Loppuvuosi 2014

Jatketaan sitten kohti loppuvuotta joka on ollut enemmän juoksupainotteinen. Olen rikkonut juoksussa ennätykset matkassa, ajassa ja nopeudessa.  On ollut ihan huikeeta seurata omaa edistymistä ja siihenhän tämä blogi on ollut hyvä. Sport tracker kulkee mukana lenkeillä joten sieltäkin on helppo katsoa lenkkien määrää,pituutta,aikaa ja nopeutta.

Heinäkuussa motivaatio ruuan suhteen on ollut löysähkö. Herkkuja on uponnut mutta juoksun innostamana ei paino ole noussut .Kävin myös tutkailemassa juosten tämän lähitienoon luontopolkuja. Kangenmiekan kierroksesta voi lukea täältä. Juoksin heinäkuun helteissä ensimmäisen pitkän lenkkini (18,6 km) aikaan 2h 14 minuuttia vauhdilla 7,12 min/km.  Voitte kuvitella sen voittaja fiiliksen kun pääsin kotiin tuon lenkin jälkeen.  Tuosta pitkästä matkasta löytyy postaus täältä. 

Heinäkuussa juhlittiin Ruisrockissa ja käytiin myös korkeasaaressa josta voit lukea täältä. En ollut käynyt pitkään aikaan tuolla ja se oli ihan hauska reissu lasten kanssa.  Paino oli heinäkuuhun mennessä tippunut 10 kiloa alkuvuodesta. Jippii! 

 

Elokuussa nautiskelin ystävien seurasta ja käytiin Turussa Gangut Regatassa. Sonera tarjosi ilmaisen reissun Särkänniemeen joten pitihän sielläkin sitten käydä. Lisää kuvia reissusta täällä. Seuraavana päivänä oli vuorossa yksi pelottavimmista kokemuksista nimittäin puolikkaan juokseminen. Jännitys oli ihan älytön. Eihän se ollut kuin juoksukisa,mutta pelkäsin pääsenkö hengissä maaliin. Enhän ollut koskaan noin pitkää matkaa juossut.  Maaliin pääsin ajassa 2h 31min ja fiiliksistä voi lukea täältä.

 

 

Syyskuu alkoi Il Divon konsertilla. Oi mitkä ihanuudet. :) Juoksussa otin uuden suuntauksen ja lähdin mukaan Vauhtisammakon juoksukouluun. Siitä lisää täällä.

Lokakuussa lähti juoksemisen kanssa kilometrit ihan lapasesta Vauhtisammakon juoksukoulun järjestämissä ultralenkeillä. Miniultra oli kestoltaan 4 tuntia ja sinä aikana itse juoksin 27,5 km ja ajallisesti 3h 2min. Koko neljän tunnin aikana mukana kulkee auto joka jokainen vuorollaan ajaa 1 kilometrin matkan ja kyytiin saa hypätä kun siltä tuntuu. Koirani Claudian käytiin epävirallisissa koirajuoksun Sm-kisoissa kokeilemassa miltä juoksu tuntuu. Näissä valjakkokisoihin yhdistetyissä kisoissa oli ihan mieletön tunnelma. Siitä lisää täällä. Lokakuun aikana olin ollut innokas juoksija ja lenkkejä oli kertynyt 9.

Marraskuussa metsästettiin taas ennätysmatkaa ja aikaa juoksussa. 5h kestävä ultra oli vuorossa jonka aikana juoksin vähän päälle 33 kilometriä. Ihan uusi ennätys. :) Siirryin takaisin ambulanssiin töihin ja innostuin taas salilla käymisestä.  Salitreenaamisesta juttua täällä. Kävin myös Roxeten konsertissa josta juttua täällä. Myös uusia perheenjäseniä saatiin marraskuussa joista juttua täällä.

Joulukuu tuo vuoden viimeinen kuu on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa mikä on ollut todella raivostuttavaa. Kerroin teille vuoden aikana tapahtuneesta ulkonäkömuutoksesta täällä.  12 kiloa laihempana on helppo hymyillä.

Katsaus vuoteen 2014 osa 1

Halusin jakaa kanssanne merkittävimmät ja hauskimmat hetket vuodesta 2014. Ensinnäkin aloitin kirjoittamaan tätä blogia joka on tuonut minulle paljon iloa. Vaikka monesti tuntuu, että yksinäni täällä jupisen niin blogi on ollut ihan mahtava paikka avautua. Olen oppinut bloggaamisen aikana uusia asioita, tehnyt yhteistyötä ja toivon mukaan vielä joskus pääsisin mukaan blogitapaamisiin.

