Valtakunnallinen keliakiaviikko on nyt vaan mullapa ne on aina ja iankaikkisesti

Valtakunnallista keliakiaviikkoa vietetään tänä vuonna teemalla "pakko olla sairaan tarkka". Keliaakikko ei voi syödä muruakaan vehnää, ohraa eikä ruista, koska niissä on gluteenia.

Moni on varmaan törmännyt tähän aiheeseen tällä viikolla ja hyvä niin. Se kertoo siitä, että uutinen on mennyt kansan tietoon. :) Keliakia tuntuu edelleen olevan aika vieras asia vaikka ymmärretään, ettei saa syödä viljoja niin se mielletään monesti ettei saa syödä vehnää.  Koska asiaan ei taas olla perehdytty niin ei monikaan jolla ei keliakiaa ole niin tiedä mitä kaikkea ei voi syödä.  Ravintoloissa on aina jotain gluteenitonta mutta esimerkiksi kahviloissa saa yleensä aina saman marenkileivoksen tai daimkakkua. Siksi olinkin yllättynyt, että Särkänniemen kahvilassa oli tarjolla monta erilaista kakkua ja kääretorttuakin joka oli hyvää. Mä oon varmaan kerran kymmenestä kerrasta syönyt kahvilassa oikeasti hyvää gluteenitonta leivosta. Muistaakseni Naantalin aurinkoisessa oli jotain suolaisiakin piirakoita.

Itse sain tietää keliakiastani vuonna 2006. Tein istumatyötä ja opiskelin avoimessa kauppakorkeakoulussa iltaisin. Ihmettelin kun vatsa on aina vaan turvonnut ja kipeä. Välillä oli pakko jättää luennot väliin kun ei vain pystynyt enää istumaan. Heti kun pääsi kotiin niin kiristävät farkut pois jalasta ja makuulle. Tuntien kuluessa aina olo helpottui mutta hakeuduin kuitenkin omalle terveyskeskus lääkärin vastaanotolle.  Lääkäri sanoi vain, että kärsit närästyksestä ja määräsi Somacia. No söin niitä jonkun aikaa ja tiesin heti alkuun ettei niistä mitään hyötyä ole kun ei mua närästä. Lääkäri kuitenkin laittoi verikokeille joista kävi sitten ilmi keliakia.  Sain ajan sairaanhoitajalle ravintotietoutta saamaan. Kyseinen sairaanhoitaja tosin tiesi sairaudesta vähemmän kuin mä. Olin jo ehtinyt netistä tutkimaan uutta sairauttani.  Sain myös ajan tyksiin ihan ravintoterapeutille josta sain nipun esitteitä ja saman infon jonka jo tiesinkin. Turha reissu sekin.  Hassuinta koko hommassa oli se, että lääkäri sanoi mulle ettei tartte mennä tähystykseen. Keliakia on jo todettu verikokeilla eikä muuta tartte tehdä.  En mä väitellyt siinä vastaankaan kun vasta myöhemmin luin jostain, että kela myöntää keliakia sairastaville pienen rahan joka kuukausi mutta se vaatisi tähystyksessä käymisen.  Lampsin työterveyslääkärille yksityispuolelle jostain sain lähetteen.

Tähystyksessä todettiin, ettei suolinukkaa ole juur yhtään ja, että luontaisesti gluteeniton ruokavalio tulee olemaan mun juttuni. Täytyy myöntää, että mä olen lipsuillut.  On ollut vaikeaa luopua varsinkin herkuista.

Kesällä sain yksissä rippijuhlissa näinkin makian gluteenittoman herkun.

Mun suvussa on keliakiaa joten eipä se ollut kovin suuri ihme, että se pompsahti juuri mulle. Mä taidan olla meidän perheen "roskis" joka imee kaikki taudit.  Mun äidillä todettiin keliakia jokunen vuosi sitten. Hän sai myös alkuun lääkettä närästykseen kunnes pääsi verikokeille ja tähystykseen. Muistaakseni verikokeessa näkyi, että olisi keliakia mutta tähystyksessä taas ei ollut suolinukassa muutoksia. Äiti taisi käydä pariinkin kertaan tähystyksessä. Äitini on suvun ainoa jolla keliakia.  Isän puolella keliakiaa sairastaa serkkuni jolla ollut se jo ihan pienestä asti ja yhdellä tädeistä todettiin aikuisiällä.  Tätini oli koulun keittiössä töissä mutta joutui lopettamaan ne työt oli vissiin iho kestänyt  mm. Vehnäjauhoja. Näin muistelisin, mutta en nyt ihan varma ole, oliko näin.

Itse leipomalla saa parhaat gluteenittomat kakut. Tämän kakun ulkonäkö vähän epäonnistui mutta maitsui todella hyvältä, koska on porkkanakakkua.

Sitten ravintolakokemukseen. Olin kaverin kanssa pizzeria Denniksessä syömässä ja tilasin gluteenittoman pastan.  Ruuat tuotiin pöytään ja syötiinkin ne ja pyydettiin laskut. Laskua tuodessa tarjoilija kauhistuneena kertoo, että taisitkin saada tavallisen pastan gluteenittoman sijaan.  Siitä hyvästä sain cokiksen ilmatteeksi. Jes! Mä en sanonut mitään, mutta olin kyllä saanut ihan gluteenittoman pastan. Tiesin sen mausta ja niillä on gluteeniton pasta tietynlaista.  Mutta miettikää jos tämä vahinko olisi käynyt esimerkiksi pähkinä- tai kala-allergiselle.  Siinä ei sitten enää kauhisteltaisiin vaan mentäisiin todennäköisesti pii paa kyydillä sairaalaan. :(

Tämän hyvänmakuisen pizzan sain syödä Turussa Pub Niskassa.

Gluteenitttomia tuotteita löytyy nykyään jo tosi paljon ja varsinkin Citymarketeissa on oma hyllyrivi näille tuotteille. Sieltä on oikeasti kiva käydä ostamassa tuotteita kun ei tartte taas murehtia kun ei löydä mitään syötävää. Tolkuttoman kalliita ne toki on mutta niitä syö kotona vain mä joten kestävätkin vähän kauemmin.  Jos miettii, että 500g glut makaroneja maksaa yli 3€ niin sillä saa jo aikamoisen kasan tavallisia pastapusseja.  Glut leivät on kyllä suurin osa ihan kamalan makuisia. Mä en ole koskaan ollut mikään suurin leivän ystävä mutta nyt keliakian myötä on tullut tämäkin tapa opittua. Arvaattekin kuinka paljon harmittaa kun ei voi syödä jotain hyvää leipää tämän pahan gluteenittoman leivän sijaa. Olenkin välillä leiponut itse sämpylöitä, mutta en saa niitäkään onnistumaan. Oon huono leipä leipuri.

Siinä vähän iltalukemista.:)