Mättö viikonloppu

On tämäkin oikein laihdustusblogi kun jatkuvasti repsahdan ruokailuissani. Tämä on varmasti monelle laihduttajalle kompastuskivi josta pitäisi vain pystyä nousemaan, mutta miten? Suoraan sanottuna on tosi pahaolo viikonlopun ruokailuista. Miksi sitä kerta toisensa jälkeen vaan aina sortuu syömään ns. huonoa ja epäterveellistä? Mun mielestä on outoa, että ihminen kyllä muistaa paljonkin tapahtumia ja asioita joita elämän varrella on tapahtunut mutta ei ikinä muista sitä miten kamala olo tulee ylensyömisestä. Miksi aivot ei rekisteröi sitä? Kysympä vaan. Mulle saisi ainakin ohjelmoida sellaisen ohjelman joka muistaisi mistä tulee huono olo ja mistä hyvä.

Viikonloppuna söin suklaata (kaksin käsin), jäätelöä, pastaa, pitsaa jne. Syytän kyllä osaksi naisten vaivoja näistä viikonlopun himoista. Vuoron perään teki mieli makeaa ja kun söi suklaata teki mieli suolaista ja taas mentiin kunnon oravanpyörässä. Eihän sinällään esimerkiksi pastan syömisessä mitään pahaa ole, jos söisi vähän. Mutta miksi ihmeessä pitää syödä kaksi lautasellista? Yksikin riittäisi ja sen jälkeen jaksaisi varmasti tehdä jotain kun taas mättäämisen jälkeen sohva kutsuu.

Joskus tekee mieli nauttia, jotain HYVÄÄ!

 

Joka päivä joutui kunnolla tsemppaamaan, että sai jotain järkevää tehtyä. Ei olisi huvittanut tehdä mitään. Kävin kyllä juoksemassa kun itseni sinne pakotin ylenpalttisen syömisen jälkeen. Lopputuloshan olisi ihan kamala jos söisin vain enkä liikkuisi. Annan itselleni edes vähän armoa enkä syyllistä itseäni siitä, että söin herkkuja. Joskus se sallittakoon. Kunhan ei joka viikonloppu sama ala toistumaan.

Kaverin kanssa sunnuntaina tästä asiasta juuri keskusteltiin ja tuntiin siihen tulokseen, että yhtenä viikonloppuna voi herkutella jos pystyy seuraavat kolme viikonloppua elämään terveellisesti. Eikö kuulostakin hyvältä suunnitelmalta? :) Suunnitelma on kuitenkin aina vain suunnitelma ja toteutus on se suurin kompastuskivi,mun mielestä. Mä teen aina suunnitelmia mutta toteutus useimmiten jää yhteen tai jopa kahteen päivään. Mä olen alkanut jopa epäilemään, että motivoiko mua oikeasti mikään niiin paljon,että lopettaisin herkuttelun tyystin. Jos mulle luvattaisiin 5000€ niin saisinko loput 5 kiloa väkisin pudotettua. Hmm. Mä en oikeasti usko, että onnistuisin siltikään. Kuka on varastanut mun selkärangan vai onkohan sitä koskaan ollutkaan?  Jos on ollut niin hyvin heikko sellainen. :D

kuva

 

Onneksi sentään saan itseni narrattua liikkumaan. Sekin motivaatio on aina välillä kadoksissa mutta huomaan, että mitä terveellisemmin syö sen paremmin jaksaa. Treenimotivaatio on selvästi huipussaan kun aloittaa heti aamusta rahkalla ja marjoilla. Jos vetäisee esimerkiksi pelkän sokeria sisältävän jugurtin niin olen hetken päästä ihan töttöröö. Ei jaksa tehdä mitään. Tavoitteena on pystyä pysymään rutiineissa. Huomen aamulla mua odottaa tuttuun tapa tämä aamiainen. :)