Aloitetaan tammikuusta jolloin itse laihdutus projekti alkoi kun hankin ystävän kanssa samaan aikaan sopimuksen Elixiaan. Tästä kuvasta se ajatus sitten lähti.:)

Helmikuussakin treenaus into vielä säilyi. Erilaisissa jumpissa käytiin vähintään 5 kertaa viikossa ja yleensä pari jumppaa putkeen. Tuloksia alkoi näkymään ja paino putosi hyvää vauhtia. 

Maaliskuussa rohkenin aloittaa bloggaamisen. Olin ajatusta pyöritellyt mielessä jo jonkin aikaa mutta yhtenä iltana vain aloin kirjoittamaan. Ajattelin,että ihan sama mitä muut miettii niin mä aion kirjoittaa just siitä mitä haluan. Alkuun en kertonut kuin miehelleni blogista. Jotenkin nolostutti kertoa blogista kavereille (älkää kysykö miksi). Maaliskuussa kävin myös ensimmäisen kerran juoksemassa. Se jos mikä oli yksi vuoden huippuhetkistä koska juoksusta on tullut mulle rakas harrastus. Ensimmäinen juoksu oli noin pari kilsaa mutta mä jaksoin juosta sen koko matkan ja olin niin ylpeä itsestäni koska olen aina (ihan aina) vihannut juoksemista.

Huhtikuussa motivaatio alkoi olla jo häviön puolella kokonaan. Kävin kyllä Elixiassa sekä salilla,että jumpissa mutta painossa ei juuri muutosta tapahtunut. Aloitin Bodycampin Bikini fitness dieetin mutta lopetin kesken motivaation haihduttua. Koirajuoksu harrastus alkoi näihin aikoihin. Ostettiin Claudialle valjaat ja itselleni uusi juoksupuku ja vóila ei muuta kuin juoksemaan. Alkuun koiran kanssa juokseminen oli tuskallista koska tunnetusti koira juoksee aika paljon kovemmin kuin mä.

Toukokuussa meille muutti uudet perheenjäsenet. Muistatteko nämä kaverit? 

Kesäkuussa aloitin työt terveyskeskuksessa mieheni jäädessä lasten kanssa kotiin. Kävin juoksemassa silloin tällöin mutta en juuri muuta liikuntaa harrastanut. Kesäkuussa kävin myös kahden päivän mittaisen Hyvinvointivalmentajakoulutuksen josta tykkäsin tosi paljon. Uutta tietoa sain PALJON ja toki uusia ystäviäkin. Tässä kuussa kävin myös otattamassa mallikansion kuvat.

Jatketaan loppu vuotta seuraavassa postauksessa. :)

Hassuttelua

Olen onnellinen.
Onnellisuus on tärkeää.
Tärkeä on myös perheeni.
Perhe tuo sisältöä elämääni.
Elämä on yhtä juhlaa.
Juhlat tuovat piristystä arkeen.
Arki koostuu rutiineista.
Rutiinit tekevästä elämästä helpomman.
Helppoa on positiivinen.
Positiivisuudesta tykätään.
Tykkään miehestäni.
Mieheni on minulle rakas.
Rakkaita ovat myös lapseni.
Lapset saavatt minut hymyilemään.
Hymyilen kun olen iloinen.
Iloisuus pukee kaikkia.
Kaikki tekevät omasta elämästä oman näköisen.
Näkemyksiä on yhtä paljon kuin ihmisiä.
Ihmisistä muodostuu tukiverkosto.
Tukiverkoston omaava saa olla tyytyväinen.
Tyytyväinen olen ihanista ystävistä.
Ystäville voi purkaa mieltä.
Mieltä voi vaihtaa usein.
Useimmiten haluaisin vain treenata.
Treenaamalla saa purettua stressiä.
Stressaaminen rasittaa hermoja.
Hermoni ovat usein kireällä.
Kireyttä on myös pakaroissa.
Pakarani ovat pyöreät.
Pyöreä on pallo.

jne jne jne...

Mä olen onnellisuuden pyörteissä. Koen elämäni olevan tällä hetkellä niin ihanaa,että voisin halata kaikkia. Mitkä lie hormoonit nyt hyrrää?:D Kaikki asiat tuntuu vain loksahtavan oikeille paikoille. Voisin jatkuvasti halia miestäni ja lapsiani. Vaikka perheeni saavat minut aina välillä raivon partaalle niin rakastan heitä ihan mielettömästi. Olemme mieheni kanssa olleet vasta vähän vajaa 5 vuotta yhdessä ja tuntuu,että rakkaus miestäni kohtaan vaan voimistuu päivä päivältä. Huomaan kaipaavani häntä jo työpäivän aikana mikä tuntuu niin hassulta. Ihan niin kuin ei jaksaisi olla 8h erossa toisesta. :D

Haastan teidät rakkaat lukijat kertomaan minulle mikä tekee teidät onnelliseksi? Mikä saa sydämen jättämään muutaman lyönnin väliin? :)

Tammikuu on pitkä ja tipaton / Tammikuu on synkkä ja hipaton

Jenni Vartiaisen laulun sanoja lainatakseni tammikuun aion olla tipattomalla joka tosin jatkuu vielä tammikuun jälkeenkin. Onko se elämä sitten selvinpäin synkkä ja hipaton? Enpä usko. Uskon sen olevan enemmän kiinni asenteesta. Oikeanlaisella asenteella voi bilettää selvinpäinkin. Tammikuussa on sinänsä helppoa olla tipattomalla ym dieetillä koska jouluruokailuiden jälkeen ei mun ainakaan tee mieli yhtään mitään.  Kaikki karkit,sipsit,juustot ja rasvaiset ruuat lähinnä ällöttää.

