Sieniretken saalis

Meillä oli tänään työpaikassa henkilökunnan virikepäivä ja parin työkaverin kanssa lähdettiin Marttojen järjestämälle sieniretkelle. Porukalla kokoonnuttiin ja sovittiin aika jolloin piti palata takaisin autoille. Meillä oli 1,5h aikaa kerätä sieniä. Mun kori oli jo alkumetreillä täysi koska kori oli niin pieni ja löysin vain isoja sieniä.:D  Muutama tuttukin sieni löytyi mutta suurin osa oli vain "haperoita", "rouskuja" tai "tatteja". Nimet saatiin niille sitten lopuksi kun Martan täti kävi sieniä läpi.

 

Meille osui hyvä sää ja metsässä puski hiki kun jalassa kumisaappaat, farkut ja tuulitakki vielä päällä. Juotavasta olisin vaikka maksanut sillä hetkellä. Kori oli tosiaan täynnä kun tultiin autoille takaisin mutta pikku hiljaa korissa nökötti enää lampaankääpä. Se on kuuleman mukaan todellinen herkkusieni ja mulle kerrottiin, että kun lampaankäävän leivittää ja paistaa niin parempaa ei voisi olla. Kokeiltava se sitten oli.

Sienit putsattuani,leivitin ne ja paistoin. Lisukkeeksi salaattia. Jopa mieheni mielestä lampaankääpä oli syötävää. Ihan hyvää se oli, mutta ehkä kermaperunat tai kermainen pippurikastike olisi tehnyt siitä entistä parempaa. Leivitettynä ja paistettuna sieni ei ehkä ollut sieltä terveellisimmästä päästä mutta samapa tuo. Olenpahan uskaltanut kokeilla tehdä ruokaa jostain muustakin metsäsienestä kuin kanttarelleista ja suppilovahveroista.  Oon ylpeä itsestäni.:)

It might seem crazy what I'm about to say, but I'm happy and alive

Flunssa on selätetty ja fiilis ihan mahtava.  Mä olin jo hetkeksi unohtanut kuinka ihanaa on olla onnellinen ja jopa katsoa osaa viikkoa elämää vaaleanpunaisten lasien läpi. Muutamassa viikossa on olo kohentunut ihan huimasti ja sen on huomannut koko perhekin. Mä jaksan touhuta taas kaikkea ja en millään malttaisi olla paikoillani. Tekemistä kyllä riittääkin.

Maanantaina kävin vähän juoksemassa. Piti vain käydä heittämässä pikku lenkki ja kokeilla miten juoksu sujuu flunssan jälkeen. Vetäsin sitten melkein 10 kilsan lenkin. Alkuun menin tosi hissukseen mutta kolmen kilsan jälkeen oli pakko juosta kovemmin kun nopeampi vauhti tuntui helmpommalta juosta kuin ihan hiljaa. Juoksu sujui tosi hyvin mistä olin tosi yllättynyt. Luulin, että olisin parin kilsan jälkeen ollut ihan kuollut kun en ole moneen viikkoon ethnyt mitään. Käytännössä olen vain ollut edellisen puolimaratonin jälkeen.  Ei ollut kunto ihan niin nopeasti tippunut kuin oletin. :)

Oon niin onnellinen mun hyvästä olostani.:)

Valtakunnallinen keliakiaviikko on nyt vaan mullapa ne on aina ja iankaikkisesti

Valtakunnallista keliakiaviikkoa vietetään tänä vuonna teemalla "pakko olla sairaan tarkka". Keliaakikko ei voi syödä muruakaan vehnää, ohraa eikä ruista, koska niissä on gluteenia.

