Who is me?

Innostuin tekemään postauksen itsestäni Fit Fat Maman innoittamana.  Täältä pääsette kurkkimaan Tiinan vastauksia.


Nimi Susanna     

Ikä 31

Ammatti Sairaanhoitaja ( olen myös lähihoitajan tutkinnon suorittanut)

Perheeseen kuuluu mieheni, lapset Aurelia 3v ja Samuel 8kk. Karvaiset pallurat Claudia (dalmatialainen) 3,5 v sekä Peppi ( landseer) 7v. Pihalla asustaa 4 kanaa ja kukko.

Olen kaikki nyt heti tänne ihminen. Kärsivällisyyttä minulla ei ole nimeksikään.

Olen pitkävihainen.

Koiramme ovat käyneet näyttelyissä( harrastin tätä aiemmin kunnes lapset veivät kaiken aikani) . Peppi on suomen, Latvian, Liettuan ja valko-venäjän muotovalio. Claudia on vain valko-venäjän muotovalio.

Olen kotoisin Nauvosta jossa asuin  1983-2002.  Saaristo on minun turvasatamani ollut aina ja tulee aina olemaankin.

Olen luonteeltani äkkipikainen ja teen kaikki päätökset heti siltä istumalta.

Olen joskus teinivuosina polttanut tupakkaa ja todennut ettei se ollut minun juttuni.

Olen aina haaveillut omasta hevosesta.  Nykyään listaan voisi lisätä myös lehmän, vuohen ja lampaan.:D

Olen ollut AU pairina vuonna 2005 Floridassa.

Intohimoni on pihamme laittaminen. Rakastan kukkasia ja niitä ei mielestäni voi koskaan olla liikaa.

Kaipaan monesti "rauhoittumis aikaa" kavereista esimerkiksi jonkun illanvieton jälkeen.  Tuntuu, että monesti jos on suunnitteilla menoa niin siitä jauhetaan monta viikkoa ennen ja jälkeen. Suoraan sanottuna vihaan sitä jatkuvaa jauhamista.  Loppu peleissä minua ei kiinnosta yhtään mitä joku kaveri pistää päälle baariin  tai en sen perusteella päätä mitä laitan. Itse pistän sen vaatteen mikä tuntuu hyvältä ja näyttää hyvältä.

Olen koukussa Cocis zeroon.

Minulla on myös kuorma-auton ajolupa mutta en ole kuorma-autoon koskenut sen jälkeen kun kortin olen ajanut. Kuorma-auton ajolupaa vaadittiin lähihoitajaopiskeluiden aikana kun suuntauduin ensihoitoon.

Pelkään pimeää. Huvittavinta tässä pimeän pelossa on se, että eniten pelkään juuri oman kodin pihalla vaikka siellä tuskin oikeasti on mitään pelottavaa. :D

Olen sairastanut vesirokon vasta vähän päälle parikymppisenä. Tosin hyvin lievänä.

Otin lukiossa salaa vanhemmilta kielikorun joka minulla olikin kymmenen vuotta. Jouduin ottamaan sen pois koska hammaslääkäri sanoi kuluttavan hampaitani. Kiltisti uskoin.

Elämäni muuttui täysin ensimmäisen lapsen synnyttyä.

Toisen lapsen jälkeen olin yhtä kokemusta rikkaampi. Sain nimittäin kokea helvetinmoisen alatiesynnytyksen jota niin kätilöt suosittelevat. Ei voi muuta todeta kuin, että meidän lapsiluku jää kahteen kahden kamalan synnytyksen jälkeen.

Minulla oli kummassakin raskaudessa raskausdiabetes ja jälkimmäisessä jopa lääkitys siihen.

Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja keliakiaa.

Kuuntelen musiikkia hyvinkin laidasta laitaan. Tykkään niin Il Divosta, Elviksestä, Metallicasta, Dj Tiestosta ja Celine Dionista. Ainoat jotka ei niin hivele mun korvia on suomalaiset räppärit. En tiedä mikä Cheekissäkin häiritsee mutta jsotain syystä se ei vaan iske meikäläiseen.

