Viikkokertausta

Mä oon niin tyytyväinen tähän viikkoon. :) Juoksut on kulkeneet hyvin ja viikkoon on mahtunut erilaisia juoksu treenejä. Yhden palauttavan kävelylenkin ehdin myös käydä kaverin kanssa käppäilemässä.  Joka lenkin jälkeen on jäänyt kaikkensa antanut olotila eli enempää ei olisi pystynyt tekemäänkään.

Polvi on kestänyt suht hyvin lenkeillä. Torstain juoksukoulun treeneissä mentiin intervalleja tunnin verran ja taso oli tosi kova tai ainakin mulle oli. Porukan häntäpäässä meni koko ajan mutta vedin täysillä. Ensimmäinen 8 minuutin intervalli juostiin 4,5 min/km siellä häntäpäässä. Mä en edes halua tietää mitä vauhtia kärkipää juoksi. Voin uskoa, että vauhti oli kutakuinkin samanlaista koko juoksutreenien ajan. Munsta tuntui, ettei ajatus liikkunut enää ensimmäisen intervallin jälkeen joten aika sumuisessa olotilassa on treenit vedetty. :D Mielessä kävi monta kertaa miksi mä ikinä olen moiseen ryhmään ilmoittautunut itseni ja kuka hullu lähtee sateella juoksemaan? Torstain treenit oli ainoat jonka jälkeen polvi oli tosi kipeä ja silloinkin polvi kipeytyi vasta ihan loppuajasta.

Tämän viikon treenit on muutenkin menty sillä ajatuksella, että koiramme Claudia pääsee mahdollisimman paljon mukaan koska kisat on jo ensi viikonloppuna. Ensi viikolla sama homma jotta koira saa mahdollisimman paljon treeniä myös. Nopeasti siitäkin on sohvaperuna tullut kun ei ole tarvinnut mitään tehdä. :D

Uudet Adidaksen pöksyt on ihanat!

Maanantai
Lepo

Tiistai
Canicross treenit 51 min 411 kaloria (40 % fat) max syke 190, keskisyke 139

Keskiviikko
Kävely koirien kanssa 1h 18min 376 kaloria 60% fat , max syke 154, keskisyke 109

Torstai
Juoksukoulu intervalleja 1h 14 min, 807 kaloria (25% fat), max syke 196, keskisyke 165

Perjantai
Lepo

Lauantai
Koirajuoksu 43min, 492 kaloria (25% fat), max syke 193, keskisyke 167

Sunnuntai
Lepo

Meillä on sairasteltu taas koko viikko. :/ Kuopukselle nousi kuume viime viikon sunnuntaina ja sen jälkeen on sitten enterorokko pyörinyt perheessä. Mä olen nyt ainoa jolla ei vielä ole muuta kuin pientä kurkun karheutta.  Miehelläkin oli eilen 39 astetta kuumetta ja miehiseen tapaan teki lähinnä kuolemaa. :D Miten naiset ja miehet voi sairastaa niin erilailla?:D  Mä aion selviytyä nyt ilman tätä enterorokkoa. Ei siitä varmaan ole kuukauttakaan kun sama tauti vilisti läpi meidän perheen. Sitkeitä on taudit nyt.:/

P.s. Jos jollain on hankkimatta sport trackerin sykevyö niin se on nyt hulluilla päivillä tarjouksessa 49€. Katsoin, että sport trackerin sivuilla moinen tuote maksoi 79€.  Itse tilasin sen kokeiluun kun sport trackerin tulee muuten käytettyä ja sykemittari on täytynyt olla erikseen.

Gluteenittomat Granaattiomenamuffinsit

Granaattiomenamuffinsit 

12kpl

Puolikkaan granaattiomenan siemenet
4,5 dl gluteenittomia jauhoja  
1,5tl leivinjauhoa
0,5tl soodaa
1tl vaniljasokeria
125g huoneenlämpöistä voita
1 dl ruokosokeria
1½  dl sokeria
2 kananmunaa
1 ½ dl maitoa

Kuorrute
2 dl vispikermaa
Maustetturahka sitruuna
½  granaattiomenan siemenet

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Halkaise granaattiomena ja irrota sisällä olevat siemenet kulhoon.
Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri keskenään. Vaahdota voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksi kerrallaan ja vatkaa hetki kummankin kananmunan lisäämisen jälkeen. Sekoita jauhoseos vaahdon joukkoon vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi sekaan puolikkaan granaattiomenan siemenet. Jaa taikina muffinipellille aseteltuihin paperivuokiin. Kypsennä noin 20 minuuttia. Voit testata muffinien kypsyyden cocktailtikulla: jos tikkuun jää kiinni taikinaa, muffini on vielä raaka.

