Aina kaikki ei mene kuten Strömsössä

Tammikuu tulee 90 % olemaan tämän vuoden p*kin kuu. Tuntuu,että ihan kaikki suunnitelmat on peruuntunut tai siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Mä oikeastaan elän niin,että suunnittelen pitkän tähtäimen menoja jolloin mulla on aina jotain mitä odottaa.  Nämä peruuntuneet menot nyt ei ollut kovin pitkän tähtäimen suunnitelmia mutta harmittaa kovin. Mun piti aloittaa tankotanssi 9.1 mutta ystäväni jonka kanssa yhdessä piti tuo uusi harrastus aloittaa sai akuutin leikkausajan juuri tuolle aloituspäivälle ja sairasloman pituus on alkuun about 2 viikkoa. Senkään jälkeen ei ole taattua,että pystyy vielä treenaamaan niin kovaa. Ystävän terveys on kuitenkin kallisarvoinen joten homma siirtyy niin pitkälle, että hän paranee. :)

Viime viikonloppuna mun piti osallistua mieheni kanssa triathlon treenipäivään jossa olisi päässyt tutustumaan itse lajiin. Sekin siirtyy johonkin toiseen ajankohtaan. Ollaan koko perhe oltu kipeinä enemmän tai vähemmän joten ei olisi ollut tervettä mennä treenaamaan kipeänä. Miehellä on keuhkoputkentulehdus ja itsellä poskiontelontulehdus joten ei tässä kunnossa jaksa suoraan sanottuna juosta metriäkään. En ole kolmeen viikkoon urheillut yhtään jatkuvan sairastelun takia. Eikä mua niinkään harmita,että itse triathlon treenipäivä peruuntui vaan se,että oltaisiin miehen kanssa päästy kerrankin yhdessä treenaamaan. Tosin äitini jonka piti tulla hoitamaan lapsia treenipäivän ajaksi on myös kovassa flunssassa kera kauhkoputkentulehduksen joten olisi homma voinut peruuntua siksikin. (Btw uskomattoman sitkeää tautia on liikkeellä ja tarttuu todella helposti.)

Ainoa asia joka 100% tulee tapahtumaan on se,että aloitan tänään uudessa työpaikassa.  Hiemanko jännittää. :D Odotan todella kovin uuden työn aloittamista ja sitä,että pääsee käytännössä näkemään sen mitä työnkuvaan kuuluu.Se kun ei ihan selvinnyt mulle haastatteluissa. Miettikää mikä hullu ottaa työn vastaan eikä työnkuva ole edes selvä.:D

Vielä en ole ihan luovuttanut tämän kuun suhteen sillä loppukuusta olisi vielä tarjolla treenejä. Nimittäin 24.1 on luvassa 2,5 h juoksu Vauhtisammakon järjestämänä ja 31.1 Spartan gearin järjestämä toiminnallisen harjoittelun ja hyvinvoinnin seminaari. Jos vaikka näihin tapahtumiin mennessä olisin parantunut tästä köhästä.

Mitäs suunnitelmia teillä on tammikuulle? Oletteko enemmän ex tempore ihmisiä vai teettekö tekin pitkn tähtäimen suunnitelmia? :)

Ensikosketus balettiin

Kuva

En ole ikinä käynyt katsomassa balettia joten olin innoissani kun ystävä pyysi mukaan katsomaan esitystä. Kyseessä oli hieman erilaisempi baletti esitys sillä se näytettiin Turussa Logomossa isolta screeniltä. Itse baletti tanssittiin Lontoossa josta se välitettiin livenä. Hienointa tässä oli se,että esiintyjät oli kuvattu tosi läheltä joten periaatteessa nyt nähtiin esitys paremmin kuin jos oltaisiin oltu paikan päällä Lontoossa. Oli se hienon näköistä. :)

Kateellisena katsoin miestanssijoiden reisilihaksia ja käsissäkin heillä pitää voimaa olla,jotta jaksavat niitä naisia nostella vaikkakin heillä ei varmaan paljon enempää kuin 45 kiloa painoa ole. Mukana oli ystäväni kaveripariskunta ja tälle miehelle oli välillä hyvinkin vaikea katsella tiukoissa trikoissa tanssivia miehiä. :D Mun oli pakko kysyä kaveriltani ensimmäisellä tauolla,että mitä niillä miehillä on trikoiden alla ja munakuppihan heillä on.  Luulisi sellaisenkin hiertävän paikkoja...

