Ei

Miksi on niin vaikeaa sanoa ei? Miksi yritän aina olla supernainen joka haluaa tehdä kaikkea ja ehtiä joka paikkaan? Miksi mun pitää pystyä siihen jos ei muutkaan pysty?

Mä suunnittelen aina ehtiväni tekemään kaikkea kuten käymään salilla, juoksemaan, hoitamaan juoksevat asiat, tapaamaan ystäviä, olemaan perheen kanssa, tekemään kotitöitä ja käymään töissä. Joskus jätän imuroinnin seuraavalle päivälle kun ei vain ehdi mutta muuten mä touhuan koko ajan jotain. Mä en osaa sanoa edes itselleni ei. Eihän mun oikeasti tarvitse ehtiä tekemään kaikkea viikon aikana mutta mä vihaan epäsiistiä kämppää ja ruokaakin on pakko tehdä. Jos en käy treenaamassa niin hajoaa pää ja nyt kun on päässyt liikunnan pariin niin siitä en ainakaan halua luopua.  Töissäkin on pakko käydä jos mielii saada rahaa. Ystävät laittavat viestejä koska haluavat  joskus nähdäkin josta päästäänkin seuraavaan kohtaan.

Olen monesti miettinyt miksi aina mä olen se joka menee ystävien luokse. Miksi ystäväni eivät tule meille? Meiltä on ihan pitkä matka heille kun heiltä meille. Siksi koska jos mua pyydetään jonnekin niin mä menen enkä kysy, että tuutko mieluummin meille? Mä olen aina ollut se joka menee muiden luokse. Ehkä ystävät ovat jo siihen sitten tottuneet ajan myötä.  Aiemmin ennen kuin mulla oli lapsia mä vielä ymmärsin, että perheelliset ei välttämättä jaksa lähteä kyläilemään. Itse ainakin koen raskaaksi lähteä lasten kanssa kylään koska pelkään niiden tuhoavan kaiken.:D Eikä siinä väijymisen ohella ehdi kyllä vaihtamaan mitään kuulumisia. Takaisin itse aiheeseen.

Jos mulle tarjotaan töitä muualta kuin omasta työpaikasta sillä ehdolla, että on vapaata niin suostun menemään. Kyllä mulle työ aina kelpaa.  Tämäkin viikko on aika rankka töitten osalta koska olen omassa työssäni kolme vuorokautta ( en putkeen) ja sitten lupasin vielä mennä lauantaina 9-15 muualle töihin. Itseä saa syyttää tästäkin mutta en valita koska ei näitä näin täysiä viikkoja ole usein.

Mä melkein aina menen kaikkiin kissanristiäisiin johon kuuluu mm. kaikki vaatekutsut, tupperwaret ym. sisustuskutsut.  Joskus on vain jo niin paljon päällekkäisiä menoja ettei pysty mutta jos ei olisi muita menoja niin menisin kaikkiin. Olen aina mukana kaikissa pikkujouluissa ym. työpaikan jutuissa. 

Ellei koskaan sano ei niin kiire ja kaaos siitä syntyy. En oikein tiedä mikä mua kiireessä kiehtoo. Osaksi se aiheuttaa hirveästi stressiä mutta silti vuodesta toiseen mä järjestän kalenterin täyteen menoja. Loppujen lopuksi en vain osaa olla tekemättä mitään. Välimalli kiireestä ja tylsästä pitäisi löytää. 

Kärsiikö kukaan muu samasta ”syndroomasta” ? Menettekö edelleen pää kolmantena jalkana vai oletteko oppineet karsimaan menoja ja tekemisiä? Heittäkää mulle vinkkejä mistä karsia.:)