Huonoa tuuria

Mä en enää tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa kun lukee mun viime kuukausien postauksia koskien treenaamista. Kuvittelin alku viikosta,että vihdoinkin alkaa olemaan terve olo ja voisin harkita jopa lenkille lähtöä. Kuinkas sitten kävikään. Kävin pihalla hätyyttelemässä koiramme Claudian toisesta ovesta sisään vaan hän päättikin rynnätä siitä kielletystä ovesta sisään ja törmäsi matkalla mun sääreen. Sattui muuten ihan mielettömästi vaikka mulla oli jalassa farkut ja pitkävartiset saapikkaat. Hetken keräiltyäni itseäni pihalla sain loikittua yhdellä jalalla sisään. Oltiin nimittäin lähdössä kauppaan ja Claudia sen usein aavistaa eikä tahdo millään tulla sisälle. No koira saatiin tosiaan sisälle ja me lähdettiin kauppaan.

Sääri turposi ja särki koko illan. Otin särkylääkettä ja nostin jalan kohti kattoa mutta silti sattui. Sain siis ihan kunnon osuman. Nyt monta päivää tapahtuman jälkeen turvotus on jo kutakuinkin laskenut ja jäljellä on enää mustelma joka vain pahenee päivä päivältä. Tietty kun mustelma on sääressä niin kolautan sitä joka paikkaan ja sepäs tekeekin mukavaa.:( Koitin pihalla ottaa tänään muutaman juoksuaskeleen mutta ei tuolla kipeällä jalalla pysty juoksemaan. Joka askeleen tärähdys tuntuu kuin sääri räjähtäisi. Se on jännä tunne mikä siinä sääressä on eikä se ole yhtään mukava. Toivottavasti tämän parannuttua pääsisin jo juoksemaan eikä enää tulisi lisää ylläreitä. Tosin tällä hetkellä täällä on tiet kuin luistinratoja joten eipä tuolla kyllä muilla kuin luistimilla pystyisi kuntoilemaan.