Valmista kuorrute. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon sitruunarahka. Lisää kuorrutetta jäähtyneiden muffinien päälle joko lusikalla, veitsellä tai pursotinpussin avulla. Voit lisäksi koristella muffinit halutessasi granaattiomenan siemenillä.

 

Asiat joiden tekemiseen ei tunnu ikinä löytyvän aikaa

-Koirien kynnet
-Keräysjätteet
-Vaatekaapin siivous
-Varaston siivous
-Joululahjojen paketointi
-Koiran kakkojen putsaus omalta pihalta
-Jääkaapin puhdistus
-Tärkeiden papereiden laitto mappeihin
- Rentoutuminen
 -Kahden keskinen aika

jne jne jne...

Lista on loputon.  Nyt kun arki on saatu rullaamaan jotakuinkin niin mua ärsyttää kun silti tärkeitä asioita jää tekemättä. Ei vain riitä aika joka viikko taikka edes joka kuukausi näiden asioiden tekemiseen.  Osa asioista on tärkeämpiä kuin toiset ja koitan ne jotenkin saada tehtyä.

Peppi hoitaa itse pedikyyrinsä ellei mamma muista leikata kynsiä tarpeeksi usein.:)

Päivätyön huonoja puolia on juuri se,ettei sitä aikaa liiemmin ole. Jos on harrastuksia niin illat menee niissä ja jos ei ole harrastuksia niin pää hajoaa. Kaupassakin on pakko käydä joten pari iltaa viikossa menee siihen. Viikonloppuisin kun yrittää saada pihaa talvikuntoon niin sisällä olevat jutut jää kutakuinkin tekemättä kokonaan. Joka arkiviikon jälkeen meidän kodissa odottaa perjantaina ihan kamala sekasorto. Pyykkejä iso kasa, tiskiä mielin määrin,hiekkaa lattioilla (koirista) ja lasten huone näyttää siltä kuin pommi olisi räjähtänyt.

 

Ei ole kivaa kun lapset sairastaa mutta silloin saa yllättävän paljon asioita hoidettua kotona tai lähinnä silloin kun lapset on päikkäreillä. Mulla olisi ollut mahdollisuus nukkua päikkärit itsekin mutta tein asioita pois mun to do-listalta. Saanen olla jopa ylpeä itsestäni. Kaikki pyykit on nimittäin pesty ja ruuat valmiina. :) Meillä on pienimmällä taas enterorokko ja hänen kanssaan olen kotona. Alkuviikosta oli kuumetta ja nyt noita rakkuloita taas pitkin kroppaa.  Koska mua ahdistaa olla töistä pois niin koitan ottaa kotona olosta kaiken hyödyn irti ja tehdä järkeviä asioita. Joku varmaan nyt miettii, että mitä järkevää tekemistä kun istuu blogia kirjoittamassa. Joskus sekin aika on otettava ja istuttava koneen ääreen kirjoittamaan postauksia valmiiksi.

Canicrossin yhteistreeneissä

Olin eilen dallumme kanssa Turun palveluskoiraharrastajien järjestämissä canicross treeneissä.  Tiedon näistä treeneistä sain sattumalta serkun vaimolta Facebookin kautta. Taas täytyy todeta, että on se Facebook vaan käytännöllinen tiedonlähde. :D Sain siis tiedon keneen ottaa yhteyttä ja laitoin viestiä menemään. Vuorokaudessa sain vastauksen, että seuraavat treenit järjestetään jo tiistaina ja, että siellä on muitakin Jämille lähtijöitä. 

Parkkipaikalla näkyi jo tutut kasvot. Vanha opiskelukaveri oli siellä koiriensa kanssa.  :) Koirani oli pelosta kankea ja näytti juuri siltä,ettei kuulu porukkaan. Muut koirat olivat lähes tulkoon kaikkia mustia ja sitten oli meidän valkoinen täpläkasamme.:D  Alku jännityksestä kun päästiin niin mentiin jo häntä heiluen.

Porukkaa oli juuri sopivasti,ei liian vähän eikä liian paljon. Koirien kanssa touhuamisesta ei tule mitään jos on liikaa porukkaa ja liikaa koiria. Tuntuu, että silloin kaikki menee ihan häsläämiseksi.  (Kai sekin on vain organisointikysymys) Jokatapauksessa lähdettiin porukalla kävelemään lähellä olevalle pururadalle. Lämmiteltiin itsemme ja koirat. Kyseinen pururata on kyllä niin hasardi, että jos haluaa kokea yhden Suomen kamalimmasta pururadoista niin ei muuta kuin Piikkiöön.:D Mä en voi uskoa,että missään muualla olisi yhtä mäkistä. Pururata ei ole kuin about 1,5 kilometriä pitkä mutta ihan jäätäviä ylämäkiä,ihan kuin olisi juossut pystyseinää ylös. Ja koska alaskin on tultava mäeltä niin alamäet oli sellaisia, että koiraa oli pakko jarruttaa,ettei lentänyt turvalleen.