Tykkään kuunnella vanhoja biisejä kuten

Olen aamuvirkku. Kaverit ovat aina nauraneet minulle siitä miten kömmin nukkumaan jo kahdeksan aikaan illalla.

Haluisin joskus hypätä benji-hypyn ja ajaa ralliautolla.

Rakastan korkokenkiä. Nämä ovat ihan lempparit.Kuten kuvasta huomaa myös tyttäreni tykkää näistä.

Siinähän sitä tietoa sitten tulikin melkein romaanin verran. :D

Run Forest Run

Kävin eilen kunnon hiki juoksu lenkillä.  Lämpöä oli vielä pitkälti yli 20 astetta mutta pikku pikku shortseissa ja topissa ei kuumuus haitannut. Lähdin sillä ajatuksella, että vedän jonkun lyhyen lenkin kun en kuitenkaan jaksa kauaa juosta. Olin päivällä katsonut netistä, että meidän läheltä lähtee 8km pituinen luontopolku jonka voisi joskus juosta. Sinne luontopolun alkuun kun olin juossut niin päätin kirmata reitin läpi heti. Luontopolku on nimeltään Kangenmiekan kierros. Netin mukaan pituutta sillä olisi 8km mutta en tiedä edes juoksinko koko ajan sitä vai jotain muuta reittiä.  Lenkistä tuli jokatapauksessa pisin ikinä minkä olen juossut eli 13,2 km. Vuhuu!!  Maisemat lenkillä oli välillä niin henkeä salpaavan kauniita, että oli pakko napata muutama kuva. :)

Itse polku oli hyvinkin vaihtelevasta maastoa. Välillä oli kivikkoinen sekä juurinen polku jossa sai katsoa tosi tarkkaan mihin astuu ettei kompastu. Kovaa siellä ei siis pystynyt juoksemaan.  Ylämäkiä ja tietty alamäkiäkin oli vähän väliä.  Välillä polku oli ihan ruohon seassa jolloin oli tämmöisen pätkän jälkeen pakko pysähtyä ja tutkia ettei jalkoihin tarttunut punkkeja.  Juoksin pari pätkää myös irtohiekalla mikä oli hitokseen raskasta.  Muutamana kertana oli pakko kaivaa kännykkä taskusta ja katsoa mihin suuntaan kuuluu lähteä, että pääsee kotiin.

Itse juoksu tuntui sujuvan hyvin vasta viimeisen puolen tunnin ajan. Jalka tuntui kevyeltä ja olisi voinut juosta pidempäänkin. Nyt vasta ymmärrän niitä jotka nauttivat juoksusta. Minäkin tykkään juosta mutta loppumatka tuntui erilaiselta. Siinä kun tossu vaan soljui toisen tossun eteen niin pystyi ajattelemaan muita asioita eikä sitä, että vielä 10minuutin matka kotiin..en jaksa. Kerrankin oli nautinnollista juosta.:)

Aikaa lenkkiin kului 1h 40 minuuttia eksymisisineen ja pissapysähdyksineen. :D

Iltapalaksi vedin herkkurahkan.  Kuvat otettu nyt uudella kameralla joka perjantaina kotiutui. Onhan niissä eroa verrattuna vanhoihin. :D