Moni on varmaan törmännyt tähän aiheeseen tällä viikolla ja hyvä niin. Se kertoo siitä, että uutinen on mennyt kansan tietoon. :) Keliakia tuntuu edelleen olevan aika vieras asia vaikka ymmärretään, ettei saa syödä viljoja niin se mielletään monesti ettei saa syödä vehnää.  Koska asiaan ei taas olla perehdytty niin ei monikaan jolla ei keliakiaa ole niin tiedä mitä kaikkea ei voi syödä.  Ravintoloissa on aina jotain gluteenitonta mutta esimerkiksi kahviloissa saa yleensä aina saman marenkileivoksen tai daimkakkua. Siksi olinkin yllättynyt, että Särkänniemen kahvilassa oli tarjolla monta erilaista kakkua ja kääretorttuakin joka oli hyvää. Mä oon varmaan kerran kymmenestä kerrasta syönyt kahvilassa oikeasti hyvää gluteenitonta leivosta. Muistaakseni Naantalin aurinkoisessa oli jotain suolaisiakin piirakoita.

Itse sain tietää keliakiastani vuonna 2006. Tein istumatyötä ja opiskelin avoimessa kauppakorkeakoulussa iltaisin. Ihmettelin kun vatsa on aina vaan turvonnut ja kipeä. Välillä oli pakko jättää luennot väliin kun ei vain pystynyt enää istumaan. Heti kun pääsi kotiin niin kiristävät farkut pois jalasta ja makuulle. Tuntien kuluessa aina olo helpottui mutta hakeuduin kuitenkin omalle terveyskeskus lääkärin vastaanotolle.  Lääkäri sanoi vain, että kärsit närästyksestä ja määräsi Somacia. No söin niitä jonkun aikaa ja tiesin heti alkuun ettei niistä mitään hyötyä ole kun ei mua närästä. Lääkäri kuitenkin laittoi verikokeille joista kävi sitten ilmi keliakia.  Sain ajan sairaanhoitajalle ravintotietoutta saamaan. Kyseinen sairaanhoitaja tosin tiesi sairaudesta vähemmän kuin mä. Olin jo ehtinyt netistä tutkimaan uutta sairauttani.  Sain myös ajan tyksiin ihan ravintoterapeutille josta sain nipun esitteitä ja saman infon jonka jo tiesinkin. Turha reissu sekin.  Hassuinta koko hommassa oli se, että lääkäri sanoi mulle ettei tartte mennä tähystykseen. Keliakia on jo todettu verikokeilla eikä muuta tartte tehdä.  En mä väitellyt siinä vastaankaan kun vasta myöhemmin luin jostain, että kela myöntää keliakia sairastaville pienen rahan joka kuukausi mutta se vaatisi tähystyksessä käymisen.  Lampsin työterveyslääkärille yksityispuolelle jostain sain lähetteen.

Tähystyksessä todettiin, ettei suolinukkaa ole juur yhtään ja, että luontaisesti gluteeniton ruokavalio tulee olemaan mun juttuni. Täytyy myöntää, että mä olen lipsuillut.  On ollut vaikeaa luopua varsinkin herkuista.

Kesällä sain yksissä rippijuhlissa näinkin makian gluteenittoman herkun.

Mun suvussa on keliakiaa joten eipä se ollut kovin suuri ihme, että se pompsahti juuri mulle. Mä taidan olla meidän perheen "roskis" joka imee kaikki taudit.  Mun äidillä todettiin keliakia jokunen vuosi sitten. Hän sai myös alkuun lääkettä närästykseen kunnes pääsi verikokeille ja tähystykseen. Muistaakseni verikokeessa näkyi, että olisi keliakia mutta tähystyksessä taas ei ollut suolinukassa muutoksia. Äiti taisi käydä pariinkin kertaan tähystyksessä. Äitini on suvun ainoa jolla keliakia.  Isän puolella keliakiaa sairastaa serkkuni jolla ollut se jo ihan pienestä asti ja yhdellä tädeistä todettiin aikuisiällä.  Tätini oli koulun keittiössä töissä mutta joutui lopettamaan ne työt oli vissiin iho kestänyt  mm. Vehnäjauhoja. Näin muistelisin, mutta en nyt ihan varma ole, oliko näin.

Itse leipomalla saa parhaat gluteenittomat kakut. Tämän kakun ulkonäkö vähän epäonnistui mutta maitsui todella hyvältä, koska on porkkanakakkua.