- Oltiin veljen tyttöystävän kanssa Jenni Vartiaisen keikalla josta kuvatkin on otettu.

Alkoholi ei ole mulle mikään tärkeä asia. Joskus tykkäsin ottaa lasillisen viiniä viikonloppuna telkkaria katsoessa mutta lasten myötä tissuttelu on jäänyt kokonaan. Mä vihaan alkoholin aiheuttaa krapulaa. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja krapula kestää useita päiviä ja olo on ihan jäätävän huono. Miksi siis pilaisin seuraavat päivät sängyssä makaamiseen? Totta puhuen lasten tultua ei krapulassa saa maata sängyssä vaan kyllä se on aamusta asti täyttä hulinaa ja ehkä siksi sitä ei halua krapulaa itselleen.

Viimeiset baari reissut on olleet kivoja oikeastaan just niin kauan kunnes on menty baariin mikä on ihan päinvastainen fiilis kun mitä nuorempana oli. Silloin bileet vasta alkoi kun pääsi baariin enkä tykännyt yhtään kotibileistä.  Mä tykkään muutenkin enemmän extempore reissuista. Liikaa suunnitellut menemiset on useimmiten loppupeleissä tylsiä.

Mun painonpudotus ei ole kiinni alkoholista mutta krapulan jälkeinen tila aiheuttaa ylensyöntiä joka jatkuu aina liian pitkään. Mulla jää putki päälle syömiseen niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin. Voin jatkaa viikkojakin syömällä epäterveellisesti. Tämä on asia johon haluan muutosta. Mä en halua turvota krapulan jälkeen useita kiloja. Mikä siis avuksi? No selvinpäin olo. Mulla ei nole mitään tarvetta tissutella tai vetää kännejä. Haluan ennemmin panostaa siihen,että saan haluamani kropan.  Tavoitteenani on saada sellainen kroppa jossa mä viihdyn ja näytän omasta mielestäni upealta.

Alkoholissa on sitä paitsi mieletön määrä ihan turhia kaloreita. Mä en tarvitse yhtään ylimääräistä kaloria. Haluan oppia pitämään hauskaa ihan ilman alkoholia.

Mieheni kanssa on yhdessä tehty päätös, että  jätetään herkuttelut pois ja keskitytään syömään terveellisesti sekä liikkumaan säännöllisesti. Me ollaan kummatkin herkkuperseitä ja tykätään herkutella joten tämä tulee olemaan haasteellista. Kummallakin on omat tavoitteensa kunnon ja painon suhteen mutta pääpaino on saada ruokailut järkeviksi.

Mites muut? Meinaako joku muu olla tammikuun tipattomalla? :)

Köh köh ja atsiuh!

Jos otsikon äännähdykset kuulostaa tutuilta niin olet varmasti sinäkin flunssassa. Flunssa on saanut jo minutkin pauloihinsa ja ääni on kuin raspikurkulla. Huomenna suuntaan kuitenkin töihin koska selänkipu on hellittänyt lihasrelaksantilla mikä on ihan mahtavaa koska pystyn taas touhuamaan kaikkea. Selkäkipu on kyllä todella rajoittava tekijä. Kun kaikki liikkuminen, nostaminen, kantaminen, makaaminen ja istuminen on hankalaaniin on täysin toisen armoilla. Miehelle viime päivät on olleet rankkoja kun hän on ollut ainoa terve meidän perheestä. Hän ehkäpä ansaitsee hieman hemmottelua kun tästä paranen.:)

 

Harmittaa kovasti kun ulkona on ollut tosi upeat kelit ja meidän perhe on istunut lähinnä sisätiloissa joulunpyhät. Eilen käytiin hetken aikaa pihalla laskemassa pulkalla mutta aika nopsaan esikoinen halusi jo sisälle lämmittelemään. Täytyy myöntää,että itselläkin oli kylmä vaikka oli kaikki mahdolliset toppavaatteet päällä ja kuten kuvista näkyy niin sotanorsultahan niissä näyttää.:D

P.s Maanantaina alkaa mun ja miehen yhteinen laihdutusprojekti mutta siitä tulee oma postaus myöhemmin.  :)