Weekend is over

Vihdoinkin vedetään viikonlopun viimeisiä hetkiä. Ollut taas semmosta menoa koko viikonlopun ajan, että ihme jos ei ala sydämen tykytystä tuntumaan jossain vaiheessa. Kiire ei sinänsä ole ongelma mutta sitten kun sitä kestää monta päivää niin alkaa hermot prakailemaan.  Oikeastaan koko viikko meni ihan älyttömän nopeasti. Töiden jälkeen lähdettiin joka päivä jonnekin suuntaan hoitamaan asioita jolloin kaikki kotihommat tietty jäi. Koska kaikki asiat myös jätetään viime tinkaan niin torstaina alettiin miettiä millä vehkeellä saadaan autostani airbagin merkkivalo pois koska se piti katsastaa viimeistään perjantaina oli nimittäin viimeinen päivä kun oli pakko katsastaa.  Tuo typerä airbagin merkkivalo palaa vähän väliä ja johtuu liittymien irtoamisesta tai saavat huonosti kontaktia tai jotain. Se saatiin kuitenkin hoidettua ja autokin meni katsastuksesta läpi. Ihan mahtavaa!! Pienet sille otettiinkin sitten kun lähdettiin Ruisrockiin. :) Fiilistä piti hieman etsiä mutta mitä lähemmäs tultiin festarialuetta niin fiilis kasvoi.

Kuten kuvista näkee keli oli mitä parhain. Aurinko paistoi ja hyvin pärjäsi alkuillan kesämekossa. Illan tullen alkoikin viilenemään.

Sunnuntaina lähdettiin aamulla ajelemaan kohti Nokiaa ja Rantasipi Edeniä. Siellä oli tiedossa mieheni serkun pojan rippijuhlat.  Aika kuuma päivä oli olla juhlapuvuissa ja varsinkin istua autoa 2h per suunta. Lasten osalta matka sentään sujui kun pikku mies nukkui kumpaankin suuntaan osan matkasta ja tyttö katsoi ipadilta ohjelmia.  Matkalla pysähdyttiin syömään koska ei tietenkään tiedetty, että perillä vieraita odottaa runsaat tarjoilut. Vatsa täynnä ABC:n ruokaa lähdettiin jatkamaan matkaa. Perillä meitä odotti mitä upein auringonpaiste Näsijärven rannalla. Näkymät oli upeat. :)

Seisovassa pöydässä oli tarjolla alkupaloja mm. Caesar-salaattia, mozzarella-salaattia, jotain riisihässäkkää ja sieniä. Lämmin ruokapuolella oli tarjolla kermaperunoita, uunijuureksia, lihaa ja kalaa. Jälkiruuaksi sain tämmöisen gluteenittoman herkun. Sisällä oli tiikerikakku jossa oli välissä jotain appelsiinin makuista juttua.

Ylläni oli monen vuoden takainen hankinta H&M:ltä.  Oikeanlaisia tilaisuuksia ei ole jonne mekon olisi voinut laittaa. Minun piti käyttää sitä maaliskuussaisäbi 60-vuotis juhlissa mutta päädyin silloinkin toiseen mekkoon. Alunperin ostin tämän siksi, että tiedossa oli vuonna 2010 kaverin  häät. Häihin mennessä olin kuitenkin lihonut niin paljon, ettei mekko enää mennyt päälle.  Onko muille käynyt näin?:D  Hiukset on jo ihan sotkussa kuvissa koska nukahdin matkalla kotiin ja nopeasti otettiin kuvat kun päästiin kotiin. En siis katsonut itseäni peilistä. Nyt huomaan, että olisi ehkä ollut syytä. :)

Linssilude dallumme halusi koko ajan mukaan kuvaan. :D 

Juhlahumun täyteinen viikonloppu

Ruisrock kutsuu meitä perjantaina. Niin hauskaa ja jopa ihanaa päästä mieheni ja kavereiden kanssa tuulettumaan. Vanhempani tulevat hoitamaan muksuja joten pääsen suoraan töistä lähtemään kohti festarialuetta. Vaatekriisi ja paniikki alkaa tänään kun pitäisi osata päättää mitä laittaa ylleen. Nyt on kuitenkin luvattu lämmintä joten voisi heittää mekon tai hame/toppi yhdistelmänkin päälle. Illaksi pitää jokatapauksessa varata lämmintä vaatetta koska palelen helposti ja viluissaan ei ole kiva olla. Ginatricosta tarttui viime ostosreissulla mukaan musta mekko joka voisi olla kivan vilpoinen jos on kovin lämmin. Mekon materiaali ainakin tuntui kivalta eikä ole väliä jos mekko menee reissussa rähjäiseksi koska se maksoi huimat 14,90€. :D