Sitten ravintolakokemukseen. Olin kaverin kanssa pizzeria Denniksessä syömässä ja tilasin gluteenittoman pastan.  Ruuat tuotiin pöytään ja syötiinkin ne ja pyydettiin laskut. Laskua tuodessa tarjoilija kauhistuneena kertoo, että taisitkin saada tavallisen pastan gluteenittoman sijaan.  Siitä hyvästä sain cokiksen ilmatteeksi. Jes! Mä en sanonut mitään, mutta olin kyllä saanut ihan gluteenittoman pastan. Tiesin sen mausta ja niillä on gluteeniton pasta tietynlaista.  Mutta miettikää jos tämä vahinko olisi käynyt esimerkiksi pähkinä- tai kala-allergiselle.  Siinä ei sitten enää kauhisteltaisiin vaan mentäisiin todennäköisesti pii paa kyydillä sairaalaan. :(

Tämän hyvänmakuisen pizzan sain syödä Turussa Pub Niskassa.

Gluteenitttomia tuotteita löytyy nykyään jo tosi paljon ja varsinkin Citymarketeissa on oma hyllyrivi näille tuotteille. Sieltä on oikeasti kiva käydä ostamassa tuotteita kun ei tartte taas murehtia kun ei löydä mitään syötävää. Tolkuttoman kalliita ne toki on mutta niitä syö kotona vain mä joten kestävätkin vähän kauemmin.  Jos miettii, että 500g glut makaroneja maksaa yli 3€ niin sillä saa jo aikamoisen kasan tavallisia pastapusseja.  Glut leivät on kyllä suurin osa ihan kamalan makuisia. Mä en ole koskaan ollut mikään suurin leivän ystävä mutta nyt keliakian myötä on tullut tämäkin tapa opittua. Arvaattekin kuinka paljon harmittaa kun ei voi syödä jotain hyvää leipää tämän pahan gluteenittoman leivän sijaa. Olenkin välillä leiponut itse sämpylöitä, mutta en saa niitäkään onnistumaan. Oon huono leipä leipuri.

Siinä vähän iltalukemista.:)

Ajatuksia tulevasta syksystä

Paino on nyt pysynyt samassa eli alle 70 kilossa mikä on ollut huisin mukavaa. Vielä mukavempaa tietty olisi, että olisi laskenut mutta on taas ruokaillut heitelleet joten oon nyt tyytyväinen ettei ole noussut. Vielä on tiukasti kiinni loput pudotettavat kilot mutta onneksi niitä ei montaa ole joten ei ole syytä masentua. Kyllä ne siitä ajan myötä lähtee,se on varma!

Väsymystä on edelleen mutta viikko viikolta alkaa olla normaalimpi olotila. Hermo ei pala ihan nanosekunnissa.:D  Tietysti lasten ollessa flunssassa on tullut heräiltyä öisin enemmän mikä aiheuttaa vaan lisää univelkaa jota ei varmaan ikinä saa nukuttua pois.

Mulla särkyy paletti aina kun tulee stressiä tai kipeeksi. Silloin tuntuu, ettei vain saa aikaiseksi mitään. Kipeenä tietty liikunta jää vähemmälle ja jos on kovin kiepä niin hetkeksi kokonaan. Itsellä alkaa vihdoinkin olla sellainen olo, että uskaltaisi ehkä jopa lähteä lyhyelle lenkille hölkkäämään. Eihän lenkin tartte olla pitkä eikä sykkeet saisi nousta kovin korkealle mutta miten sitä sitten kuitenkin aina innostuu kun juoksemaan lähtee. Ei malta olla tekemättä sitä perus lenkkiä ja aina haluaa kokeilla jospa pystyisin juoksemaan sen vähän nopeammin. :)