  

 

Infoa tulevia kisoja varten sain paljon ja nyt odotan innolla ensi viikkoa. Kuinka usein voin sanoa,että jännittää ihan hulluna?:D  Mä olen innosta soikeena koko siitä viikonlopusta. Pääsen tapahtumaan jossa en ole ikinä ollut ja fiilis siellä on kuulemma ihan huikea. Meininki on varmasti ihan erilaista kuin esimerkiksi koiranäyttelyissä joihin kukaan tuskin tulisi pilkkihaalareissa.:D Mulle sanottiin, että jos pilkkihaalarit omistaa niin ne kannattaa pistää päälle jolloin sopii hyvin joukkoon.:D Serkkuni saa varmasti hävetä silmät päästään mun kanssani siellä kun en ole moiseen touhuun tottunut. Ihmettelen ja kummastelen tod näk kaikkea. :D

Mättö viikonloppu

On tämäkin oikein laihdustusblogi kun jatkuvasti repsahdan ruokailuissani. Tämä on varmasti monelle laihduttajalle kompastuskivi josta pitäisi vain pystyä nousemaan, mutta miten? Suoraan sanottuna on tosi pahaolo viikonlopun ruokailuista. Miksi sitä kerta toisensa jälkeen vaan aina sortuu syömään ns. huonoa ja epäterveellistä? Mun mielestä on outoa, että ihminen kyllä muistaa paljonkin tapahtumia ja asioita joita elämän varrella on tapahtunut mutta ei ikinä muista sitä miten kamala olo tulee ylensyömisestä. Miksi aivot ei rekisteröi sitä? Kysympä vaan. Mulle saisi ainakin ohjelmoida sellaisen ohjelman joka muistaisi mistä tulee huono olo ja mistä hyvä.

Viikonloppuna söin suklaata (kaksin käsin), jäätelöä, pastaa, pitsaa jne. Syytän kyllä osaksi naisten vaivoja näistä viikonlopun himoista. Vuoron perään teki mieli makeaa ja kun söi suklaata teki mieli suolaista ja taas mentiin kunnon oravanpyörässä. Eihän sinällään esimerkiksi pastan syömisessä mitään pahaa ole, jos söisi vähän. Mutta miksi ihmeessä pitää syödä kaksi lautasellista? Yksikin riittäisi ja sen jälkeen jaksaisi varmasti tehdä jotain kun taas mättäämisen jälkeen sohva kutsuu.

Joskus tekee mieli nauttia, jotain HYVÄÄ!

 

Joka päivä joutui kunnolla tsemppaamaan, että sai jotain järkevää tehtyä. Ei olisi huvittanut tehdä mitään. Kävin kyllä juoksemassa kun itseni sinne pakotin ylenpalttisen syömisen jälkeen. Lopputuloshan olisi ihan kamala jos söisin vain enkä liikkuisi. Annan itselleni edes vähän armoa enkä syyllistä itseäni siitä, että söin herkkuja. Joskus se sallittakoon. Kunhan ei joka viikonloppu sama ala toistumaan.

Kaverin kanssa sunnuntaina tästä asiasta juuri keskusteltiin ja tuntiin siihen tulokseen, että yhtenä viikonloppuna voi herkutella jos pystyy seuraavat kolme viikonloppua elämään terveellisesti. Eikö kuulostakin hyvältä suunnitelmalta? :) Suunnitelma on kuitenkin aina vain suunnitelma ja toteutus on se suurin kompastuskivi,mun mielestä. Mä teen aina suunnitelmia mutta toteutus useimmiten jää yhteen tai jopa kahteen päivään. Mä olen alkanut jopa epäilemään, että motivoiko mua oikeasti mikään niiin paljon,että lopettaisin herkuttelun tyystin. Jos mulle luvattaisiin 5000€ niin saisinko loput 5 kiloa väkisin pudotettua. Hmm. Mä en oikeasti usko, että onnistuisin siltikään. Kuka on varastanut mun selkärangan vai onkohan sitä koskaan ollutkaan?  Jos on ollut niin hyvin heikko sellainen. :D

kuva

 

Onneksi sentään saan itseni narrattua liikkumaan. Sekin motivaatio on aina välillä kadoksissa mutta huomaan, että mitä terveellisemmin syö sen paremmin jaksaa. Treenimotivaatio on selvästi huipussaan kun aloittaa heti aamusta rahkalla ja marjoilla. Jos vetäisee esimerkiksi pelkän sokeria sisältävän jugurtin niin olen hetken päästä ihan töttöröö. Ei jaksa tehdä mitään. Tavoitteena on pystyä pysymään rutiineissa. Huomen aamulla mua odottaa tuttuun tapa tämä aamiainen. :)