Onkos joku muukin lähdössä Ruisrockiin? :)

Lauantaina krapulan ja vapinan kera juhlitaan mieheni ja esikoisen synttäreitä. Kutsuttujen listalla ei onneksi kuin vanhempani ja appivanhemmat. Ehkä mä selviän siitä hengissä.:D  tänään pitää leipoa lauantain tarjottavat ja jonkun helpon juustokakun ajattelin tehdä. Se kun on parempaa muhittuaan pari päivää joten semmosta siis. Tällä kertaa appelsiinituorejuustokakku.

Sunnuntaina suunnataan auton nokka kohti Nokiaa ja siellä miehen serkun pojan rippijuhlat. Kivaa päästä ajelemaan  vaikka pitkä päivä siitäkin tulee.:/  koirille on hankittu ruokkija joten ei tarvitse niitäkään stressata. Yksi huolenaihe vähemmän. Lauantaina pitää vielä katsoa läpi, että kaikilla on jotain siistiä vaatetta juhliin.  Muille tiedän, että on mutta miehestä en ole niin varma. :D

Tämmöistä meille tällä kertaa. :)

Aloittelevan treenaajan virheet osa 1

Kävin tosiaan maanantaina Elixia power tunnilla ja isoilla painoilla tuli rehkittyä. Tänään oli pakko päästä juoksemaan koska ostin eilen uudet ihanat kirkkaat juoksukengät. Niken Fitsole merkkiset kaappasin ostoskärryyn intersportista.Olivat 30% tarjouksessa eikä hinta ollut muutenkaan päätä huimaava.

Juoksuhan ei kulkenut juuri lainkaan hyvin. Eikä johtunut uusista tossuista eikä uusista kompressiosukista jotka myös sain vihdoin eilen ostettua. Vasempaan reiteen sattui joka askeleella. Yhtään ei uskaltanut pysähtyä kun siitä ei olisi päässyt enää liikkeelle. Juoksin kuitenkin väkisin koko matkan, välillä spurtteja ja välillä hitaammin. Sain sykkeet spurtin aikana 191. :D Kotiin tullessa koitin pihalla venytellä ja kävellä ympäri pihaa. Ihastelin kukkia kyykkien ja ai, että teki kipeetä päästä kyykystä ylös.Rappusten kiipeäminen sisälle oli kaikkein kamalinta. Nyt voi vain odottaa kuinka kipeä mahdan huomenna olla. Anyway, kymmenen kilsan lenkki tuli juostua vähän päälle tunnissa. Ajatukse na oli koittaa tänään pidempää lenkkiä muttaa ei näillä jaloilla olisi juosta yhtään enempää. About kymmenen viikkoa on aikaa treenata puolimaratooniin.

Mitä tästä opimme? Ei power tunteja eikä jalkapäiviä salilla niin kauan kun käyn juoksemassa. Pitää keksiä jotain muuta treeniä juoksun kaveriksi.

Eilinen shoppailureissussa löytyi sekä kompressiosukat että kompressiosäärystimet. Pääsen kokeilemaan kummat tuntuvat omaan jalkaan paremmilta. Oli pakko ottaa toiset liiloina ja toiset on samanväriset kuin noi uudet tossut. Pinkit olisin voinut myös ottaa mutta sukista ei löytynyt kokoani ja sitten kun olin jo yhdet ostanut ja löysin kirkkaankeltaiset säärystimet niin ne oli pakko saada. :D

Loppuun tunnelmakuva kun poikamme nukahti kesken iltapalan syöttötuoliinsa.:D