Ilmottauduin muuten Vauhtisammakon järjestämään juoksukouluun joka alkaa Turussa 17.9. Jos joku lukijoista on sinne tulossa niin nykäiskää hihasta. :) Mä itseasiassa odotan juoksukoulusta todella paljon. Mä odotan saavani apua juoksutekniikkaan joka auttaisi taas jaksamaan paremmin lenkeillä. Mulla on ongelmana se,että kun alan väsymään lenkillä niin takapuoli alkaa "valua" ja ryhti ei enää pysy kasassa. Välillä jaksan kohentaa ryhtiä koko lenkin ajan mutta silloin se koko lenkki menee siinä miettiessä asentoa. Ei kai se pysyväksi muutu ellei sitäkin treenaa vai mitä mieltä ootte? On niin ihanaa päästä juoksemaan ja ylipäätään treenaamaan porukassa. Mä oon kyllästynyt juoksemaan yksin! Vielä pitää vaan muutama viikko odotella, että juoksukoulu alkaa. Sitä ennen pitää yksin käydä juoksentelemassa. Miettisin,että pitää käydä metsässä pörheltelemässä jos löytyis vaikka sieniä kerran nyt on megasienisadot.:D

Ruisrääkkiin ei ole enää kuin kolmisen viikkoa aikaa joten kyllä olisi lenkille pian päästävä. Oikeasti jo odottaa, että saa kunnon hien pintaan. Viimekertaisen puolimaratoonin jälkeinen kamala olo on unohduksissa ja taas on innostusta lähteä juoksemaan. Mä olin tosi yllättynyt siitä huonosta olosta joka puolikkaan jälkeen tuli.Ihan kuin olisi ollut järjettömän kamala krapula. Nestehukkaa vissiin oli sitten kun en uskaltanut niin hirveästi juoda kun ei ollut mahdollisuutta mennä pissalle. Rusrääkissä onneksi on wc:t joten voipi surutta juoda PALJON.

Elixiaankin pitäisi mennä. Odotan, että saadaan arki rullaamaan ja pääsen joinakin päivinä käymään jumpassa iltaisin. Nyt syksyn alettua näyttäisi jumppiakin olevan enemmän + että Satsin ja Elixian yhdistyminen mahdollistaa jumpissa käymisen myös Satsissa. Ihan hauskaa ja varmasti tulee käytyä ainakin kokeilemassa. Itse en ole koskaan Satsissa käynyt joten ihan mielenkiinnosta tulee mentyä. :)

Odotan myös kovin pääsyä omaan vakipaikkaan töihin. Marraskuun puolessa välissä olisi tarkoitus palata ambulanssi hommiin. Siellä on mahdollisuus treenata työvuoron aikana joka muuten joutuisi hoitamaan vapaa-ajalla. Eikö olekin hieno työpaikkaetu? Vaikka moni sanoo vuorotyön olevan kamalaa niin mä nautin enemmän vuorotyöstä kuin päivätyöstä. Ambulanssissa tehdään 24h töitä jonka jälkeen about kolme vuorokautta vapaata. Mä nautin niistä päivistä kun saa touhuta kotona päivällä lasten ollessa hoidossa ja mies töissä. Saa rauhassa juoda aamukaffet, siivota, käydä lenkillä, kaupassa yms. Saa myös hoidettua asioita ihan eritavoin kuin päivätyössä ollessa.

Talven aikana on aikaa suunnitella tulevaa kevättä ja ajatuksissa on, että jotain voisi lähteä opiskelemaan. Muutamia vaihtoehtoja on jo mietinnässä mutta saa nähdä ajaudunko osa-aika opiskelijaksi. Kokopäiväiseksi opiskelijaksi munsta ei enää tuu eikä sellaiseen kerta kaikkiaan olisi edes varaa.

Syksyssä ei juuri muuta kivaa ole kuin, että saa laittaa kynttilöitä kun illat pimenee. Syksyllä luonto on kyllä kauniin värinen jonkin aikaa mutta syksyn sateet on tylsiä. Kesän jälkeen seuraavat kivat ulkoiluilmat on about keski talvella jos syksy on sateinen ja alkutalvi loskainen. Talvi, lumi ja kylmyys mua ei haittaa. Se luo vain tunnelmaa kun saa kotona istua takkatulen lämmössä. :)