Käytiin siis katsomassa Manon niminen baletti jonka tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Pääosassa on kaunis kurtisaani Manon joka rakastuu köyhään opiskelijaan mutta moraalittoman elämän kautta saatu ylellinenkin elämä houkuttaisi Manonia.  Olin itse todella yllättynyt siitä kuinka helppoa oli seurata juonta. Ystäväni tosin kertoi juonen lyhyesti ennen esitystä juuri siksi,että mä tiedän mistä baletti kertoo. Olisin kyllä ilman lyhyttä briiffausta ollut ihan kuutamolla. :)

Sometimes shit has to happen before you know what a diamonds you have

Ensimmäistä lasta odottaa kuin kuuta nousevaa. Seuraavan kanssa jo tiedät mitä odottaa ja odotat lähinnä lapsen syntymistä. Odotinko kuitenkaan synnytyksen jälkeistä olotilaa? Kaksi pientä lasta,armoton univelka ja kasa läskiä. Elämä ei tuntunut kovin hehkeältä vaikka olin kahden ihanan lapsen ympäröimänä ja mies tukena.

*Postaus sisältää vain ja ainostaan minun mielipiteitäni.En häveksy muiden tapoja toimia joten ethän sinäkään minun.*

Olisin mieluiten nukkunut viikon putkeen kun valvonut vasta-syntyneen kanssa useamman kuukauden. Meidän pikkuinen peikonpoikanen oli sitä mieltä, että hän ei suostu nukkumaan missään muualla kuin sohvalla minun vieressäni. Nukuin siis ensimmäiset pari kuukautta sohvalla kera vauvan ja dalmatialaisen. Selkä oli joka päivä niin jumissa,että en olisi edes saanut laskettua vauvaa pinnasänkyyn jos se olisi siellä suostunut nukkumaan. (Selkä ja pakarat menivät jumiin synnytyksessä ja vaiva vain paheni ajan kuluessa) Yritettiin ihan oikeasti kaikkemme. Nukutettiin meidän sängyssä, hänen pinnasängyssä, valot päällä sekä pimeässä, ilman koiria sekä koirien kanssa samassa huoneessa, pinnasänky meidän sängyssä vieressä, että kaukana. Koitettiin siirtää nukahdettuaan syliin omaan sänkyyn ja huuto alkoi heti. Yritin imettää mutta saatuaan sairaalassa ensimmäisestä hetkestä lähtien pullomaitoa ei imetyksestä tullut mitään. Pullomaito aiheutti vatsanväänteitä. Annettiin Cuplatonia ym vatsanväänteisiin tarkoitettuja tuotteita. Koitin eri pullomaitoja ja rintamaitoanikin. Loppui oikeasti ideat ja siksi päädyttiin nukkumaan sohvalla koska silloin sain unta edes tunnin putkeen.

Äiti on vähän väsynyt.

Väsymys alkoi olla sitä luokkaa,että ei muistanut asioita,vitutti, itketti, kroppaa särki ja suoraan sanottuna en nähnyt auringon paistavan meidän risukasaan. Vauvan itku sai hermostumaan. Ajattelin ettei se voi taas itkeä. Mitä mä teen väärin? Välillä pahoina hetkinä olisi ollut helpottavaa vaan päästä hetkeksi pois,mutta jopa oma äitini vähätteli väsymystäni. Yritin jopa kerran mennä vanhempieni luokse ilman muuta perhettä, että saisin nukkua mutta  ei tullut kuulonkaan. Äiti halusi lapset mukaan. Se siitä nukkumisesta univelkoja pois.

Joskus itkevän lapsen saaminen uneen venyi kahteen asti yöhön. En olisi ikinä pystynyt tähän ilman mieheni tukea. Hän kuitenkin kävi töissä koko ajan eli ei pitänyt yhtään isyyslomaa siinä vaiheessa vaan vasta vauvan ollessa about 8kk. (Jäi silloin vanhempainvapaalle ja oli lasten kanssa 2,5kk kotona)  Mieheni vietti alkuillan vauvan kanssa minun mennessä kuuden-seitsemän aikoihin nukkumaan iltaisin. Heräsin siinä yhdentoista aikoihin mieheni halutessa nukkumaan. Nämä olivat useimmiten mun yöunet ensimmäisten kuukausien aikana.

Elämäni valopilkku oli treenaaminen. Se,että pääsi pois kotoota urheilemaan.  Treenaaminen auttoi jaksamaan. Toki treenaaminen aiheutti väsymystä itsessään mutta olin energisempi. Lyhyet yöunet ei tuntuneet enää niin pahalta. Juoksemisesta tuli mulle pääsytie omaan aikaan ja juostessa sai nollattua päätä.

Mä rakastuin juoksemiseen!

Koin samanlaisia väsymyksen tunteita esikoisen syntymän jälkeenkin mutta silloin tilanne oli muuten ihan erilainen. Silloin opiskelin,kävin töissä ja rempattiin asuntoa joka oltiin ostettu. Tuntui,että piti revetä joka paikkaan saamatta oikein mitään järkevää aikaiseksi missään. Esikoisen aikaan myös yksi ystävistäni sai esikoisen jonka kanssa oli kivaa vaihdella kuulumisia ja käydä vähän kirppiksiä kiertelemässä. Pääsi ns. tuulettumaan välillä.

