Olen vihdoinkin siinä kunnossa,että pystyn juoksemaan. *Koputan puuta* Kaverin kanssa käytiin juoksemassa vähän alle 7 kilometrin lenkki ja se tuntui kevyeltä. Mulla oli koira mukana mikä tietysti auttaa kun jatkuvasti vetää mua eteenpäin. Täytyy kyllä sanoa,että askel ei painanut missään vaiheessa ja juokseminen tuntui hyvältä. Nämä pari lenkkiä on nyt menty niin hitaasti,että pystytään puhumaan mikä on hienoa. Yksinäni mä paahdan menemään sellaista vauhtia,etten pystyisi puhumaan paria sanaa enempää. Hitaat hölkkälenkit tekevät mulle todella hyvää varsinkin nyt kuukauden sairastelun jälkeen. Fiilikset juoksun aikana ja juoksun jälkeen on se syy miksi mä rakastan juoksua. Endorfiiniryöppy oikein hyökkää juoksun jälkeen ja ilomielin otan sen vastaan. :)
Tänään oli paljon kylmempi ilma kuin mitä sunnuntaina oli ja siksi olikin vaikeaa miettiä mitä päällensä laittaa. Tiikeritrikoot on mun ihan lempparit vaikka ei kovin lämpimät todellakaan ole. Mä koen kamalaksi sen,että lenkillä tulee liian kuuma. Mieluummin palelen alku lenkin kuin,että hikoilen koko lenkin kuin pikku possu saunassa. Kaikenlisäksi kylmä viima puhalsi takaisin päin juostessa. :/ Tällä viikolla juoksenkin aika maltilla koska lauantaina on vuorossa Vauhtisammakon järjestämä 2,5h lenkki. Mä niin odotan tuota lauantaita koska siitä on taas kulunut ihan liikaa aikaa kun on päässyt pitkälle lenkille. Hauskaa päästä myös höpöttelemään muiden yhtä hullujen juoksijoiden. :D
 |
| Tulipas pelästynyt ilme.:D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti