Chillailua jokilaivalla

Kävin pikaisesti eilen töiden jälkeen veljeni luona jossa kuulin ihania uutisia. Niistä sitten joskus lisää infoa tännekin. Nyt joudun vielä pitämään suuni kiinni. :)

Sieltä kiirehdin syömään ystäväni kanssa jokilaiva Katarinaan. Onneksi olin pukeutunut hieman lämpimämmin eli en ollut aamulla lähtenyt hellemekossa.  Yllättävän kylmä tuuli puhalsi jokirannassa. Syötiin maukkaat kanavuohenjuustosalaatir. Mulla oli niin kova nälkä, että tajusin vasta syötyäni annoksen, että kuva jäi ottamatta. No mutta osaattehan kuvitella salaattipedillä kanaa jonka päällä vuohenjuustoa. ;)  Oli tosi hyvää ja iso annos. Syötyäni sen olin ihan ähkyssä.

 

Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia ystävän kanssa. Useasti viikossa ollaan yhteydessä mutta on se aina ihan eri nähdä livenä kuin jutella messengerin välityksellä.  Ystävällä on hieman rankka elämänvaihe menossa ja haluan sekä annan tietysti hänelle kaiken tukeni. Ystävää ei jätetä hädän hetkellä. <3 nbsp="" p="">

Hyvin huomasi, että kesä on jo ns. ohi koska jokilaivoissa oli vähän porukkaa. Suurimmalla osalla on alkanut koulu ja/tai työ.  Tästä se pitkä syksy sitten alkaa.  Pääsin sentään kerran tänä kesänä käymään jokilaivassa. :D

Huomenna on älyttömän kivaa ohjelmaa tiedossa.Nimittäin työporukan bileet.:)

Huikeeta!!

Paino on edelleen laskussa. Tänään aamulla vaaka näytti 69,3 kg. Meinasi tulla tippa linssiin. Onnellinen ja tyytyväinen olo. :)

Joka päivä on tehnyt mieli herkutella koska mieli on ollut hyvinkin maassa. Liekö syynä naistenvaivat tai työstressi vai kummatkin?  Olen saanut hyvin oltua erossa herkuista mutta tänään söin pari lettua. Hyötysuhde plus miinus nolla. Paino laskussa ja mitä mä teenkään. No syön lettuja. Tuskin laihdutus nyt siihen kaatuu mutta kyllä on itsellä taas tyhmä olo.  :(

Huomenna uusi päivä ja toivottavasti paljon parempi mieli. Perjantaina on työpaikan kekkerit joita odotan hyvinkin paljon. Tämä viikko on alkanut töissä tosi raskaasti joten pieni relaaminen tekee varmasti hyvää.  Tiedossa on mm. Farmersgolfia, saunomista, syömistä ja biletystä. :D

Mistä kaikki sai alkunsa?

Ensimmäinen kuva on otettu noin puoli vuotta esikoisen syntymän jälkeen ja mielestäni olinkin jo ihan hoikassa kunnossa kunnes silloin katsoin nämä kuvat. Hyi kauhistus! Tästä alkoi ensimmäinen urakka laihduttaa. Synnärillä ennen keisarinleikkausta painoin 105,5 kg. Muistan kuinka kahden ensimmäisen viikon aikana lapsen syntymästä paino tippui 15 kiloa. Nesteitä oli kertynyt loppu raskaudesta ihan mielettömästi. Silloin oli myöskin hirveä helle enkä varmaan tollona juonut tarpeeksi. 



Sain parissa vuodessa painoa hyvin pois ja juuri ennen häitämme paino olikin jo 67 kiloa.  Mitään ihme dieettiä en koittanut vaan jätin herkkuja pois. Tein silloin tosin kahta työtä ja opiskelin joten stressiäkin oli mikä varmasti tiputti painoa.

 Kunnes oltiinkin taas tässä tilanteessa.:) Loppu raskaudesta paino 93,5kiloa. APUA!

 

Olen painanut yli sata kiloa. Olen ollut 90-kiloinen. Olet myös ollut yli 80-kiloinen ja pitkään olin 70-kiloinen. Nyt vihdoin voin sanoa, että paino alkaa kutosella. Nyt ollaan tässä tilanteessa. Kuvassa paino 69,8 kiloa. 

Perus maanantai töissä

Olen monesti miettinyt olenko ollenkaan oikealla alalla.  Aina kun töissä on ollut kamalan raskas päivä niin voisin vaihtaa alaa vaikka heti.  Vika ei ole työpaikassa koska olen ollut monessa terveydenhuollonalan paikassa töissä ja sama meininki on kaikkialla.  Mä en voi käsittää miten ns. sairaat ihmiset jaksaa valittaa tullessaan päivystykseen. Eikö päivystys olekaan se paikka jonne tullaan pää kainalossa? Todellisuudessa sinne tulee ihan kaikkea muuta kuin niitä oikeasti kipeitä. Tämä nyt vain mun kokemus päivystys työskentelystä, ei herneitä nenään.

Kaikki tulee päivystykseen asenteella mulle kaikki heti-asenteella. Ei ymmärretä, että akuutimmat hoidetaan ensin ja sitten esimerkiksi flunssapotilaat. Suurin osa flunssapotilaistakin voisi mieluummin parannella itseään kotona eikä odottaa pari tuntia päivystyksen käytävällä saadakseen lääkäriltä luvan ottaa särkylääkettä. Mikä siinäkin on, että jos joku paikka kipeenä niin ei oteta särkylääkettä? Sitten tullaan päivystykseen vinkumaan kun sattuu ja kysyttäessä ootko ottanut lääkettä niin vastaus on aina EN OO.  Ihan kuin ei uskallettaisiin  käyttää maalaisjärkeä ja odottaa kotona kuumeen laskemista vaan tullaan heti lääkäriin ja sen kuumeen on laskettava sillä sekunnilla.

Tänään oli päivä joka taas opetti miten kieroja ihmiset ovat saadakseen päivystysajan. Heti aamu kahdeksalta odotti mies henkilö virtsaamisongelmineen ja hänet olisi pitänyt hoitaa heti. Kun alettiin hoitaa niin piti lopettaa kun sattuu. Lääkäri määräsi röntgeniin josta potilas tulikin hetken päästä sanomaan ettei hänellä ole aikaa siellä odottaa vaan lähtee nyt asioille. Kiva. Potilas ei ollut sitten sanonut röntgenhoitajille mitään poislähdöstä vaan he siellä päässä odottelivat potilasta ja etsivät joka paikasta. Että tälläistä.  Tänä potilas oli tullut ajanvaraukseen sanomaan, että pois ei lähde ennen kuin on pissa saatu tulemaan. Hän kävi vessassa pissalla juuri ennen vastaanotolle tuloa.

Sitten oli mummo joka päivystyksen käytävällä kovaan ääneen ihmetteli milloin pääsee lääkäriin kun on niska niin kipeä. Toki se oli ollut jo parin kuukauden ajan. Samalla väänteli päätä puolelta toiselle ja mietti mikä vaivaa.  Sanoi vielä meille hoitajille, että oli oikea lottovoitto kun saikin päivystysajan. Ajanvaraukseen hän oli sanonut, ettei ole nukkunut kolmeen päivään koska kipu oli niin kova. Mikähän mahtoi totuus olla?

Oikeasti kipeitä potilaita jotka lähtivät ambulanssilla sairaalaan oli laskettavissa yhden käden sormilla ja päivän aikana potilaita oli varmaan lähemmäs 30.  En halua syyllistää ketään ja ajanvarauksen kauttahan nämäkin oli aikansa saaneet. Vika ei siis ole potilaissa.  Mua vaan henk koht ärsyttää se valitus joka päivystyksen käytävillä kuuluu kun joutuu odottamaan.  Jos ei nappaa odotella siellä niin voi pysytellä kotona. Niin se vain menee.

Itse potilaiden hoitoon ei sinänsä kulu aikaa vaan lähinnä kirjaamiseen koneelle. Sen tekevät lääkäri ja hoitaja samasta potilaasta, mikäli kummatkin ovat hoitaneet. Kaikki pitää kirjata.  Tämä on se jota potilaat ei myöskään ymmärrä.  Tullaan ajanvaraukseen ja halutaan lääkärin katsovan lapsen korvaa. Eihän siinä mene kuin muutama minuutti. Totta. Mikäli siellä on tulehdus, pitää kirjoittaa antibioottikuuri. Lääkäri kirjoittaa potilaan tilasta. Hän voi joutua konsultoimaan jotain toista lääkäriä. Korva voidaan joutua imemään tai huuhtelemaan. Näihin kuluu aikaa ja hetken päästä on tunti kulunut kun potilas on otettu sisälle. Eihän hänellä ollut kuin se muutaman minuutin juttu.

Seuraava ärtymyksen aihe.  Joka päivä kuulee jonkun omaisen tai potilaan suusta: hoitajat ne vaan juoksee huoneesta toiseen eikä potilaitten jono liiku mihinkään. Anteeksi mitä!! Miten me potilaita hoidettaisiin jos meillä olisi käytössä yksi huone jossa kaiken pitäisi tapahtua? Tämä nostaa oikeasti niskakarvat pystyyn. Potilaita voi olla neljässä eri huoneessa tarkkailussa. Pitäiskö niiden vaan maata siellä? Ilmeisesti. Usealta otetaan vaan esimerkiksi tulehdusarvo jolloin he käyvät pikaisesti hoitohuoneessa ja pääsevät kotiin.  Kaikkia hoitotarvikkeita ei millään voi pitää yhdessä huoneessa joten niitä haetaan jolloin joutuu vaihtamaan huonetta. Voi ei, taas ne hoitajat juoksee huoneesta toiseen. Pitäiskö potilaiden pissata purkkiin meidän edessä, että voidaan se heti siinä tutkia ilman, että vaihdetaan huonetta?  En käsitä ihmisten järjenjuoksua.  Ihan vain kaikille tiedoksi, että kyllä niitä potilaita hoidetaan vaikka juostaankin huoneesta toiseen.

Sitten on nämä tapaukset jotka odottavat liiankin kauan oireidensa kanssa vaikka olisi oikeasti hätä.  Ne kiittävät ja ovat ystävällisiä vaikka ovat hitokseen kipeitä.  Näiden ihmisten takia töihin jaksaa mennä päivästä toiseen.  :)

Ensimmäinen viikko dieettiä takana

Kylläpä on hermo ollut kireellä tämän viikon kun ei ole saanut sokeria. Yllättävän nopeasti kuitenkin makeanhimo meni ohi ja töissäkin on herkut jääneet muille.  Pahinta on mun mielestä se, että ottaa vaan yhden karkin koska se ei tosiaan jää siihen,ainakaan  mun tapauksessa. Vedän kyllä sitten niin kauan niitä karkkeja kunnes pussissa tulee pohja vastaan.  Useimmiten vielä se makeanhimo jää vielä päälle ja kotonakin on pakko saada lisää makeaa. Kun vaan on nyt malttanut olla ilman makeaa niin ei tee edes mieli. Hyvä mä!

Ruokavalio on pysynyt ohjeen mukaisena. Yhtenä päivänä jouduin syömään jäätelöä. Kävimme mieheni vanhempien luona kylässä ja siellä oli lautasella valmiina pala jäätelöä kaikille. Ei siinä voi sanoa etten syö kun joku on kaiken laittanut valmiiksi. Muut herkut jätin kyllä muille.:)

Liikkumisen ilo ja motivaatio on taas huipussaan niin kuin aina näin alussa. Kolme kertaa piti käydä tällä viikolla urheilemassa mutta olenpas käynyt viisi kertaa.  Kävin tänään kävelyllä koska oli hermo niin kireellä ja jotain piti päästä tekemään niin, että lapsi on mukana. Elixiassa lapsiparkki on sunnuntaisin kiinni mikä on mun mielestä ihan surkee juttu.  Jokatapauksessa kävin puolen tunnin kävelyllä ja koko ajan olisi tehnyt mieli vetää juoksua.  Spotifysta tuli reipasta menomusaa ja jalat vaan olisivat halunneet kovemmin. Samppa nukahti loppu matkasta vaunuihin joten olisin voinut vetää pidemmänkin lenkin. Pelkäsin vain, että hän ei jaksa istua pitkään joten siksi en alunperin lähtenyt pidemmälle.:D

Treenit viikko 1

Maanantaina Sali ( hauis, ojentajat, rinta, vatsa, selkä)
Tiistaina juoksu 47 minuuttia 7 km
Keskiviikkona lepo
Torstaina sali( hauis, rinta, selkä, vatsa, jalat)
Perjantaina lepo
Lauantaina juoksu 1h 16min 11km
Sunnuntaina kävely vaunujen kanssa 33minuuttia 3,6km

Mikä parasta paino alkaa nyt KUTOSELLA. Vielä sata grammaa pois niin bmi on normaali. Ihan huikee fiilis. :) Tätä ei pysty sanoin edes kuvaamaan kuinka hyvältä tuntuu.

Tällä viikolla olen pystynyt pitämään pääni. Näinhän sen kuuluukin mennä jos on laihiksella. Eikö niin? Ensimmäinen viikko onnistui mutta vielä olisi 12 jäljellä. :D  Mitäs ennustatte, onnistunko vai olenko ikuisesti luuseri liikakiloineen? Mä uskon pystyväni tähän. Tsempatkaa mua jos näyttää siltä, että olen luovuttamassa. :)