Koen,että mun oli läpikäytävä nämäkin vuodet elämästäni vaikka ne ei ehkä ole niitä mukavimpia muistoja. Lapset ovat itsessään toki ihania muistoja näistä väsyneistä vuosista mutta se olotila joka on synnytyksen jälkeen kuin zombie elokuvasta ei houkuta. Kaikesta oppii ja kaikki on koettava oppiakseen vielä paremmaksi. Mä opin,että mulla on mies joka on aina tukena ja turvana. Mulla on tukiverkosto josta saa apua (vaikkakin aikataulujen yhteensovittaminen työssäkyvien kanssa ei aina ole helpoimmasta päästä). Neuvolastakin saa apua kun uskaltaa avata suunsa!

Rakastan lapsiani ja he ovat olleet jokaisen valvotun yön arvoisia. Tänä päivänä vauvani on 1 v 2kk ja mitä aurinkoisin pikku mies. Heräilee öisin edelleen mutta koko ajan mennään parempaan suuntaan. Viime yönä oli herännyt vain kerran. Luksusta! :)

Kesällä 2014 ihmeteltiin Tivolin laitteita.

Juoksemisen kaipuu

Haluaisin jo juoksemaan. Kaipaan ihania lenkkipolkujani. Haluan tuntea viiman kasvoilla juostessa kovaa. Koirakin kovasti odottaa lenkille pääsyä.En ole päässyt lenkille moneen viikkoon,ainakaan kolmeen viikkoon. Kiitos ensiksi selkäkivun ja siihen perään tullen flunssan josta en vieläkään ole parantunut. (Alkaa pää kohta lahoamaan) Eikä kaipuutani juoksemiseen auta yhtään se,että muut innokkaat bloggarit postaavat juttuja treeneistään. Mä olen kateellinen. (Tuntuu,etten ole postannut juuri mitään treeniin liittyen pitkään aikaan)

En siis ole lopettanut juoksemista vaikka en ole siitä hetkeen hehkuttanut. En vain ole päässyt lenkille joten ei ole kertakaikkiaan ollut mitään raportoitavaa siltä saralta. Lupaan, että hehkutan yhden postauksen verran kun seuraavaksi pääsen lenkille.:D

Maratonia varten pitäisi kyllä aloittaa treenaaminen... Alkaa jo hieman pelottamaan milloinkohan tosissaan pääsen aloittamaan. Olen jo katsellut sillä silmällä juoksutapahtumia mutta en ole uskaltanut ilmoittautua kuin Tallinnan maratoniin. Pelkään niin, että jää juoksu väliin jos ilmoittauduin liian ajoissa kuten kävi viime vuonna Ruisrääkin kanssa kun olin enterorokossa.

Tässä kuitenkin viime vuodelta upeita muistoja juoksemiseen liittyen. :)

Väriä elämään

*Postaus sisältää tuotesijoittelua ja on toteutettu yhdessä Björn Borgin kanssa*

Huomaan kaipaavani kesää ja hamuan kaikkea värikästä ympärilleni. Siivotessani joulujuttuja pois kaivoin kaapista värikkäimmät tyynyliinat jotka löysin. Ystävän tuomat vaaleanpunaiset ja valkoiset tulppaanit alkavat lakastua joten olisi aika hankkia uusia värikkäitä kukkia tuomaan iloa keittiöön.

Kaipaan myös ulos juoksemaan ja mikäs muu innostaisi treeneihin enemmän kuin uudet treenivaatteet. Selaillessani Björn Borgin sivuja huomaan löytäväni aina vain värikkäämpiä vaatteita mutta missä on kaikki keltaiset ja limenvihreät vaatteet. Menikö ne jo muodista vai eikö ne ole Björn Borgin juttu?:D

Pants Miko / Jacket Ruby /Singlet Wendela

Sitten ihan perus "lökövaatteita" kotona sohvalla oleiluun.  Tässä kun on pari viikkoa mennyt kutakuinkin kotosalla nimenomaan noissa "lökökuteissa" niin huomaa kuinka ihanaa on lähteä töihin taikka kauppaan ja saa laittautua. Rakastan kotona hengailua sohvalla maaten ja herkkuja syöden mutta tosiasia on,että tätä en ole harrastanut sen jälkeen kun lapset ovat saapuneet elämääni. Rauhallista hetkeä ei ole eikä juuri aikaa maata sohvalla aati, että meillä olisi edes sohva.:D

T-shirt Van  / Pants Pepi / Hoody Mimi


Mitäs tykkäsitte Björn Borgin vaatteista? Hittejä vai huteja? Nämä tosin oli niitä minun lemppareita tämän hetken mallistosta ja vaatteita siellä on varmasti myös muiden makuun jos nämä olivat liian värikkäitä. :)