Treenikaveri vai yksinään?

Treenaatteko mieluummin yksinään vai kaverin kanssa? Olen vuosien varrella käynyt kaverien kanssa sekä yksinään enkä oikein vieläkään tiedä kumpi on enemmän minun juttuni. Pidän seurasta mutta toisaalta eihän siellä jumpassa ainakaan seuraa tarvitse. Salilla taas kaverien kanssa tulee tehtyä eri ohjelmia jolloin voidaan olla suurin osa ajasta eri puolilla salia eli seura on sielläkin aika turhaa loppupeleissä.

Ajomatkat ovat ne joihin kaipaan seuraa. Puolen tunnin matka per suunta on tylsää ajeltavaa yksinään. Treenikaverini asuu saman tien varrella kuin minä ja mikäs sen mukavempaa kuin lähteä yhdessä treenaamaan vai onko? Aikataulut osuvat useimmiten yhteen mutta on päiviä jolloin kumpikin haluaa mennä eri aikaa ja eri jumppaan. Välillä on päiviä jolloin motivaatiot eivät kohtaa ja on parempi mennä yksinään jos toinen ei halua lähteä mukaan.  Joskus taas on kiva kun toinen kannustaa lähtemään vaikka ei yhtään huvittaisi lähteä.

Tällä hetkellä motivaationi liikkumiseen on hurjan hyvä ja voin lähteä yksinkin. Sen takia ei treenit jää väliin. On toki niitäkin hetkiä kun ei liikunta kiinnosta yhtään. Ajomatkat salille tuntuu mahdottoman pitkiltä ja ajatus jumpasta saa pahanolon. Useimmiten tämmöisen fiilikseen on jumppaharrastus sitten lopahtanutkin. Nyt en aio lopettaa käymistä. Koitan ajatella aikuismaisesti ja miettiä kuinka paljon rahaa valuisi hukkaan jos en siellä kävisi.

Kumpaan kastiin sinä kuulut? Yksin treenaaviin vai seurapiirineitoihin?  Saatko treeneistä enemmän irti yksinään vai tarvitsetko treeneissä kaverin kannustusta?