä haluaa. Jos Treeniohjelma sisältää vain liikkeitä joista et tykkää niin puhu asiasta. Varmasti löydätte vaihtoehtoisia liikkeitä.  Ei kannata luovuttaa heti vaikka ei onnistuisi.

Kaikille löytyy joku tie mitä seurata ja itselle hyvä pt.

Monday

Maanantai. Viikon alku. Viikonlopun jälkeiset sotkut odottaa siivousta. Tiskiallas täynnä. Pyykkikoriin myöskin täynnä. What a feeling. Muksut on väsyneitä viikonloppuna valvotuista öistä. Helteet on ihania mutta öisin häiritsevät kaikkien unia. Kämppä näyttää koirien jälkeen siltä kuin imuria ei olisi.  Haluan kaataa loputkin pihakoivut, ettei koirat tuo norkoja sisään.  Hiekkapiha on pahin vaihtoehto koiralliselle.  Tekemistä olisi mutta motivaatiota ei.

Taidan juoda pari kuppia kahvia ja kerätä voimia tähän maanantaipäivään. Selviän hengissä- mantrani soi päässä. Pitäisi lähteä ajamaan kohti saaristoa vanhempieni luo.

Tunne joka on kaikkina aamuina. Ihastus. Kävelen pihalla kahvikupin kanssa. Kierrän kaikki kukkapenkit ja ihastellen mitä kaikkea tänään puhkeaa kukkaan. Kesän alun mahtavin tunne on se kun luonto puhkeaa kukkaan. Joka päivä jokin uusi kukka aloittaa kukinnan. <3

10 viikkoa takana, kolme jäljellä.

Maanantaina tuli liikunnan suhteen oltua reipas. Kävin nimittäin kävelyllä kaverini kanssa sekä illalla vielä yksinäni melkein 10 kilsan juoksulenkillä. Se fiilis kun pääset kotiin, henki ei kulje, jalat tuntuvat keitetyltä spagetilta mutta jaksoin  kuitenkin juosta koko matkan. Ihan huippu fiilis! Juoksin huonomman ajan kuin viimeksi mutta jalat painoi koko matkan tosi paljon ja olin moneen kertaan luovuttamassa matkan aikana. Päätin kuitenkin, että juoksen vielä tohon ja siitä taas uusi päätös ja loppujen lopuksi olinkin jo kotona. :)

Tiistaina kävin ehostamassa itseäni joten ei liikuntaa.

Keskiviikkona salilla ojentaja-, hauis- ja rintatreeni.

Torstaina kävin taas salilla koska tytär halusi lapsiparkkiin .:D kävin sitten tekemässä selkää, vatsoja ja ojentajia. Illalla vielä kävin kävelylenkillä kaverin kanssa josta alku ja loppupätkän juoksin. Hyvä minä. Tsemppi päällä! :)

Perjantai. Kyläläiset luulevat minua varmaan ihan hulluksi kun käyn perjantai iltaisin lenkillä. :D Reilu kahdeksan kilsaa meni tällä kertaa hyvinkin ripeästi ja hyvällä tahdilla. Mihinkään ei sattunut ja matka meni kevyesti.

Lauantaina oli muuta puuhaa niin paljon, että liikkuminen rajoittui vain puutarhassa kävelemään. Trampoliinilla tuli hypättyä pitkä tovi joten sai lihakset vähän treeniä. :)

Sunnuntaina kiukutti. En tehnyt mitään järkevää.

Viikon treenit:
Sali x2
Juoksu x2
Kävely x2

Kaloreita kulutettu 2443 ja yhden kävelyn kalorit tuosta puuttuu.

Herkutellut olen kyllä pitkin viikkoa. Hyi minua!

Huonon päivän spekulointia

Ei voi muuta sanoa kuin, että tämä päivä on ollut jostain hyvin syvältä. Aamusta asti tai oikeastaan eilis illasta asti on suoraan sanoutunut vituttanut hyvinkin paljon. Ei oikein pysty sanoin edes kuvaamaan olotilaa.  Suurin syy tähän olotilaan on lapset. Minun omat pikku kullunmuruni mutta onko ne niitä. Mietitäänpä.