Arkea, pioneja ja rikkaruohoja

Eilen alkoi arki meidänkin perheessä. Tosin paluu arkeen oli eilisen osalta pehmeä koska olin pojan kanssa kotona. Ollaan koko perhe oltu kamalassa flunssassa ja pikkuinen oli sunnuntaina vielä niin räkäinen ettei sellaista olisi kehdannut viedä hoitoon. Käytiin myös lääkärissä näytillä ja korvatulehdushan se siellä vaani. :( Toivon mukaan olo alkaa nyt helpottamaan kun on 1,5 viikkoa ollut jo flunssassa. Oma olo on kohentunut mitä nyt ääni on edelleen honottava mutta ilma kulkee taas nenän kautta.:)

Aamulla olikin sitten todellinen arjen oppitunti numero 1. Herää ajoissa ja laita ensin itsesi kuntoon ennen kuin herätät lapset. Ei nyt ihan mennyt putkeen tämä homma. Mies heräsi ennen mua koska oli lähdössä Vierumäelle koulutukseen. Kuopus heräsi niihin ääniin ja sen jälkeen olikin show päällä. Puuteria vedin naamaan samalla kun hyssyttelin kuopusta, hiukset jäi harjaamatta ja vaatteet vedin päälle juuri ennen ulko-ovelle menoa. Esikoinen oli väsynyt ja väänsi itkua joka asiasta. Ei osannut pukea eikä pestä hampaitaan itse vaikka yleensä tekee nämä ihan oma-aloitteisesti. Kuopukselle piti antaa särkylääkettä ja antibioottia josta suurin osa löytyi hänen vaatteistaan. Onneksi ei ollut vielä kuin pyjama päällä. Koirat piti ruokkia, päästää ulos tarpeille ja päästää takas eteiseen kuivumaan ennen sisälle tuloa. Toisella koiralla vielä juoksut ja pöksyjen laitto sentään muistui tehdä. Useimmiten ne unohtuu ja kämppä onkin sitten sen näköinen, että suurempikin veritaistelu olisi käyty. Sitten kun koirat pääsi sisään niin olikin aika alkaa pukea ulkovaatteita lapsille. Sirkus se sekin. Esikoinen sai juuri ja juuri puettua itkun kera haalarinsa päälle ja kuopus rimpuili sylissä niin, että hikikarpalot oli äidin otsalla. Huoh! Muistin omat eväät, esikoisen kerho eväät, työvaatteet ja ei muuta kuin kaikki autoon. Selvittiin tästäkin aamusta eikä aikaa kulunut kuin 40 minuuttia.

Olin varautunut, että myöhästyn töistä koska kuopus meni ensimmäistä kertaa hoitoon kyseiseen paikkaan. Taisi pikkuinen olla vielä ihan töttöröö koska ei itkenyt yhtään kun suljin oven ja lähdin. Voitteko kuvitella olin 10 minuuttia etuajassa töissä? :D Olin super nopea eikä liikenteessä ollut tientukkijoita koska tulin moottoritien kautta.

Jotta tekemistä ei muuten olisi tarpeeksi niin tilattiin kolme kuutiota mäntykatetta kukkapenkkejä koristamaan.:D Eipä siinä mitään mutta kukkapenkeistä pitäisi ensiksi nyppiä kaikki rikkikset pois ja koska olen ollut vähän niin kuin lomalla puutarhatouhuista pari kuukautta ( ei ole ehtinyt ) niin rikkiksiä on älyttömästi. Eihän sieltä kukkasia juuri näykään. Eilen sain osan yhdestä kukkapenkistä nypittyä mutta työsarkaa kyllä riittää varsinkin kun samalla vaihtelee kasvien paikkoja ja lisäilee uusia planttuja. Pihalla odottaa isohko läjä kasveja istutettavaksi ja lisää aina vaan hamstraan. Eilen tosin tein upean löydyn Raision kukkatalosta josta lähti mukaan samettisumakki niminen puu. Se on niin kaunis ja vieläpä oli halpa ja viimeine laatuaan heidän putiikissaan. Oon niin onnellinen tuosta puusta. :) Mä oon puutarha immeinen kaikin puolin. Illalla on ehkä pakko käydä nyppimässä lisää rikkiksiä ja vähän levittämässä haketta ennen kuin rikkaruohot puskee läpi uudestaan.

Näihin työ ja puutarhatunnelmiin on hyvä lopettaa tältä erää. :)