Lapset
A) kuristaa parisuhteen pikku hiljaa kokonaan
B) tuhoaa mielenterveyden
C) pilaavat vartalosi

Miksi sitten hankimme niitä?
A) jatkavat sukua, ehkä
B) on niilläkin hyvät hetkensä
C) ne ovat osa sinua

Nyt puhun siis pikku lapsista eli alle kolmivuotiaista joita itsellä on. Joskus tuntuu tai suurin piirtein aina, että olen vain ÄITI. En vaimo, ystävä tai mikään muukaan vaan kotiäiti ( orja). Aamusta asti luuttuat lattioita, peset pyykkiä, täytät tiskikoneen, täytät kuivurin, uudestaan pyykkikone päälle, tyhjennän tiskikoneen, taas täytät, teet ruokaa ( välillä kaksikin kertaa päivässä kumpanakin kertana kahta eri ruokaa), leikit lasten kanssa, syötät ne useasti päivän aikana, vaihdat vaippoja, nukutut huutavaa lasta, komennat uhmaikäistä, koirat kaipaavat seuraasi ja haluavat lenkille. Lopussa voit illalla huokaista ja todeta, että ainoa joka ei oikeasti enää tunnukaan kaipaavan sinua on miehesi. Tähänkö on tultu jo näin lyhyessä ajassa.

Tämä on vaihe josta päästään yli kun lapset kasvavat mutta vaihe on pitkä ja kivinen. Tähän vaiheeseen päättyy varmasti moni suhde, avoliitto ja avioliitto. Kaikkien hermo ei vain kestä ja minunkin on hyvin lähellä hermoromahdusta.  Välillä tuntuu, ettei kertakaikkiaan jaksa. Mistään ei tunnu saavan sitä elämäniloisuutta takaisin joka joskus on ollut mutta on hyviäkin hetkiä perheen kanssa jolloin elämä hymyilee.  Siksi meillä on siis perhe, hetkellisten hyvien juttujen takia.  No ei.

Kukaan kavereistani joilla oli lapsia minun vasta podettua vauvakuumetta ei kertonut kuinka rankkaa elämä lasten kanssa on. Kaikilta sai sen kuvan, että ne tuovat elämään niin paljon iloa ja ovat aina hyvällä päällä. Not! Kukaan ei myöskään kertonut, että hyvistä yöunista on turha haaveilla moneen vuoteen. Nyt jo univelkaa vuodelta  2010 syyskuulta jolloin meille muutti pissatulehduksesra kärsivä koiranpentu ja samaan aikaan odotin esikoista. Raskausaikana. Tein kaikkea muuta kuin hehkuun elämäni kunnossa. Joka paikkaan sattui ja lihoin lähes 35 kiloa kun ei pystynyt liikkumaan. Synnytyksestä en viitsi edes kertoa. Katastrofaalinen. Kesto 63 tuntia ja lopuksi keisarinleikkaus.  Esikoinen oli ja on edelleen huono nukkuja. Kuopuksen odotus meni yhtä huonosti selkäkipujen ja raskauspahoinvoinnin kanssa loppuun asti. Toivoin keisarinleikkausta mutta minut tyrmättiin siinä täysin. Lopulta taas traumat kamalasta synnytyksestä josta kuopus joutui suoraan lasten teholle hengitysvaikeuksien takia. Hänkin nukkuu huonosti. Summa summarum. En nuku edelleenkään montaa tuntia yössä ja kyllä se pistää kiukuttamaan kaiken muun kurjuuden keskellä.

Yritä tässä sitten
A) laihduttaa
B) nauttia elämästä
C) vaalia parisuhdetta
D) nauttia lapsista niin kauan kuin ne on pieniä ( kuka hitto tämänkin on keksinyt). Mä tasan odotan sitä, että ne kasvaa isoiksi eikä niitä tarvitse vahtia, ne voi jäädä yksin kotiin ja pystyvät leikkimään keskenään.

Älkää nyt luulko väärin ettenkö rakastaisi lapsiani. Kyllä rakastan mutta joskus on huono päivä ja pakko saada purkautua. Nautitaan hyvinä päivinä hyvistä hetkistä. Itketään huonoina. Niinhän ne lapsetkin.